Unelmien Talo&Koti

Katmandusta Kangasalle! Kirsti ja Pertti haaveilivat keltaisesta rintamamiestalosta punaisella katolla – ja sellaisen he löysivät

Katmandusta Kangasalle! Kirsti ja Pertti haaveilivat keltaisesta rintamamiestalosta punaisella katolla – ja sellaisen he löysivät
Kirsti ja Pertti Lehmuski löysivät itselleen Himalajan jälkeen rakkaan kodin rintamamiestalosta pirkanmaalaisesta Kangasalan harjumaisemasta.
Julkaistu: 11.8.2021

Kirsti ja Pertti Lehmuskoski olivat haaveilleet pitkään ”keltaisesta rintamamiestalosta punaisella katolla”, kunnes he sattumalta päätyivät suosittuun näyttöön eräänä sateisena kesäpäivänä.

Upea harjumaisema ja pihaa kehystävät yli satavuotiaat tammet saivat heidät pian tiukkaamaan välittäjältä: ”Mitä pitää tehdä saadakseen tämän omaksi?”

– Talotyyppinä rintamamiestalossa meitä ihastuttavat monet yksityiskohdat, kuten ikkunoiden mietityt suunnat ja huoneiden kotoisan tiiviit mittasuhteet, Kirsti kertoo.

Lehmuskoskien koti on vuonna 1949 rakennettu rintamamiestalo Kangasalla. Neljän huoneen ja keittiön talossa on 112 neliötä. Kirsti ja Pertti olivat aikoinaan jo hankkineet työpaikat paikkakunnalta ja metsästivät perheelleen kuumeisesti kotia, kunnes tärppäsi. ”Se oli lottovoitto. Talosta huokui, että siitä oli välitetty."
Kotoisessa puutarhassa Kirstille pitää seuraa Ruthmariia-tytär. Kirstillä ja Pertillä on viisi lasta, jotka ovat jo lentäneet pesästä.
Talossa aiemmin asunut neiti oli paikkakunnan posteljooni ja tunnettu persoona kylällä. Rintamamiestalon itselleen rakentanut perhe oli pitänyt talostaan hyvää huolta puoli vuosisataa, ennen kuin Lehmuskosket muuttivat siihen. Esimerkiksi kylpyhuone oli rakennettu 1990-luvulla järkevästi ulkokuistille, joten talo on pysynyt terveenä. Kirsti ja Pertti ovat sittemmin perehtyneet talotyyppiin kirjojen avulla säilyttääkseen kodissaan rakennus­aikakauden hengen. Seinien värit ovat pysyneet alkuperäisinä.
Vanhemmat muuttivat makuuhuoneensa talon kellarikerrokseen, kun pianistiksi Sibelius-Akatemiassa opiskelevan kuopuksen Ruthmariian kookkaalle flyygelille piti löytää oma soppi.
Tämä on juuri meidän talotyyppimme kodikkaassa kompaktiudessaan.
Kirstin silmä osui tamperelaisella kirpputorilla emännänkaappiin, jonka takaseinässä oli vielä näkyvissä lyijykynällä raapustettu edellisen omistajan nimi. Turkoosi kaappi sai Kirstin käsissä pintaansa seesteisen vaaleankeltaisen sävyn. Entistetty kaappi istuu keittiöön kuin se olisi ollut siellä aina.
Kirstiä kiehtovat vanhoissa Arabian astioissa niiden kauneus ja hyvät muistot lapsuudesta. Hänestä on hauska seurata, minkä kupin kukin vieras astiakaapista itselleen valitsee. Käsin tiskaaminen on hänestä pieni hinta kauniista kattauksesta arkenakin.
Tampereen kirpputorit ovat siivittäneet Kirstin kuppihurahdusta.
Kun lapset tulevat käymään kotona, perhe kokkaa yhdessä usein nepalilaista ruokaa, joka on kaikkien suurta herkkua. Lehmuskosket asuivat yhteensä kuusi vuotta Nepalissa ennen Kangasalle muuttoaan. Ruthmariia syntyi siellä.
Siinä missä vaimo kerää astoita, puolison intohimo ovat kirjat. Mittava kokoelma pysyy lasiovien takana pölyltä suojassa. Pertti kirjoittelee itsekin runoja.
Pariskunta muuttaa sisustustaan harkiten, matot ja tyynynpäälliset vaihtuvat useimmin.
Kirstin isä opetti, että koska koti antaa rakkautta, myös sitä pitää rakastaa hyvää huolta pitämällä.
Lisa Johansson-Papen 1940-luvulla suunnittelema Lisa-valaisin tuo olohuoneeseen rakennusvuosikymmenen henkeä.
Kirstillä ja Pertillä on molemmilla omat Instagram-tilit, joiden kautta he vaihtavat keskenään inspiraatiokuvia. Kurkkaa lisää kotikuvia Kirstin Instagram-tililtä: @kirstilehmuskoski.
Pertti sai syntymäpäivälahjaksi ikioman nojatuolin. Tanskalaisen designkalusteen pirteä väri mietitytti Kirstiä pitkään, mutta tuoli on löytänyt paikkansa olohuoneen nurkasta.
Aurinko paistaa kauniisti sisään kellarikerroksenkin ikkunoista.
Siinä missä Kirsti kerää astoita, Pertin intohimo ovat kirjat.
Pihasauna lämpenee kesäisin monta kertaa viikossa.
Löylyt ovat puusaunassa ihanan kosteat. Talon sähkösauna onkin jäänyt vähälle käytölle.
Löylyt ovat puusaunassa ihanan kosteat.
Pihasaunan kulmalla kiipeilee alppikärhö, joka kuuluu Kirstin lempikukkiin. Lisäksi hän rakastaa ruusuja, joiden penkki laajenee hieman joka äitienpäivä. Rintamamiestalon vanha puutarha on säilynyt pitkälti samanlaisena jo monta vuosikymmentä.
Kirsti on esteetikko mutta suhtautuu puutarhanhoitoon rennosti. Ainoastaan ruohonleikkaajana hän on pilkuntarkka, ja kukkia nakertavat kirvat ovat hänen vihollisiaan.
Kirsti kasvattaa joka vuosi rakkaassa kasvihuoneessaan muun muassa tomaattia ja korianteria, joka on keskeinen mauste nepalilaisessa keittiössä.
Kasvukaudella Kirstillä hurahtaa puutarhassa kuljeskellessa helposti tunti jos toinenkin.
Kasvihuoneessaan hänellä on tapana juoda kupponen kahvia ja unelmoida. Viileänäkin kesäpäivänä siellä on lämmintä. Joskus Kirstillä saattaa olla kirjakin mukana.
Kirstin edesmennyt isä, entinen teknisentyönopettaja, rakensi vielä 90-vuotiaana tyttärelleen käden käänteessä kasvihuoneen, joka on niin vankkaa tekoa, että se on saanut vuosien saatossa vain uutta maalia pintaansa. Hän opetti aikanaan Kirstille, että koska koti antaa rakkautta, myös sille pitää osoittaa rakkautta huolta pitämällä ja kunnostamalla.
”Kirstin edesmennyt isä rakensi vielä 90-vuotiaana tyttärelleen kasvihuoneen.”
1 kommentti