Iineksen ja Jirin kodin remontissa on käytetty runsaasti kekseliäisyyttä ja maalia – ”Jos jostain nurkasta ei tule ihan täydellinen, aina voi maalata päälle”

Jos sen voi tuunata, sitä ei vaihdeta, ajattelevat helsinkiläiset Iines ja Jiri Veistola.

Kellertävän valkoiset keittiönkaapit, tummanruskeat ikkunanpuitteet, kellastunut tammiparketti ja puunväriset välikatot lentäisivät monelta remonttityömaalta suoraan roskalavalle. Mutta ei Veistoloiden kodista.

He ovat remontoineet 50-luvulla rakennetun ja 70-luvulla laajennetun rintamamiestalonsa lähes pelkästään maalia ja kekseliäisyyttä käyttäen. Vain kylpyhuone, sauna ja toinen wc on uusittu läpikotaisin.

– Kierrättäminen ja vastuullisuus ovat meille tärkeitä arvoja, emmekä halua uusia mitään turhaan. Kaikkea voi maalata tai pinnoittaa. Se on ollut remontissamme kantava teema, Iines sanoo.

Edellinen asukas oli tehnyt kodissa remonttia 90-luvulla. Tuolta ajalta oli peräisin muun muassa Puustellin keittiö. Rungot ja ovet olivat hyväkuntoiset, mutta ovien pinta kellastunut.

Iines ja Jiri eivät edes pohtineet keittiön täyttä uusimista. He vaihtoivat tasot, ja Iines maalasi kaapistojen ovet mattaharmaaksi. Myös välitila maalattiin.

Muutamia kaapinrunkoja Iines ja Jiri sijoittelivat uudelleen, jotta keittiöön saatiin mahtumaan entistä leveämpi jääkaappi-pakastin.

– Annoimme kaapistoille lisää käyttöikää, mutta saimme myös uudelta tuntuvan keittiön. Samalla tavalla uudistimme kodinhoitohuoneen, Iines kertoo.

Edellinen asukas oli uusinut vesiputket ja sähköt, joten niille ei tarvinnut tehdä mitään. Viemärit sukitettiin, koska niistä osa oli uusimatta.

Alakerran kellastunut tammiparketti hiottiin ja petsattiin valkoiseksi, ikkunanpuitteet, yläkerran lautalattia, portaat ja välikatot saivat päälleen valkoisen maalin. Myös väliovet Iines suti valkoiseksi.

– Käytin niihin nimenomaan pensseliä, enkä telaa. Siveltimen jäljet tuovat vanhan talon tunnelmaa.

Erityisen tyytyväinen Iines on vuolukivitakkaan, jonka hän maalasi mustaksi kalkkimaalilla.

Perheen lapset, 6-vuotias Jesper ja 3-vuotias Viktor ovat innokkaita remonttiapureita. Molemmat on pienestä pitäen otettu mukaan touhuamaan.

– Lapset ovat olleet mukana tasoittamassa ja maalaamassa seiniä, ja myös porakone pysyy pojilla käsissä. Sotkua syntyy, mutta ne voi siivota, Iines toteaa.

Kun perhe vuonna 2019 osti talon, Jesper oli kolmevuotias ja Iines odotti viimeisillään Viktoria. Ennen muuttoa pariskunta teetti kylpyhuone- ja saunaremontin sekä hioi ja petsasi itse lattian ja maalasi joitain seiniä. Loput remontit on tehty lapsiperhearjen ohessa – yleensä huone kerrallaan.

Molempien vanhemmat ovat olleet suuri apu lasten hoidossa.

– Viktorin ollessa vauva kävin alhaalla vain imettämässä ja palasin sitten ylös maalaamaan, Iines muistelee.

Kerran Jiri vei aamulla töihin lähtiessään lapset mummolaan päiväksi, jotta Iines saisi maalata koko päivän rauhassa väliovia.

Iines irrotti ensimmäisestä makuuhuoneen ovesta kahvan ja ryhtyi pesemään ovea huoneen sisäpuolelta. Ja sitten: naks!

