Keimolan vanhasta kyläkoulusta tuli Henrikssonien unelmakoti ja työpaikka: ”Vaikea tästä olisi kerrostaloon lähteä”

Parikymmentä vuotta sitten Henrikssonin perheellä oli helppohoitoinen, vastaremontoitu kerrostalokoti Vantaalla ja pieni, aika huoleton mökki maalla. Jokin veti heitä kuitenkin pois kaupungista. Osaamistaankin uhmaten he alkoivat etsiä remontoitavaa, vanhaa taloa.

Talon julkisivuremontti on nyt aloitettu. Kadun suuntaan oleva osa on nyt kunnossa ja samalla tyylillään jatketaan sitten, kun aikaa ja voimia taas on.

”Näin suuren talon remontti on ikuisuusprojekti. On aika vaikea sanoa, kuinka kauan kaikkeen on mennyt aikaa, kun edelleenkin on monta asiaa tekemättä, ja lasten itsenäistyttyä huoneiden sisustusta muokataan aina uudelleen seuraavalle”, Tiiti kertoo.

Kun koko perhe saadaan muutamia kertoja vuodessa yhtä aikaa pitkän pöydän ääreen syömään, puetaan pöytä oman firman pellaviin.

Kuinka uskalsitte ryhtyä remonttiprojektiin?

Kimi: Vantaan Keimolassa sijaitseva hirsinen kansakoulurakennus oli kaikkea sitä, mitä olimme villeimmissä unelmissamme haaveilleet. Isoisälläni oli puuleluja valmistava yritys, ja olin pikkunassikasta alkaen pyörinyt siellä hiontapölyn ja puupalikoiden joukossa. Koska puu oli minulle tuttu materiaali, uskoin optimistina pystyväni kunnostamaan talon. Idylliä metsästimme ja sen saimme.

Onko teillä ollut tässä urakassa apuvoimia ja ammattilaisia?

Kimi: Olemme tehneet kaiken muun paitsi pakolliset LVIS-työt Tiitin kanssa kahdestaan. Asioita on tehty reilusti yli aiemman osaamisemme. Virheitäkin on sattunut, se on selvää, mutta myös vaatimustaso vieraalla teetettyyn työhön on vuosien saatossa noussut. Kävin Rakennusapteekin järjestämillä kursseilla alkuvuosina ja osallistuin myös perinnehirsirakentamisen kurssille. Kaikista niistä opeista on ollut kyllä apua tässä projektissa.

Kaikki talon ikkunat olivat ostohetkellä edelleen ehjänä vaikkakin kaipasivat puurakenteiltaan kunnostusta. Oli itsestään selvää, että vanhat ikkunat säilytetään. Valkoiseksi maalatut lautalattiat ovat kuluneet käytössä, mutta enää se ei harmita.

Vanha liikuntasali luo aivan oman mittakaavansa huonekaluille. Kimi valmisti tilaan erikoiskorkean vitriinin sekä hyvin pitkän ruokapöydän, jonka ympärille koko perhe mahtuu syömään. Tuolit on hankittu pari vuotta sitten Jyskistä. Kattovalaisimet ovat aikoinaan olleet erään Levi’s-myymälän tiloissa osana sisustusta.

Kimi remontoi keittiön yhdistäen Ikean kalusteita ja vanhoja materiaaleja. Saareke on tehty vanhoista ovista, jotka haettiin Metsänkylän navetasta Hattulasta. ”Kun jokin paikka saadaan valmiiksi, alkaa kierros toisesta päästä uudelleen”, Tiiti sanoo.

Mikä teitä ohjasi tämän talon kunnostuksessa?

Tiiti: Halusimme keinomateriaalin pois tästä talosta. Olemme repineet ja purkaneet kaivaaksemme alkuperäisen hengen takaisin.

Mitä olette oppineet vanhaa taloa remontoidessanne?

Kimi: Tänne muuttaessa en edes tiennyt omakotitaloasumisesta oikein mitään. On tähän mahtunut myös parin vuoden tauko, kun emme remontoineet mitään. Kaikki alkoi tuntua vastenmieliseltä, ja tarvitsimme tauon puurtamiseen. Olemme pyrkineet ottamaan työn alle aina yhden projektin, joka saatetaan loppuun. Se on ollut yksi tärkeimmistä opeistamme. Pala kerrallaan.

Tiiti: Alkuun harmitti, jos pinnat kuluivat tai niihin tuli jälkiä. Olemme oppineet sietämään keskeneräisyyttä ja kulumia. Taloa on kuitenkin remontoitu elämää varten, ja elämä saa meillä näkyä.

