Avotakka

Muumifiguureista maksetaan jopa tuhansia euroja – keräilijät havittelevat nyt 50-luvun pikkuruisia hahmoja


Leo Tykkyläisen käsissä 1950–60-luvulla syntyneet muumihahmot ihastuttavat edelleen. Koska pikkuruisilla hahmoilla on aikanaan leikitty, on virheettömistä keräilyhahmoista tullut harvinaisuuksia.

Syyskuun toisena päivänä vuonna 1956 Helsingin Sanomissa oli lähes kokosivun ilmoitus, jota koristivat Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy. Tove Janssonin piirtämä kuva Muumilaakson väestä mainosti Stockmannin tavaratalossa järjestettävää Muuminmäki-tapahtumaa. Se oli samalla lähtölaukaus muumituotteiden valmistamiselle.

Tove Janssonin kirjoittama ja kuvittama toinen muumikirja Taikurin hattu (Trollkarlens hatt 1948) oli vihdoin suomennettu, kahdeksan vuotta ruotsinkielisen version julkaisemisen jälkeen. Stockmannilla uskottiin kirjan vetovoimaan, olihan ensimmäinen muumikirja Muumipeikko ja Pyrstötähti (Kometjakten 1946) julkaistu suomeksi vain vuotta aiemmin. Muumit olivat myös vetäneet pääsiäisenä väkeä tavaratalon näyteikkunoiden ääreen, kun ne olivat olleet siellä somisteena.

Muumikirjojen myyntiä vauhdittaakseen Stockmann rakensi muumihenkisen sisähuvipuiston, jossa oli vuoristorata, maailmanpyörä, ongintakojuja sekä satutuokioita. Se veti paikalle yli 6 000 satukirjojen ystävää päivittäin.

Muumimamma, -pappa ja -peikko ovat Leo Tykkyläisen tekemät. Hän piti esikuvanaan keramiikkataiteilija Michael Schilkiniä (1900–1962). Kaikki kuvat Bukowskis ja Helander.

Muumifaneille oli myynnissä myös upouusia muumituotteita. Ensi hetkistä lähtien havaittiin, että muumihahmot soveltuivat hyvin tuotteiksi. Siitä kertoi jo Toven piirtämä Muuminmäki-mainos, jossa luki koukeroisin kaunokirjaimin: ”Meillä on kirjoja muumipeikosta ja muumipeikkoja sen lisäksi piirustuslehtiöissä, painokuvissa, hameissa, esiliinoissa, verhoissa, paperinukeissa ja ehkäpä tapeteissakin. Sitten niitä on marsipaanista, keramiikasta, nukkaisesta kankaasta ja steariinista ja paljosta paljosta muusta. Pian muumipeikkoja ilmestyy nenäliinoihin, posliinimukeihin ja kankaisiin, joista voi ommella leninkejä ja pyjamia. Mitä vain itse haluatte!!!”

Leo Tykkyläisen tekemä Muumipappa.

Muuminmäki-tapahtumaa varten aloitettiin pienten, leikkeihin ja koristeeksi sopivien keraamisten muumifiguurien valmistus. Myynnissä oli kymmenen erilaista muutaman sentin korkuista hahmoa – Niiskuneiti, Muumipeikko, Poliisimestari, pappa ja mamma, Pikku Myy, Miska, Mymmeli, Nuuskamuikkunen sekä Tuu-tikki.

Tove Jansson oli valinnut keraamiikkamuumien tekijäksi helsinkiläisen, itseoppineen keraamikon Leo Tykkyläisen, jonka koriste-esineitä hän oli nähnyt myynnissä juuri Stockmannilla. Siitä, kuka keramiikkamuumit muotoili, ei ole säilynyt kirjallisia dokumentteja. Janssonin suvussa on säilynyt perimätietona, että Toven taiteilijaäiti Signe Hammarsten-Jansson olisi hahmotellut figuurit. Tykkyläisen suvussa muistellaan, että hahmot myös muotoili Leo Tykkyläinen.

Hän valmisti muumihahmoja omalla keramiikkapajallaan Helsingin Maunulassa käyttäen apuna kipsimuotteja. Vaikka tuotteet tehtiin sarjatyönä, tuotanto oli käsityövaltaista. Tykkyläinen muovaili, viimeisteli ja maalasi käsin jokaisen hahmon.

