Avotakka

Kaverusten rosoinen kesäkoti Paraisilla hehkuu vuosikymmenten patinaa – ”Kaiken on silti oltava kaunista”

Työkaverit vuokrasivat huoneiston Paraisilta, Losfdalin kartanon sivurakennuksesta, ja sisustivat sen viikonloppukodiksi. Kuinka sujuu elo, kun seinän takana on muita vapaa-ajanviettäjiä?
Teksti Kari-Otso Nevaluoma
Kuvat Riitta Sourander
Mainos

Jessica Ristolaisen ja Maarit Saikkosen vapaa-ajankodissa joutilaisuus on sallittua. Aika kuluu hyvin vaikka kuuntelemalla tuulen kahinaa lehmusten ja tammien latvuksissa, pääskysten pyrähtelyä räystään alla tai klapien rätinää keittiön hellassa.

Vapaa-ajankoti on vanhassa työväen asuinrakennuksessa Lofsdalin kartanon pihapiirissä. Talossa on neljä vuokrahuoneistoa. Jessica ja Maarit käyttävät toista päätyhuoneistoa keväästä myöhäiseen syksyyn. Heitä yhdistää sekä ystävyys että työkaveruus.

– Juttelimme monet kerrat, kuinka ihanaa olisi päästä aika ajoin pois kotikaupunkiemme vilinästä, minun Helsingistä ja Jessican Espoosta, Maarit kertoo.

Eräänä talvipäivänä neljä vuotta sitten he ajelivat kohti Paraisia katsomaan paikkaa ensi kerran.

– Minä sanoin heti, että tästä saa ihanan, Maarit muistelee.

Remontin tarve oli sen verran ilmeinen, että Jessica suhtautui näkemäänsä paljon hillitymmin. Mutta jo kohta he olivat allekirjoittamassa vuokrasopimusta. Niin alkoi yhteinen ”huvilaelämä”.

Valkoinen, hengittävä maali peittää kirveellä veistetyt hirret. Telineeseen on ripustettu valokuvia yhteisen mökkielämän varrelta. Makuuhuoneen seinissä on vielä muutaman vuosikymmenen takainen levytys. Ehkä sen poisto on seuraavana työlistalla. Maalaus on Jessican tekemä, ja virkattu peite löytyi talosta. Olohuoneessa pinkopahvien alta paljastettu hirsiseinä jää nykyasuunsa. 1950-luvun laverit olivat jo talossa ja toimivat nyt vierasvuoteina. Kattolamppu on prototyyppi eikä ole koskaan ollut myynnissä.

Muutamassa vuodessa Lofsdalista on tullut niin tärkeä, että Jessica ja Maarit alkavat kaivata takaisin heti, kun he ovat lähteneet. Ensimmäinen kesä kului tutustuessa lähiseutuun ja omistajan luvalla toteutetussa pienen budjetin remontissa. Talo totutti heitä tavoilleen, kun hella savutti ja sähköt reistailivat.

Keittiön leveälautaista puulattiaa peittää yhä vuosikymmenten patina, mutta kamarin ja olohuoneen lautalattiat on maalattu valkoisiksi. Olohuoneen huonokuntoiset pinkopahvit on revitty ja alta paljastuneet hirret imuroitu siisteiksi.

– Urakan jäljiltä harmaat hirsipinnat näyttivät niin kauniilta, että emme raaskineet peittää niitä tyylinmukaisilla pinkopahveilla, Jessica kertoo.

Makuuhuoneen lastulevyseinä odottaa vielä poistamista – kaikki aikanaan.

Kalustus mukailee puulattioiden, seinäpintojen ja peiliovien määrittelemää tunnelmaa. Se on sekoitus eri-ikäisiä huonekaluja, esineitä ja heräteostoksia vanhain tavarain liikkeistä. 1960-luvun muovituoli mahtuu joukkoon siinä missä talon kivijalassa sijaitsevasta kellarista löydetty suksipari. Huoneistossa oli entuudestaan myös useita eri-ikäisiä ja -tyylisiä kaappeja ja tuoleja, joita vuokralaiset ovat puhdistaneet ja ottaneet käyttöön.