Ovi painui pesun tuoksinassa vahingossa kiinni.

– Siinä samassa tajusin, että olin irrottanut kahvan, mutta en lukkopesää. Olin jumissa huoneessa ja kahvan reiästä näin puhelimeni viereisen huoneen pöydällä, Iines kertoo.

Hän etsi huoneesta mahdollisia kahvan korvaajia ja yritti avata ovea muun muassa kynillä. Ovi pysyi tiukasti kiinni.

– Ehdin jo miettiä, kuinka kova vessahätä ja nälkä minulle tulee, ennen kuin Jiri tulee kahdeksan tunnin päästä kotiin, Iines kertoo.

Lopulta hän päätti yrittää ulos ikkunan kautta. Hän mahtui pujottautumaan tuuletusikkunasta, hyppäsi lumihankeen ja pääsi etuoven kautta takaisin sisään.

– Jirillä meni kyllä aika kauan, ennen kuin hän sai naurunsa loppumaan, kun kerroin tapahtuneesta, Iines sanoo.

Puolisen vuotta ennen keittiöremonttia keittiön hanasta irtosi kahva. Jiri viritti jäljelle jääneen metallinkappaleen päähän pullonkorkin, jolla hanan sai väännettyä auki. Hanan uusiminen tuossa kohtaa olisi tuntunut turhalta.

– Sormenpäät olivat kovilla, mutta pystyimme hyvin elämään niin. Emme ole niin mukavuudenhaluisia. Ymmärrämme, että remppa voi olla välillä tällaistakin, Iines sanoo.

Ennen tätä kotia Iines ja Jiri ovat remontoineet yhdessä jo kaksi asuntoa: alkuperäiskuntoiset kerros- ja rivitalokodit.

– Remontointi on vienyt meidän sydämemme. Olemme selvinneet monenlaisesta ja saaneet aikaiseksi omannäköistä. Pohdimme hetken uuden talon rakentamistakin, mutta meillä oli kaipuu yksinkertaisempaan ja maanläheisempään asumiseen, jota rintamamiestalo meille edustaa. Ehkä se on vähän sellainen romantisoitu ajatus, Iines sanoo.

Oppia Veistolat ovat hankkineet matkan varrella. Remonttialan koulutusta kummallakaan ei ole.

Youtube kertoo kyllä, miten asiat hoidetaan, Jirillä on tapana sanoa, ja esimerkiksi maalimerkeillä on hyviä ohjevideoita eri työvaiheisiin. Kokemuksen karttuminen on tuonut lisää rentoutta.

– Ensimmäisessä kämpässä suojasimme kaiken mahdollisen ennen maalaamista. Nyt emme enää jaksa. Maalin saa yleensä pois jälkeenpäin tai roiskeet voi pyyhkäistä heti. Ja rajaajalla saa maalattua riittävän tarkasti tarkasti reunoja, jolloin välttyy raivostuttavalta teippaamiselta, Iines toteaa.

Pariskunnan mottona remontoinnissa on ollut, että mokaamista on turha pelätä. Koska koti on oma, ei haittaa, jos jotain menee pieleen.

– Jos jostain nurkasta ei tule ihan täydellinen, niin aina voi maalata päälle. On meillä käynyt kai tuurikin, kun mitään isompaa ei ole mennyt uusiksi, Iines sanoo.

Aiemmat kotinsa Iines ja Jiri ovat myyneet pian remontin valmistuttua. Nyt heillä ei ole tarkkaa suunnitelmaa siitä, kuinka kauan he viipyvät tässä kodissa.

– Pidämme alueesta ja voi olla, että viihdymme tässä pitkäänkin. Mutta kyllä meillä vielä joskus on haaveena hankkia vanha, kunnon kivijalalla oleva talo, jonka voisi täysin saneerata vanhaa kunnioittaen.

Iineksen ja Jirin remontteja voi seurata Instagramissa @iinesveistoladesign-tililtä.