Leo Tykkyläinen valmisti Stockmannille jopa 15 000 muumifiguuria vuosien 1956 ja 1963 välisenä aikana Helsingin Maunulassa sijaitsevalla työhuoneellaan.

Vaatteiden värit tai kasvojen ilmeet ovat jokaisessa esineessä hieman omanlaiset. Niiskuneitiä valmistettiin esimerkiksi valkoisena, vaaleanpunaisena, vaalean­sinisenä sekä toisinaan kullatulla nilkkarenkaalla varusteltuna.

Tykkyläisen keramiikkamuumit olivat suosittuja jo omana aikanaan, ja välillä tavaratalon hyllyt ammottivat tyhjinä, kun kaikki hahmot olivat käyneet kaupaksi. Keraamikko joutui painamaan pitkää päivää vastatakseen kysyntään. Kaikkiaan Tykkyläinen valmisti muumifiguureita vuosien 1956 ja 1964 välisenä aikana jopa 15 000 kappaletta.

Mustatakkinen Poliisi­mestari on harvinaisempi kuin valkoinen, ja se on myyty 3 125 eurolla Helanderilla. Figuuri kuuluu Leo Tykkyläisen muumisarjaan, joiden valmistamiseen hän sai vuonna 1956 erikoisluvan.

Aivan 1960-luvun alussa Leo Tykkyläinen tarjosi muumeja Arabialle. Valmistusoikeudet ja työvälineet siirtyivät Tove Janssonin, Leo Tykkyläisen ja Arabian yhteisellä sopimuksella tehtaan haltuun. Vuoden verran Tykkyläinen kehitteli Arabian palkkalistoilla muumeja teolliseen sarjatuotantoon sopivaksi, mutta koe-erän valmistuttua johto päätti, ettei niitä oteta mallistoon.

Hahmoja pidettiin liian pieninä, jotta ne olisivat menestyneet kaupallisesti. Muitakin uhkakuvia alkoi olla: 1960-luvulla halpatuonti Aasiasta kiihtyi ja lelujen valmistuksessa alettiin siirtyä muoviin.

Koska muumifiguureja oli koetuotannossa Arabialla, niitä on monesti luultu Arabian valmistamiksi.

Myös muita pienien keramiikkamuumien valmistajia tiedetään. Tykkyläisen lisäksi niitä valmisti Ruotsissa muun muassa Bo Fajans, jonka muumituotanto alkoi, kun Nordiska Kompaniet -tavaratalossa järjestettiin muumitapahtuma 1950-luvulla.

Vaikka Tykkyläinen valmisti muumifiguureita suuria määriä, niitä on jäljellä suhteellisen vähän. Muumit päätyivät lasten leikkeihin, joten ne ovat usein kadonneet, rikkoutuneet tai kolhiintuneet. Virheettömät muumifiguurit ovat harvinaisuuksia, ja niiden hinnat ovat olleet viime vuosina nousussa.

Arabian muumimuki ja -lautanen ovat 1950-luvun loppupuolelta.

Ensimmäiset muumiastiat tulivat tuotantoon samana vuonna Muuminmäki-tapahtuman kanssa. Arabian tehtaan tuotantokokouksen pöytäkirjasta löytyy kesäkuun lopulta vuodelta 1956 lyhyt merkintä muumiastioiden valmistamisen aloittamisesta.

Arabian ensimmäiseen muumiastiasarjaan kuului Niiskuneiti- sekä Muumipeikko-aiheisia lastenlautasia sekä -mukeja. Astioiden mallit otettiin tuotannossa olevista astioista, lautanen FF-sarjasta ja muki AH-sarjasta. Muki oli pienempi kuin nykyiset huippusuositut muumimukit, joissa käytetään Kaj Franckin muotoilemaa Teema-mukia.

Koristeet sen sijaan olivat uusia, ja ne suunnitteli Tove Janssonin itse, kuten muidenkin ensimmäisten muumituotteiden aiheet. Siksi alkuvuosien muumituotteiden henki on lähellä lastenkirjojen alkuperäiskuvituksia, toisin kuin 1990-luvun muumibuumin aikaiset tavarat.

Korkeimmat hinnat maksetaan lasitepinnaltaan ehjistä ja koristeiltaan kirkassävyisistä muumiastioista.

