Meidän Talo

Kerrankin menee kuin Strömsössä! Lee Esselström kunnostaa ja sisustaa vanhaa hirsitaloa rakkaudella

Television Strömsö-sarjasta tuttu Lee rakastui vanhaan hirsitaloon välittömästi. Hänelle kodin kunnostaminen on myös kaivattu projekti: ”Jos tuntuu, että tekeminen loppuu, on aika etsiä uusi talo”, hän sanoo.
Teksti Jarmo Hankivaara
Kuvat Sari Rantanen
Mainos

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Lee Esselström astui sisään kauniiseen hirsirakennukseen ja tunsi, että talo on projekti, jota hän saattaisi jatkaa. Vuonna 1999 valmistunut, kierrätyshenkinen koti oli työstetty satavuotiaasta hirsikehikosta pyöreähköön muotoon.

Talon myyjä selvästi vaistosi, että Lee ja hänen miehensä Joel olisivat ostajaehdokkaista sopivimmat jatkamaan hänen elämäntyötään. Hän päätti myydä perheelle talon, vaikka heidän tarjouksensa ei ollut annetuista korkein.

Lee ja Vilja lueskelevat usein yhdessä olohuoneen muhkeissa tuoleissa.
Lee kokosi Joelin isoisän autotallin vintiltä 17 vihreää huonekalun osaa. Palat sopivat yhteen, ja niistä tuli vihreä pöytä. Myös porotaulun hän hän on tehnyt itse.

– Tein siihen aikaan ekohenkistä ohjelmaa radioon, ja mies oli ilmeisesti ohjelman kuuntelijoita. Tai sitten hän googlasi nimeni ja huomasi yhteyden, arvelee Lee.

Perhe asui aiemmin viehättävässä rivitalossa Vaasassa. He tahtoivat kuitenkin muuttaa maalaismaisemiin, koska esikoinen aloitti esikoulun. Näin Vaasa vaihtui Mustasaareen, joka tosin sekin on vain kymmenen kilometrin päässä kaupungista.

Aluksi he unelmoivat perinteisestä maalaistalosta. Remontoidut maksoivat kuitenkin liikaa, ja huonokuntoisissa olisi ollut liikaa työtä. Mustasaaren talo oli hyvä kompromissi, sillä se oli uudehko ja sopi budjettiin.

– Ihastuin täällä myös huonekorkeuteen. Pään päällä pitää olla tilaa, jotta ajatus saa lentää. Vanhoissa maalaistaloissa katto on jotenkin ahdistavan matalalla, Lee pohtii.

Olohuoneen pöydän Lee teki yhdistämällä vanhojen lastenrattaiden jalakset puulevyyn. Sohvaa hän etsi pitkään. Lopulta mieluinen sattui kohdalle Uumajan-matkalla, ja kulki kotiin auton tavaratelineessä.
Työtason yläpuollella oleva kaappi palveli aikoinaan kyläkoulussa ja päätyi Joelin isoisälle. Lee pelasti sen autotallitavaroiden joukosta. Kunnostettuna se löysi tiensä tänne astiakaapiksi. Kattokruunut hän askarteli vanhoista helmikoruista.

Kylmänkalseat alkuvuodet

Ideat ovat saaneet leijua talossa vapaasti alusta lähtien. Edelliset omistajat toivat ajatuksen rakennuksen pyöreähköstä muodosta tuliaisina Saksasta, missä ratkaisun on todettu säästävän energiaa. Sen vuoksi he arvelivat puukattilan riittävän yksinään lämmönlähteeksi.

– Talvipakkasilla järjestelmä vaati puiden lisäämistä monta kertaa päivässä. Olimme kuitenkin töissä, joten lämpö saattoi laskea jopa yhdeksään asteeseen. Se oli piinallista, Lee muistelee.

Seuraavana kesänä aviomies Joel lisäsi hieman ekovillaa yhteen vetoiseen seinään, sillä tilkityt hirret eivät tuntuneet torjuvan kylmää tarpeeksi tehokkaasti.

Alakertaa piti viileänä erityisesti keittiön eristämätön kylmäkomero, joten kuusi vuotta sitten Leen isä eristi sen. Koko komero poistettiin 2015 keittiöremontin yhteydessä.

Pari vuotta sitten perhe asennutti taloon maalämmön, joka lisäsi asuinmukavuutta huomattavasti. Vesikiertoisen lattialämmityksen ansiosta energialähteen vaihto oli teknisesti helppoa.

Rakkaudesta kierrättämiseen ja vanhoihin esineisiin

Upeat, satavuotiaat hirret ovat sisällä enimmäkseen näkyvissä ja antavat yhdessä monien kulmien kanssa luonnetta rakennukselle. Kun hirsikehikkoa koottiin 90-luvulla, kirvesmiehet joutuivat työstämään hirsisalvokset uudelleen rakennuksen erikoisen muodon vuoksi, mikä taatusti teki työstä hidasta. Ilmeisesti timpurit olivat edenneet huone kerrallaan.

Talon särmikäs muoto tekee monista vakioratkaisuista hankalia.

