Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Lee Esselström astui sisään kauniiseen hirsirakennukseen ja tunsi, että talo on projekti, jota hän saattaisi jatkaa. Vuonna 1999 valmistunut, kierrätyshenkinen koti oli työstetty satavuotiaasta hirsikehikosta pyöreähköön muotoon.

Talon myyjä selvästi vaistosi, että Lee ja hänen miehensä Joel olisivat ostajaehdokkaista sopivimmat jatkamaan hänen elämäntyötään. Hän päätti myydä perheelle talon, vaikka heidän tarjouksensa ei ollut annetuista korkein.

– Tein siihen aikaan ekohenkistä ohjelmaa radioon, ja mies oli ilmeisesti ohjelman kuuntelijoita. Tai sitten hän googlasi nimeni ja huomasi yhteyden, arvelee Lee.

Perhe asui aiemmin viehättävässä rivitalossa Vaasassa. He tahtoivat kuitenkin muuttaa maalaismaisemiin, koska esikoinen aloitti esikoulun. Näin Vaasa vaihtui Mustasaareen, joka tosin sekin on vain kymmenen kilometrin päässä kaupungista.

Aluksi he unelmoivat perinteisestä maalaistalosta. Remontoidut maksoivat kuitenkin liikaa, ja huonokuntoisissa olisi ollut liikaa työtä. Mustasaaren talo oli hyvä kompromissi, sillä se oli uudehko ja sopi budjettiin.

– Ihastuin täällä myös huonekorkeuteen. Pään päällä pitää olla tilaa, jotta ajatus saa lentää. Vanhoissa maalaistaloissa katto on jotenkin ahdistavan matalalla, Lee pohtii.

Ideat ovat saaneet leijua talossa vapaasti alusta lähtien. Edelliset omistajat toivat ajatuksen rakennuksen pyöreähköstä muodosta tuliaisina Saksasta, missä ratkaisun on todettu säästävän energiaa. Sen vuoksi he arvelivat puukattilan riittävän yksinään lämmönlähteeksi.

– Talvipakkasilla järjestelmä vaati puiden lisäämistä monta kertaa päivässä. Olimme kuitenkin töissä, joten lämpö saattoi laskea jopa yhdeksään asteeseen. Se oli piinallista, Lee muistelee.

Seuraavana kesänä aviomies Joel lisäsi hieman ekovillaa yhteen vetoiseen seinään, sillä tilkityt hirret eivät tuntuneet torjuvan kylmää tarpeeksi tehokkaasti.

Alakertaa piti viileänä erityisesti keittiön eristämätön kylmäkomero, joten kuusi vuotta sitten Leen isä eristi sen. Koko komero poistettiin 2015 keittiöremontin yhteydessä.

Pari vuotta sitten perhe asennutti taloon maalämmön, joka lisäsi asuinmukavuutta huomattavasti. Vesikiertoisen lattialämmityksen ansiosta energialähteen vaihto oli teknisesti helppoa.

Upeat, satavuotiaat hirret ovat sisällä enimmäkseen näkyvissä ja antavat yhdessä monien kulmien kanssa luonnetta rakennukselle. Kun hirsikehikkoa koottiin 90-luvulla, kirvesmiehet joutuivat työstämään hirsisalvokset uudelleen rakennuksen erikoisen muodon vuoksi, mikä taatusti teki työstä hidasta. Ilmeisesti timpurit olivat edenneet huone kerrallaan.

Talon särmikäs muoto tekee monista vakioratkaisuista hankalia.

– Aluksi kauhistelin listojen viimeistelemättömyyttä. Sitten eräs ammattilainen sanoi, että tänne niiden tekeminen täydellisesti on liki mahdotonta. Aloin tajuta, että talo on elämistä varten, sillä eihän elämäkään ole virheetöntä, Lee pohtii.

Ensitöikseen Lee uusi seinäpinnat. Liila ja kirkkaat värit vaihtuivat hirsiin mainiosti istuvaan vaaleaan sävyyn.

Sisustuksessa näkyvät vahvasti Leen harrastukset, käsityöt ja huonekalujen tuunaukset. Monet ideat jalostuvat hänen työhuoneessaan, jossa välineet on aseteltu siististi omille paikoilleen.

Lee muistelee kiertäneensä kirpputoreja 11-vuotiaasta lähtien, koska lapsuudenkodissa rahat olivat tiukalla. Samalla häneen iskostui kierrättämisen asenne ja rakkaus vanhoihin esineisiin.

Olohuoneen sohva on yksi Leen rakkaimmista huonekaluista. Sen tyyli istuu täydellisesti keittiön pöydän talonpoikaistuoleihin, jotka hän sai eräältä ystävältään kauan sitten.

– Sohvaa etsin pitkään, ja lopulta löysin sopivan Uumajasta. Myyjä tahtoi pientä korvausta vastaan antaa sille uuden kodin. Onneksi mieheni oli unohtanut irrottaa tavaratelineen auton katolta, ja sain sohvan jotenkuten kiinnitettyä ja kuljetettua kotiin, Lee muistelee.

Välillä Lee tuntee itsensä kierrätyskeskukseksi. Televisiot ovat aina olleet käytettyjä ja lähipiirin lahjoittamia. Leivänpaahtimen perhe kuitenkin hankki kaupasta, kun leipien kuumentaminen paistinpannulla alkoi tympiä.

Kodin erikoisuus on kuivakäymälä. Alussa Lee hieman karsasti koko ajatusta ja kyseli myyjältä ennen kauppaa, toimiiko ratkaisu oikeasti omakotitalossa.

Kokemus osoitti, että periaatteessa erotteleva käymälä pysyi oikein käytettynä hajuttomana, mutta varsinkin lapsivieraita piti aina opastaa vessassa asioimisessa. Osa lapsivieraista kuitenkin karsasti kuivakäymälää. Toinen hankaluus oli, että käymälän säiliö oli turhan pieni kuuden hengen perheelle, joten sisältö piti tyhjentää vähintään pari kertaa kuussa.

– Minua se ei niin vaivannut, sillä miehen hommahan tyhjennys oli, Lee sanoo leikkisästi ja jatkaa:

– Vesivessa on mielestäni järjetön keksintö. Toisaalta lapsiperheen ei kannata tehdä elämästään turhan vaikeaa. Ei maailma sillä pelastu.

Niinpä perhe rakennutti vesivessan ja otti viemäriliittymän, toki kuivakäymäläkin vielä on. Perheen luottokirvesmies rakensi uuden vessan, kylpyhuoneen ja terassin sekä remontoi keittiön.

– Yritämme joka vuosi toteuttaa timpurillamme jonkin hieman suuremman remontin. Itse hoidamme sitten pinnat ja pienemmät jutut, Lee kertoo.

Lee tunnustautuu ihmiseksi, joka ei osaa olla paikallaan. Kädet virkkaavat jopa silloin, kun hän katsoo lasten uimakoulua. Luonteenpiirre helpotti ekotaloon sopeutumista ja muutosten toteuttamista.

– Jos tuntuu, että tekeminen loppuu, niin sitten projekti on ohi ja on aika ryhtyä etsimään uutta taloa.