Arabian ensimmäisissä muumiastioissa koristeet toteutettiin lasitepinnan päälle tulevilla matalapolttoisilla keramiikkaväreillä. Valmistustekniikan vuoksi ne olivat suhteellisen herkkiä naarmuuntumiselle ja kulumiselle. Monet 1950-luvun muumilautasten kuviot ovatkin pahasti himmentyneet. Korkeimmat hinnat maksetaan lasitepinnaltaan ehjistä ja koristeiltaan kirkassävyisistä muumiastioista.

Suunnittelu on Tove Janssonin sekä Kaj Franckin käsialaa.

Nahkaa, puupalikoita, karvaa, huopaa, jopa värikkäitä Marimekon kankaita – kaikkia niitä käytettiin Atelier Faunin 1950- ja 1960-luvulla tuottamissa muumihahmoissa.

Helena ja Martti Kuuskosken omistama Atelier Fauni aloitti vuonna 1954 muumihahmojen valmistamisen, alun perin tosin ilman Janssonin lupaa. Tove näki sattumalta kadulla kävellessään Faunin valmistamia muumeja näyteikkunassa, ja ne eivät olleet aivan sellaisia, kuin Tove olisi halunnut. Mutta Tove piti hahmoja niin onnistuneina, että solmi Kuuskoskien kanssa valmistussopimuksen. Sen tehtyään hän kuitenkin valvoi, että hahmot vastasivat hänen näkemystään.

Muuminmäki-tapahtuman aikoihin Atelier Faunin tuotanto oli vielä pientä ja kotikutoista, mutta se laajeni vähitellen. Kaikkiaan yritys ennätti valmistaa ainakin 25 erilaista muumihahmoa. Koska tuotteita tehtiin käsityönä, valmistettiin samasta hahmosta, kuten hemulista, monia versioita, joiden vaatekankaat sekä pienet yksityiskohdat erosivat toisistaan. Faunin muumeista löytyykin runsaasti erilaisia variaatioita.

Atelier Faunin toiminta sai lisävauhtia, kun yritys ryhtyi muumipeikkojen lisäksi valmistamaan omia Fauni-peikkoja. Ne kasvoivat jopa muumituotteita suuremmaksi myyntihitiksi. Kiihkeimpinä vuosina Atelier Faunissa työskenteli jopa 150 henkeä ja vuodessa syntyi yli miljoona pehmeää peikkohahmoa.

Nykypäivänä hyväkuntoiset Atelier Faunin muumit, joissa pienimmätkin yksityiskohdat ovat tallella, ovat melko harvinaisia. Pehmeistä ja herkistä materiaaleista valmistetut muumihahmot kun ovat kuluneet lasten käsissä, ja monet osat ovat irronneet ja hävinneet. Hahmot ovat siitä huolimatta haluttuja keräilykohteita.

Atelier Faunin 1950–60-luvun vaihteessa tekemät Niiskuneiti, Mimmi-täti ja Muumipeikko myytiin maaliskuussa Bukowskisilla 660 eurolla.

Muuminmäki-tapahtuma käynnisti toden teolla muumien tuotteistamisen Suomessa. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin siirtää kirjan sivuilla olevat sympaattiset hahmot kolmiulotteiseen muotoon. Tapahtumaa voi pitää lähtölaukauksena suomalaisten muumituotteiden sarjavalmistamiselle, joka on paisunut arviolta noin 700 miljoonan euron suuruiseksi bisnekseksi. Kun 1950-luvulla muumituotteita valmisti kourallinen tekijöitä, nyt muumituotteiden valmistajia on yli 700.

Muuminmäki-tapahtumassa esitellyt muumituotteet olivat pääosin piensarjatuotteita, joissa on sympaattista kotikutoisuutta. Nämä muumitavarat ovat nousseet yhä halutummiksi keräilyesineiksi. Arabian muumiastiat on tunnettu niitä pidempään keräilijäpiireissä, mutta yhä useammin katseet kääntyvät Tykkyläisen muumifiguureihin ja Atelier Faunin veikeisiin hahmoihin.

Hinnat seuraavat perässä. Pienestä Leo Tykkyläisen tekemästä mustatakkisesta poliisimestarihahmosta on maksettu huutokaupassa peräti 3 125 euroa.

Kun uusin muumianimaatio valloittaa uusia yleisöjä maailmalla, ensimmäiset muumitavarat voivat kiinnostaa yhä useampia faneja.

Julkaistu: 13.6.2019