Mökkeily voi vahvistaa isovanhempien ja lastenlasten suhdetta – ”Mökki on se paikka, jossa ollaan pitkiäkin aikoja yhdessä”

Monille kesämökki on se paikka, jossa serkut kohtaavat, isovanhemmat jakavat tarinoitaan ja syntyy rakkaita muistoja yhä uusille polville. Mökin merkitys on voinut jopa kasvaa, kun sukulaiset näkevät toisiaan entistä harvemmin, uskoo vanhemmuuden asiantuntija Johanna Sassali Väestöliitosta sanoo.

– Töiden perässä on voitu muuttaa tuhansien kilometrien päähän vanhalta kotiseudulta. Mökki on nykyisin se paikka, jossa ollaan pitkiäkin aikoja yhdessä.

Tavanomaista on sekin, että lapsenlapset viettävät kesälomaansa isovanhempien kanssa mökillä, kun työ pitää vanhemmat kotona.

Sassalin mukaan mökki voi olla isovanhemmille ja lapsenlapsille aivan erityinen paikka. Luonnon helmassa mieli rauhoittuu ja yhteys on helpompi löytää. Mökkiympäristössä voi opettaa monia kädentaitoja, joihin ei muualla välttämättä ole mahdollisuutta. Isovanhempi voi näyttää, miten puukolla veistetään tai miten halot hakataan klapeiksi. Tarjoutuu myös mahdollisuus opettaa tunnistamaan kasveja tai paljastaa metsäretkillä seudun parhaat sieni- ja marjapaikat.

Jos mökki on kulkenut suvussa pitkään, se kantaa mukanaan monenlaisia tarinoita.

– Sukumökillä on luonteva välittää suvun historiaa: kertomuksia aiemmista polvista ja siitä, mitä isovanhemmat tai heidän vanhempansa ovat siellä tehneet.

Sassali uskoo, että oma sukuhistoria voi auttaa ymmärtämään myös itseä ja läheisiä. Miksi meidän suvussa tehdään näin? Miksi jokin asia herättää minussa pelkoa tai ikäviä tunteita?

Mökkeily voi nostaa pintaan myös ristiriitoja. Niitä saattaa syntyä etenkin, jos mökillä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä: ajatuksia siitä, että näin pitää tehdä, koska aina ennenkin on näin tehty.

– Olen työssäni törmännyt siihen, että isovanhemmat eivät aina kunnioita lapsiperheen tapoja ja arvoja. Pidetään kiinni makkaran paistosta, vaikka lapsen perhe olisi kasvissyöjiä. Vaikka ajateltaisiin eri tavoin, toista pitää arvostaa ja kunnioittaa, Sassali huomauttaa.

Teini-ikäisten mökkireissut isovanhempien luo usein harvenevat tai typistyvät pistäytymisiksi. Se voi olla isovanhemmille surun ja luopumisen paikka. Sassali vinkkaa, että teinejä voi houkutella mökille kutsumalla mukaan lapsenlapsen kaverin.

Asiantuntija katsoo myös, että teinin pitäisi saada mökkeillä omalla tavallaan. Nuori ei välttämättä innostu halkotalkoista vaan haluaisi loikoilla riippukeinussa lukemassa tai selata puhelinta.

– Meidän on usein vaikea sietää sellaista, mitä meiltä itseltämme ei ole siedetty. Kulttuurissamme ihannoidaan usein työteliäisyyttä eikä välttämättä anneta arvoa rentoutumiselle.

Kun teini kasvaa aikuiseksi, voi mökkeily alkaa taas houkutella. Ja kun vuodet vierivät, voivat roolit kääntyä ylösalaisin: isovanhemmasta tuleekin aikuisen lapsenlapsen mökkivieras.

”Mummulle ja vaarille keitetään kahvit”

Orimattilassa Pyhäjärven rannalla Elli Kilpirova saa muokata mummun perintömökkiä oman mielensä mukaan. Ei ole mitään pakkoa tehdä niin kuin on aina ennen tehty.

Orimattilassa Pyhäjärven rannalla on käynnissä vähittäinen sukupolvenvaihdos. 23-vuotias Elli Kilpirova viettää sukumökillä enemmän aikaa kuin hänen isovanhempansa Anne ja Pekka Parkkila.

– Mummu on luvannut jättää oman puolikkaansa mökistä suoraan meille lapsenlapsille. Toisen puolen mökistä omistaa mummun nuorempi sisko, Elli kertoo.

Orimattilan mökkitilukset ovat syntyneet Anne-mummun isän vuonna 1966 rakentaman pienen saunamökin ympärille. Vähitellen tontille on noussut pieniä aittamaisia rakennuksia majoitustiloiksi. Ellillä ja hänen siskollaan on käytössään oma kahden huoneen tölli.

Siskosten ja isovanhempien lisäksi mökkiä käyttävät Ellin pikkuveli, mummun sisko perheineen, Ellin äiti puolisoineen sekä Ellin eno perheineen.

Vapaina kesäviikonloppuina Elli suuntaa kotoaan Kotkasta mökille. Usein matkaseurana on sisko ja liuta kavereita. Joskus Elli mökkeilee kumppaneineen siskon ja hänen puolisonsa kanssa.