Vanhan jumppasalin pönttöuunit toimivat hyvänä lämmityslisänä maalämmön rinnalla. Sohvat hankittiin jo edelliseen kotiin, jossa ne tuntuivat valtavilta. Tänne ne istuivat helposti. Sohvapöytä on Kimin tekemä.

Australian paimenkoira Hailie on nimetty rap-artisti Eminemin tyttären mukaan. Perhe tosin kutsuu tätä iloista elosalamaa ihan suomalaisittain Heiliksi.

Vanha harmoni on yksi niistä harvoista asioista, joita vanhassa koulurakennuksessa oli säilynyt, kun pariskunta sen aikoinaan osti.

Sohvien takana on kukkakaupan vanhoja, hieman ruosteisia kukkarullakkoja, jotka sopivat komeasti patinoituneen Coca-Cola-mainoksen alle.

Mikä on ollut parasta asumisessa täällä?

Kimi: Remonttia tehdessä huomasin, että puusta voi tehdä vaikka mitä upeaa. Hieman kuin sivujuonteena syntyi lifestyle-yrityksemme Käinby 1925, joka työllistää nyt meidät molemmat. Alkuun tein huonekaluja vain itsellemme, sitten myyntiin. Pitkän työuran vaatteiden parissa tehnyt Tiiti ryhtyi rakentamaan pellavatuotevalikoimaa brändin täydennykseksi. Nykyään meillä on verkkokaupan lisäksi myös pieni pihapuoti talomme takana.

Talossa on yhteensä 14 tulisijaa, joista viisi on kunnostettu ja käytössä. Leivinuunia käytetään pääasiassa lämmittämiseen, mutta karjalanpaisti hautuu siellä muutaman kerran vuodessa.

Tiiti kerää valurautapannuja. Juhliin leivotut makeat ja suolaiset piirakat leivotaan niihin ja ne viedään suuren ruokailutilan pöydälle pitkän lankun päälle komeaan riviin. Kimi käyttää puutavaran huolella ja ylijäämäpaloista syntyy leikkuulautoja ja tarjoilualustoja myyntiin ja omaan käyttöön.

Alkuun, vuonna 2007, perhe asui vain yläkerrassa, kun remontti aloitettiin alhaalta. Alakerrasta käytettiin silloin vain sisäänkäyntiä ja keittiötä. Vanha keittola oli remontoitu edellisen kerran 1970-luvulla, mutta sen kanssa he pärjäsivät ensimmäisen vuoden. Sitten Kimi remontoi sen vanhaan taloon sopivalla tyylillä.

Talon remontissa on haluttu säilyttää kaikki, mistä välittyy alkuperäinen tunnelma. Myös keittiön komerot säilytettiin. Nykyään ne toimivat kuiva-aineiden ja astioiden säilytyspaikkana. Vanha puusohva on peritty Tiitin vaarilta.

Lähtisittekö tähän uudelleen?

Tiiti: Matka on ollut välillä kivinen, mutta vaikea tästä olisi kerrostaloon palata.

Kimi: Jos joku meidän lapsista meinaisi tällaiseen projektiin tarttua, pyytäisimme harkitsemaan vielä hetken. Mutta onhan tämä ollut meidän molempien toteutunut haave. Haaveiden toteutumista ei kannata jäädä odottamaan. Täytyy vain ryhtyä ja uskaltaa, jos meinaa jotain saavuttaa.

Yläkertaan johtavat portaat on jo kerran kunnostettu viidentoista vuoden aikana. Nyt pari on jo ymmärtänyt, että niin kauan kuin talossa on koiria, on myös jälkiä. Sisäänkäynnin läheisyydessä on koirien mielestä paras valvontapiste, koska siitä näkee ovelle, pihalle sekä ylä- ja alakertaan.

Helsinkiläisen, myös vuonna 1925 rakennetun taloyhtiön saneerauksessa heitettiin vanhoja varaston ovia pois, mutta Kimi onnistui pelastamaan sieltä parikymmentä ovea ja noin 300 käsin tehtyä tiiltä. Kaksi ovista hoitaa nyt sängynpäädyn virkaa pariskunnan makuuhuoneessa, maalattuina ja kunnostettuina.

Tiitillä on vuosien osaaminen tekstiilialalta, joten perheyrityksen pellavatuotteet ovat hänen vastuullaan. Käinby 1925 sai nimensä siitä, että Keimola on Käinby ruotsiksi ja talo on rakennettu vuonna 1925.

Toimisto sijaitsee olohuoneen nurkassa. Tässä ideoidaan ja inspiroidutaan tulevaan kauteen ja hoidetaan yrityksen verkkokauppaa sekä laskutusta. Siirreltävän koulutaulun pari löysi kierrätyskeskuksesta. Siihen kiinnitetään inspiroivat kuvat ja ideat.