Meidän Mökki

Helsingin kesämajat ovat kansainvälisesti ainutlaatuinen ilmiö – tällainen on pikkumökkien historia


Leikkimökin kokoiset kesämajat ovat helsinkiläinen, 1920–30-luvuilla alkunsa saanut ilmiö. Toisin kuin siirtolapuutarhoissa, kesämaja-alueilla mökin ympäristö on aina pidettävä luonnontilassa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Tiiu Kaitalo

Monessa eurooppalaiskaupungissa on omat siirtolapuutarha-alueensa, mutta helsinkiläinen kesämajaperinne on kansainvälisestikin ainutkertainen. Helsingissä metsäisillä merenrannoilla ja saarilla on kaikkiaan 1600 pikkuruista kesämajaa.

Toisin kuin siirtolapuutarhoissa, kesämajojen ympärille ei saa rakentaa aitoja eikä majan tontilla saa viljellä mitään. Kaupungin säännöt ohjaavat kesämajalaisia pitämään ympäristön luonnontilassa. Majat sijaitsevat yleisellä ja kaikille avoimella virkistysalueella, joten siellä on lupa kaikkien liikkua. Mökkiläisten yksityisyyttä on kuitenkin syytä kunnioittaa.

Kesämajaperinne juontaa 1920–30-luvuille, jolloin yritykset ja yhteisöt alkoivat tarjota työntekijöilleen virkistymismahdollisuutta luonnossa. Siihen aikaan töitä tehtiin myös lauantaisin. Alkuvuosina kesänviettäjät majoittuivat teltoissa tai kuitulevyistä rakentamissaan majoissa, jotka syksyn tullen piti purkaa. Pysyviä mökkejä sai alkaa rakentaa vuodesta 1941, ja vuonna 1946 arkkitehti Hilding Ekelund piirsi 12 neliön kokoisen lautamökin, josta tuli kesämajan tyyppimökki.

Helsingissä on kaikkiaan yhdeksän kesämaja-aluetta, joita hallinnoi 16 yhdistystä. Monet mökit ovat kaupungin edustan saarilla ja Espoon puolella Varsasaaressa, joka virallisesti kuuluu Helsinkiin. Suurin kesämaja-alue on Lauttasaaressa, jonka metsäisillä rannoilla on lähes 500 mökkiä. Itä-Helsingin tunnettuja maja-alueita ovat Kivinokka ja Lammassaari.

Varustelutaso mökeissä vaihtelee. Esimerkiksi Lauttasaaren eteläisellä rannalla Särkiniemessä ja Veijarivuoressa mökit eivät kuulu sähköverkkoon, joten asukkaat käyttävät aurinkopaneeleita ja maakellareita.

Kesämajojen maat omistaa Helsingin kaupunki, mutta mökit ovat kaupunkilaisten omia. Mökissä saa olla maksimissaan 14 neliötä. Sen lisäksi varastotilaa saa olla mökin kupeessa kahden neliön verran. Lisäksi mökkiin voi rakentaa terassin, jota koskevat tiukat määräykset. Kesämajan omistaja saa käyttää istuinryhmää ja pihaa varten noin seitsemän neliön verran maata. Omaa saunaa tai kellaria ei saa rakentaa.

Mökkien myyntiin liittyviä rajoituksia on purettu ja nykyään ostajalta edellytetään ainoastaan helsinkiläisyyttä. Useimmiten kesämajat vaihtavat omistajaa viidakkorummun välityksellä eivätkä päädy julkiseen myyntiin. Jos haluat ostaa kesämajan, vapaita mökkejä kannattaa tiedustella suoraan yhdistyksiltä.

Julkaistu: 13.5.2019