– Olemme myös viettäneet mökillä opiskelijayhdistyksen hallituksen kanssa kesäisiä ryhmäytyspäiviä. Silloin meitä on paljon, kertoo merenkulun sähkövoimatekniikan insinööriksi opiskeleva Elli.

Mökkiseurana on monesti myös sukulaisia. Lähellä asuvat isovanhemmat piipahtavat visiitillä päiväseltään.

– Kun mummu ja vaari tulevat, keitetään kahvit ja istutaan alas juttelemaan.

Mökkipäivät kuluvat saunoen, grillaten ja muiden kanssa seurustellen. Joskus kaivetaan esiin lautapeli tai mölkky. Kavereiden kanssa Elli on järjestänyt mökkiolympialaisia. Pihatyöt, pienet remontit ja klapien tekokin kuuluvat Ellin mökkiohjelmaan.

– Ajatus on, että jotain pientä hommaa pitäisi tehdä joka kerta, kun käy täällä, etteivät työt kasaannu.

Mökkeilyyn liittyy perinteitä, joita Elli mielellään toteuttaa. Anne-mummu on vannottanut, että joka kesä ainakin kerran koko mökkiporukan pitää viettää aikaa yhdessä. Samoin suvun yhteiset teemajuhlat rapukekkereistä hassu asu -juhliin kuuluvat kesään.

Mitään tiukkoja aina on tehty näin -sääntöjä ei sukumökillä ole.

– Päinvastoin mummu on koko ajan sanonut, että tehkää oman mielenne mukaan. Ei tarvitse olla niin kuin ennen. Aiemmin on ollut tarkempaa, ettei mitään saa muuttaa.

Ellille Pyhäjärven rannalla vietetty aika merkitsee ennen muuta rentoutumista. Se on myös paikka, joka yhdistää sukulaisia ja eri sukupolvia.

”Suvun tarinat tuntuvat kiinnostavan”

Mökkikesät Jalasjärvellä tutustuttavat kaupunkilaislapsia maalaiskylän elämään. Annilaksi nimetty mökki on kulkenut Jääskeläisten suvussa jo vuosikymmeniä.

Jääskeläisten sukumökillä Etelä-Pohjanmaan Jalasjärvellä viettää aikaa jo neljä sukupolvea. Mummun ja vaarin kamari on 84-vuotiaan Ilkka ja 78-vuotiaan Pirkko Jääskeläisen valtakuntaa. Makuusijat on lisäksi kolmelle lapselle puolisoineen, 12 lapsenlapselle ja heidän tyttö- ja poikaystävilleen sekä kolmevuotiaalle lapsenlapsenlapselle.

– Mökkeilemme hyvin erilaisilla kokoonpanoilla. Joskus olemme kaikki koolla samaan aikaan, Pirkko selittää.

Lapsenlapset lähtevät mielellään mökille mummun ja vaarin seuraksi, usein myös ilman vanhempiaan. Serkukset, 15-vuotias Juho Hannonen ja 13-vuotias Kerttu Jääskeläinen mökkeilevät kesäisin muutaman viikon, usein syys- ja hiihtolomiakin vierähtää Jalasjärvellä.

– Kivointa mökillä on, kun siellä on paljon serkkuja. Menemme yhdessä uimarannalle, pelaamme korttia tai lautapelejä, valvomme ja nukumme myöhään, Juho kertoo.

– Joskus nuoriso hätistelee meitä nukkumaan, vaikka me vain istuisimme ja kuuntelisimme heidän jutusteluaan, Ilkka sanoo ja naurahtaa.

Isovanhemmat ovat opastaneet jälkikasvuaan mökillä käytännön töihin. Keväällä istutetaan ja syksyllä nostetaan perunat yhdessä. Samoin klapitalkoista saavat kaikki osansa. Ruoka valmistetaan koko porukalle yhdessä. Joku lämmittää riiheen rakennetun pihasaunan.

Vaihtelua tuovat reissut kirkonkylälle. Isovanhemmat antavat toisinaan lapsenlapsilleen kymmenen euron Halpahalli-stipendin, jolla voi ostaa jotain pientä itselleen. Jääskeläiset ovat tuttu näky myös kirjastossa, jäätelökioskilla ja hautausmaalla.

Jääskeläiset ostivat sukumökin 1970-luvulla Pirkon tädiltä. Vaikka vanha torppa on purettu ja sen tilalla seisoo 1950-luvulla rakennettu talo, historia näkyy pihapiirissä, suvun astioissa, työkaluissa ja sukulaisten valokuvissa. Pirkko tarinoi lastenlapsille menneistä ajoista ja sukupolvista mökin puuhien lomassa.

– Mennyt aika elää meillä myös puheessa. Nuoretkin puhuvat sujuvasti köökistä, riihestä ja navetasta, Pirkko kertoo.

Kerttu ja Juho vakuuttavat, että suvun tarinat kiinnostavat. Enemmänkin niitä voisi kuunnella. Molemmat ovat jättäneet mökille omat jälkensä: kumpikin on kirjoittanut ja piirtänyt mökkikirjaan. Niitä komeilee hyllyssä jo monta.