Vanhimpia jalkinevaihtoehdoista edustavat varvassandaalit. Niiden historia ulottuu muinaisten egyptiläisten aikaan, yli neljäntuhannen vuoden taakse. Tuolloin valmistettiin yksinkertaisia sandaaleita nahasta, palmunlehvistä, papyruksesta ja oljista.

Egypti ei suinkaan ollut ainoa alue, jossa sandaaleille oli tarvetta. Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset lisäsivät sandaaleihin pitkät nyörit ja korkkipohjat, Intiassa paduka-sandaalit tehtiin puusta ja varpaiden välissä oli metalli- tai puutappi, Itä-Aasiassa käytetyissä geta-sandaaleissa oli puolestaan korkea puukorokepohja.

Länsimaissa flip flopiksi kutsutut varvassandaalit nousivat hittijalkineeksi Korean sodan (1950–53) jälkeen. Kotiin palaavat sotilaat toivat Itä-Aasiasta punottuja zori-sandaaleja, jotka pysyivät jalassa V-kirjaimen muotoisella remmillä. Yksinkertaisesta perusideasta kehiteltiin kumisia ja myöhemmin muovisia flip flopeja.

1960-luvulla hiteiksi nousivat brasilialaiset Havaianas-varvassandaalit, jotka soveltuivat hyvin rantaelämään. Lämpimissä maissa näppärät sandaalit sujautettiin jalkaan pian arkikäytössäkin. Suosiota eivät heikentäneet edes niiden aiheuttamat jalkavaivat.

Vuonna 1964 Karl Birkenstock lisäsi sandaaleihin jalkapöydän kaarta tukevan rakenteen. Korkkipohjaiset, ergonomiset terveyssandaalit olivat aluksi sisätyötä tekevien jalkineita, mutta päätyivät arkikäyttöön ja muoti-ilmiöksi.

Nahka on ollut kengissä suosituin materiaali, mutta sen lisäksi Euroopassa, etenkin Hollannissa, Belgiassa, Pohjois-Ranskassa ja Saksassa, käytettiin puuta. Myös luonnonkuiduista kuten ruohosta punottiin kenkiä tai niiden pohjia. Esimerkiksi perinteisissä pohjoisespanjalaisissa talonpoikien espadrillo-kengissä oli ruokopohja, johon yhdistettiin kangaspäällys.

Vanhimmat meidän päiviimme säilyneet puukengät ovat keskiajalta, mutta todennäköisesti niitä on valmistettu sitäkin kauemmin. Hollannissa puukengät olivat kokonaan puuta, mutta esimerkiksi pohjoisranskalaisissa sabotseissa saatettiin yhdistää puupohjiin nahkapäälliset. Edullisia ja jalkateriä suojaavia puukenkiä käytettiin kosteilla pelloilla sekä tehdastyössä, kun haluttiin suojata jalkateriä.

Suomessa puupohjaisia kenkiä valmistettiin toisen maailmansodan jälkeisellä pula-ajalla, kun normaaleja kenkämateriaaleja ei ollut tarjolla. Muoti-ilmiöksi puiset hollannikkaat nousivat 1970-luvulla. Etenkin nuoriso kolisteli hollannikkaissa kesäisin ulkona ja talvisin sisällä, jopa niin paljon, että kerrostaloissa kiisteltiin niiden aiheuttamista meluongelmista. Puukengät ovat nousseet 1970-luvun jälkeenkin aika ajoin kesäiseksi tyyli-ilmiöksi.

Uusin tulokas nopeasti jalkaan sujautettavien kenkien sarjassa ovat Crocsit. Amerikkalaiskeksintö esiteltiin ensi kerran vuonna 2002. Crocsit oli suunniteltu pehmeästä Croslite-materiaalista ja ne oli tarkoitettu alkujaan veneilijöille.

Värikkäät ja mukavat kengät hurmasivat myös maakravut. Niitä myytiin seuraavan seitsemän vuoden aikana yli sata miljoonaa paria, kunnes kopioitsijat ja kilpailijat onnistuivat haukkaamaan ison palan markkinaosuudesta.

Kengille on löytynyt ymmärtäjiä myös huippumuodin parista. Vuonna 2022 Balenciaga yllätti omilla Crocs-versioillaan, joten odotettavissa on, että nämäkin mökkikengät ovat tulevina vuosina taas kuuminta hottia.