Asunto: kerrostalokoti Helsingissä vuonna 1927 rakennetussa talossa, 1 h + k + kph, 58 m². 

Toisessa kerroksessa lasiruuduin varustettujen pariovien takana on läpitalon huoneisto. Siellä lautalattiat narisevat kotoisasti, ja korkeissa huoneissa on tilaa hengittää.

Vaikka asunto on huonejaoltaan yksiö, siinä on reilusti tilaa koiran omistavalle pariskunnalle. Kodin eteisestä on käynti sekä suureen keittiöön ja kylpyhuoneeseen että olohuoneeseen.

Asunto on aikoinaan yhdistetty kahdesta pienemmästä. Tähän viittaa esimerkiksi eteisestä olohuoneeseen johtavat pariovet, joissa on edelleen paikallaan ulko-oven lukko.

Keittiö on suuri, mutta malliltaan pitkä ja kapea. Haasteellisessa tilassa huonekalut etsivätkin tovin paikkaansa, ennen kuin aiemmin kirpputorilta löytynyt rautasänky pääsi kunniapaikalle ikkunan eteen.

Alkuperäiset, kulmittain sijoittuvat kaapit muodostavat huoneen perällä ikään kuin vale-erkkerin, johon sänky sopii kuin valettu.

Koska vuokra-asunnon seiniä ei saanut tapetoida, emäntä piristi huonetta kiinnittämällä tapetin tilaa jakavan kaapin selkäosaan. 

Monipäinen kitaravalikoima on osa sisustusta, siinä missä romanttiset kynttelikötkin. Olohuoneessa hyllyllä värikkäät lp-levyjen kannet käyvät tauluista. 

Vuokra-asunnon valkeat seinät ja harmaaksi maalatut lautalattiat antavat hyvän pohjan sekoitella tyylejä. Virkatut pitsipeitot, koukeroiset kuviopinnat sekä retrohenkiset, väriä täynnä olevat elokuvajulisteet kulkevat kodissa sulassa sovussa.

Kotivinkki 7/2013.

Teksti: Liinu Kekäläinen

Kuvat: Johanna Karttunen