– Aluksi kauhistelin listojen viimeistelemättömyyttä. Sitten eräs ammattilainen sanoi, että tänne niiden tekeminen täydellisesti on liki mahdotonta. Aloin tajuta, että talo on elämistä varten, sillä eihän elämäkään ole virheetöntä, Lee pohtii.

Ensitöikseen Lee uusi seinäpinnat. Liila ja kirkkaat värit vaihtuivat hirsiin mainiosti istuvaan vaaleaan sävyyn.

Useimmat kellot Lee on kerännyt jo lapsena, ja ne ovat päätyneet kaunistamaan porstuan ikkunaa.

Sisustuksessa näkyvät vahvasti Leen harrastukset, käsityöt ja huonekalujen tuunaukset. Monet ideat jalostuvat hänen työhuoneessaan, jossa välineet on aseteltu siististi omille paikoilleen.

Lee muistelee kiertäneensä kirpputoreja 11-vuotiaasta lähtien, koska lapsuudenkodissa rahat olivat tiukalla. Samalla häneen iskostui kierrättämisen asenne ja rakkaus vanhoihin esineisiin.

Olohuoneen sohva on yksi Leen rakkaimmista huonekaluista. Sen tyyli istuu täydellisesti keittiön pöydän talonpoikaistuoleihin, jotka hän sai eräältä ystävältään kauan sitten.

– Sohvaa etsin pitkään, ja lopulta löysin sopivan Uumajasta. Myyjä tahtoi pientä korvausta vastaan antaa sille uuden kodin. Onneksi mieheni oli unohtanut irrottaa tavaratelineen auton katolta, ja sain sohvan jotenkuten kiinnitettyä ja kuljetettua kotiin, Lee muistelee.

Välillä Lee tuntee itsensä kierrätyskeskukseksi. Televisiot ovat aina olleet käytettyjä ja lähipiirin lahjoittamia. Leivänpaahtimen perhe kuitenkin hankki kaupasta, kun leipien kuumentaminen paistinpannulla alkoi tympiä.

Vanhempien makuuhuoneen sängynpääty on irrotettu sivusta aukeavasta sohvasta, joka oli matojen jyrsimä ja uhkasi päätyä poltettavaksi. Tilkkutäkin Lee ompeli itse.
Makuuhuoneen yöpöytä syntyi kahdesta matkalaukusta. Alin on kirpputorilta ja päällimmäinen naapurin vanhalta isännältä, jota Lee tapasi käydä lapsena tervehtimässä.

Vesivessa vaihtui kuivakäymälään

Kodin erikoisuus on kuivakäymälä. Alussa Lee hieman karsasti koko ajatusta ja kyseli myyjältä ennen kauppaa, toimiiko ratkaisu oikeasti omakotitalossa.

Kokemus osoitti, että periaatteessa erotteleva käymälä pysyi oikein käytettynä hajuttomana, mutta varsinkin lapsivieraita piti aina opastaa vessassa asioimisessa. Osa lapsivieraista kuitenkin karsasti kuivakäymälää. Toinen hankaluus oli, että käymälän säiliö oli turhan pieni kuuden hengen perheelle, joten sisältö piti tyhjentää vähintään pari kertaa kuussa.

– Minua se ei niin vaivannut, sillä miehen hommahan tyhjennys oli, Lee sanoo leikkisästi ja jatkaa:

– Vesivessa on mielestäni järjetön keksintö. Toisaalta lapsiperheen ei kannata tehdä elämästään turhan vaikeaa. Ei maailma sillä pelastu.

Niinpä perhe rakennutti vesivessan ja otti viemäriliittymän, toki kuivakäymäläkin vielä on. Perheen luottokirvesmies rakensi uuden vessan, kylpyhuoneen ja terassin sekä remontoi keittiön.

– Yritämme joka vuosi toteuttaa timpurillamme jonkin hieman suuremman remontin. Itse hoidamme sitten pinnat ja pienemmät jutut, Lee kertoo.

Leen työpiste ei pysy montaa tuntia järjestyksessä ja puhtaana, sillä myös kaksoset Lova ja Vilja sekä isosisko Noah askartelevat samassa tilassa.
Viisivuotiaiden kaksosten huone yläkerrassa sai ruusutapetin, jollaisesta Lee haaveili pienenä. Hän ompeli lapsille tilkkutäkit ja tuunasi yöpöydän.

Lee tunnustautuu ihmiseksi, joka ei osaa olla paikallaan. Kädet virkkaavat jopa silloin, kun hän katsoo lasten uimakoulua. Luonteenpiirre helpotti ekotaloon sopeutumista ja muutosten toteuttamista.

– Jos tuntuu, että tekeminen loppuu, niin sitten projekti on ohi ja on aika ryhtyä etsimään uutta taloa.

Lue lisää:

Syreenien siimeksestä kantautuu kanojen kotkotus! Ellen Jokikunnas toteutti puutarhaunelmansa

Lapsiperhe värittää valkoisella! Victoria ja Robin remontoivat vanhasta hirsitalosta valoisan kodin perheelleen

Merellinen minikoti Mustasaaressa hurmaa tunnelmallaan

Julkaistu: 16.7.2017
Katso myös nämä