Vapaa-ajankotia ei ole kuitenkaan tarkoitus sisustaa täyteen, vaan vieraiden toivotaan tuovan uusien tavaroiden sijasta tuliaisiksi mieluummin viiniä tai kynttilöitä illanviettoja varten.

Jessica kertoo, että sisustus on paljon rosoisempi ja rennompi kuin heidän kaupunkikodeissaan.

– Olemme täällä maalla ollessamme vähän kuin luonnonlapsia, vailla velvollisuuksia, Maarit sanoo.

– Kaiken on silti oltava kaunista. Siitä emme tingi.

Maaritin ja Jessican asuntoon kuljetaan talon päädyssä olevan kuistin kautta. Kuistilla juodaan aamukahvit aina kun sää sallii ja nautitaan Jessican maitokannuun keräämistä kukista. Samalla katsellaan, kuinka pääskyset pyrähtelevät pesiinsä räystään alle. Vanha postilaatikon kansi on nostettu koristeeksi seinälle. Torkkupeittoja riittää joka huoneeseen. Keittiöstä ison alan haukkaava puuhella on äskettäin kunnostettu ja levittää ympärilleen ihanaa lämpöä.

Aamukahvit on tapana nauttia kuistilla sisäänkäynnin vieressä, pääskysten sirkuttaessa. Jos pitää saada vaihtelua kahvihetkeen, kävellään läheiselle Sattmarkin torpalle maistelemaan kuuluja kanelipullia. Merenrantaankin pääsee hetkessä, ellei muusta syystä niin kuuntelemaan kaislikon suhinaa. Yhtä hyvin voi retkeillä lähiseudun metsissä ja niityillä tai suunnata läheiselle luonnonsuojelualueelle, jossa risteilee merkittyjä polkuja.

Totta kai mökkielämään kuuluu myös saunominen. Jessicalla ja Maaritilla ei ole omaa saunaa, vaan he jakavat kartanon saunan, suihkut ja vessat muiden kesäasukkaiden kanssa. Silti vapaa-aikaa saa viettää omassa rauhassa ilman, että kukaan häiritsee.

Yhteen kaikki kartanolaiset kokoontuvat vain juhannuksena, jolloin satavuotisten puiden alla juhlitaan, syödään, juodaan ja tanssitaan pitkälle kesäyöhön. Silloin, niin kuin oikeastaan muinakin päivinä, tuntuu siltä kuin aika pysähtyisi.

– Kaikille tämänkaltainen yhteiselämä ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Meille yhteisöllisyys sopii loistavasti, sillä olemme molemmat hyvin seurallisia. Toisaalta viihdymme hyvin myös omissa oloissamme, Jessica kertoo.

Eri aikojen kalusteet yhdistyvät mutkattomasti, kuten makuuhuoneessa yli satavuotias kirjoituslipasto ja takavuosikymmenten muovituoli. Erityyliset kalusteet sopivat yhteen, kun on silmää sijoittaa ne oikeille paikoille. Metallikaappi on myynnissä Pentikillä ruskeana versiona. Huoneistossa on komea kaakeliuuni, vaikka se oli tarkoitettu kartanon työväen asuintiloiksi. Uuni on nyt kunnostettu käyttöön. Vanha patteri ei ole enää alkuperäisessä käytössä vaan silmänilona. Verho on Pentikin Usva-sarjaa. Kaappi notkuu astioita, jotka eivät ole pelkkiä koristeita: niitä myös käytetään. Keinutuoli on Paraisilta vanhan tavaran kaupasta.

Lue lisää:

10 ideaa: tältä näyttävät ihanimmat kesäkuistit

Intohimoisen sisustajan satavuotias jugendhuvila hurmaa

Turkoosi meri ja värikkäät lattialaatat – perhe korjasi rauniotalon kesäkodikseen

Julkaistu: 14.7.2017
Katso myös nämä