Kati Oravalla on ollut oma siirtolapuutarhamökki viitisen vuotta. Siinä on 14 neliötä, ja palstan koko on 250 neliötä.
Kati kasvatti aikaisemmin kukkia ja yrttejä kerrostalokotinsa parvekkeella, mutta se kävi pian ahtaaksi viherharrastukselle. Niinpä reviiriä piti laajentaa.
– Olin aivan myyty jo siirtolapuutarhan portilla, joten tein kaupat ensi näkemältä. Annoin paikalle nimeksi Oravankesäpesä – sitähän se kirjaimellisesti onkin, Kati toteaa.
Mökkeilijä rakastaa puutarhaansa. Viidessä vuodessa puutarha on kehittynyt reheväksi ja kukkeaksi. Joka vuosi kasveja tulee jokunen lisää.
Mökki oli melko kurjassa kunnossa ostohetkellä. Ensimmäiseksi Katin piti tehdä kattoremontti. Hän pinnoitti myös sisäseinät, maalasi ja tapetoi. Onneksi vanhemmat antoivat remppa-apua. Lähisuunnitelmissa on maalata vielä kellastunut mäntylattia vaaleaksi.
– Parhaat löytöni olen tehnyt roskalavoilta. Jos esine on ihan kamalassa kunnossa, sen voi aina maalata. Tykkään erityisesti vanhoista astioista, joten kaikki kipponi ja kuppini ovat kierrätettyjä, Kati kertoo.
Puutarhan entiset omistajat jättivät luumupuun alle pöydän ja kaksi tuolia. Valkoiset pinnatuolit Kati pelasti kerrostalokodin kierrätyshuoneesta. Pöytäliinat on aseteltu luovasti lomittain. Nyt on tarjolla oman puutarhan luumuista tehtyä likööriä ja kotitekoista mutakakkua vadelmahillon kera.
Kati rakastaa Suomen kesää, mutta hänen sydämensä sykkii myös Japanille ja sen kulttuurille. Puutarhassa onkin paljon vaikutteita nousevan auringon maasta. Kesäpaikka sai nimekseen Oravankesäpesä Katin blogin mukaan.
Syreenin alla on ihana lekottelupaikka. Katin isä nikkaroi kuormalavoista puutarhatuolin, jonka tytär pehmusti tyynyillä ja peitteillä. Pikkupöytänä on sähkökela. Sen päällä on osa Katin lyhtykokoelmaa.
Omenapuun alla voi ottaa päiväunet riippukeinussa. Puun kukinta-aika on Katin mielestä kesän kaunein hetki. Taustan korituoliryhmä on Siiri-kissan lempipaikka.
Koska tilaa on niukasti, ratkaisut ovat käytännöllisiä. Kati sisusti mökin seinustalle soman tiskauspaikan. Sille on käyttöä päivittäin, sillä esteetikoksi tunnustautuva emäntä ei kelpuuta kertakäyttöastioita.
Kati on saanut pelargonien taimia ystäviltään. Juuri nyt hänen suosikkejaan ovat tuoksupelargonit – sitruunan, mintun ja muskotin tuoksu yllättää siirtolapuutarhamökissä vierailijan.
Kuistin verhot päästävät valon kauniisti läpi. Kati hankki ne Japanin-matkallaan. Samalta reissulta ovat peräisin myös pulskat pallokalat nurkassa.
Kati laittaa nätit pullot ja purkit talteen maljakoiksi. Asterit on poimittu omasta puutarhasta. Koulun vanha työkalulaatikko pitää kokoelman ryhdissä.
Siiri-kissalla riittää kiipeilypaikkoja palstalla. Kati keräilee tikkaita ja jakkaroita riippumatta niiden kunnosta. Siniset portaat hän pelasti siirtolapuutarhan roskalavalta.
Kuistilla on tilaa myös ruokaryhmälle, lempeän keltaiseksi maalatulle pirttikalustolle. Ateriat nautitaan kuitenkin puutarhassa aina kun sää sallii. Yksi keräilykohteista ovat Marimekon mustavalkoiset astiat.
Puutarhamökin sohvana on vanha heteka, jonka Kati on pehmustanut ompelemillaan tyynyillä. Illan tullen se muuttuu käden käänteessä sängyksi. Seinässä on Tapettitalon Kiurujen yö -tapetti.
Katilla on niin paljon astioita, että niille tarvittiin lisätilaa. Hänen isänsä nikkaroi siron seinäkaapin vanhoista ikkunoista. Katossa roikkuu yrttiteline, johon on tarkoitus ripustaa satoa kuivumaan.
Lue lisää Katin kesäelämästä hänen blogistaan osoitteessa oravanpesa.net.
