”Kaverit käyvät luonani värikylvyssä” – Kata sisusti puutalokodistaan iloisenkirjavan hyvän olon keitaan

Jo koulukuvissa Kata Koskisella oli päällään värikkäät vaatteet – hän on aina elänyt ja hengittänyt värien kautta. Katalle onkin kehkeytynyt vuosien saatossa lähes pettämätön värisilmä. Kata haluaa tuoda väri-iloa myös muiden ihmisten elämään sisustusterapeutin ja -suunnittelijan työnsä avulla.

Miten päädyit asumaan tähän taloon?

Olin aina haaveillut asumisesta vanhassa puutalossa. Tämä koti oli heti minun näköiseni. Lisäksi talon perusremontit oli tehty vanhaa kunnioittaen. Pintojen rosoisuus henki talon historiaa. Tein talosta tarjouksen ja voitin tarjouskilvan. Näin asuntonäytöllä myös tulevat naapurit. Meillä synkkasi heti niin hyvin, että tiesin löytäneeni oman pienen yhteisöni.

Tampereen Pyynikin luonnonläheinen alue on täynnä ihastuttavia vanhoja puutaloja. Katan koti on osa vuonna 1926 rakennettua, hempeän siniseksi maalattua paritaloa. Koti on kahden asunnon yhdis­telmä, jossa Katalla on 3–4 huonetta ja keittiö. Tilaa on 89 neliötä. Koska talo täyttää pian sata vuotta, Kata odottaa innolla naapureiden kanssa pidettäviä isoja juhlia.

Mitä koti merkitsee sinulle? Mikä on lempipaikkasi täällä?

Kodit kommunikoivat asukkaansa kanssa. Koti heijastaa asukkaalle hänen elämäänsä. Kotini kaikilla esineillä on tarina. Esinekollaasit muistuttavat minua tapahtumista, matkoista, ihmisistä ja eletystä elämästä.

Uskon, että jokaisella kodilla on terapeuttinen merkitys. Minun kotini on eräänlainen lataamo ja hyvän olon keskus. Rentoudun verannalla aistimalla vanhan talon henkeä, mutta lempipaikkani kodissa liittyy aina kunkin hetken fiilikseen: akun lataamiseen tai ideointiin on omat erityiset paikkansa.

Valo tulvii kuistin vanhojen ikkunoiden lävitse. Niistä näkee pihan isot omenapuut. Mathildedalin ruukkikylän kirpparilta löydetty Haltiatar-nukke on nukketaitelija Tuija Leinosen käsialaa.

Verannan sängynpeitto on tehty Finlaysonin mallikappaleista – aivan kuten pussilakanat Katan lapsuudenkodissa. 1970-luvun peili, turkoosi lipasto ja tyynyt ovat kirpparilta. Kudottu peitto on isoäidin ja pöytäliina isotädin tekemä. Hopeinen kattovalaisin on pelastettu ystävän muuttokuormasta.

Värit merkitsevät sinulle paljon, miksi?

Rohkaisen mielelläni ihmisiä värien käyttöön. Ne vaikuttavat mielialaan ja tuovat tutkitusti iloa ja mielihyvää. Värit merkitsevät eri asioita eri ihmisille ja nostavat pintaan muistoja tärkeistä asioista. Kun tämän oivaltaa, oma väripaletti voi muuttua merkittävästi.

Kun ystäväni tulevat luokseni kylään, he kokevat olevansa värikylvyssä. Mustavalkoisten kotien asukkaat kertovat usein vierailun ­jälkeen parantaneensa kotinsa viihtyisyyttä lisäämällä jotakin pientä värikästä kotiinsa, kuten sisustustyynyjä.

Miten ammattisi sisustusterapeuttina ja -suunnittelijana näkyy kodissasi?

Kotini on rohkeasta sisustuksesta huolimatta toiminnallinen. Ammattitaitoni näkyy myös tilan hahmottamisessa ja valaistuksessa. Minulle tärkeitä ovat varsinkin eri valojen sävyt. Olen persoonallinen sisustaja ja yhdistelen paljon vanhaa ja uutta. Haluan silti pysyä ammatissani ajan tasalla ja seuraan siksi trendejä.

Katan siskon jackrusselinterrieri Enni on aikaisemmin toiminut tallikoirana. Se tuli Katalle lohtukoiraksi viettämään eläke­päiviä kaupunkiin.

Keittiöstä näkyy niin eteiseen kuin yläkertaan vievään portaikkoon. Sininen laukku on ollut Katalla jo 8-vuotiaana. Tapaaminen laukun kanssa pari vuotta sitten oli nostalginen: laukun sisältä löytyi muste­kynä, peili ja kaksi maustepurkkia, jotka ovat nyt keittiön hyllyllä.

Kirpparilta löytynyt italialainen öljylamppu on sähköistetty. Vihreä taulu on löytö kuolinpesästä. Maton Kata on löytänyt roskalavalta. Vanha ovi toimii pöytälevynä, ja siihen on teetetty jalat ja lasikansi. Lasivitriini on kaverin isovanhempien autotallista ja Katan itse kunnostama.

Kirpparilta löydetyissä Arabian lautasissa on valtion leima. Se muistuttaa Kataa Tilkan keskussairaalan työajoista. 1930-luvun kankaiset servietit löy­tyivät antiikkikaupasta. Punainen tuoli on lapsuuden­kodista. Keittiön monet esineet Kata on saanut lapsena mummolasta.

Katan äiti on tehnyt tilkkutyönä kaikille lapsilleen 50-vuotislahjaksi valokuva­tarinan. Yhdessä kuvista lukee: ”Kun Kata on autossa, ei tarvita radiota”. Tämä kertoo Katan hyvistä puhelahjoista. Pieni nalle on ollut hänellä vauvasta asti. Mehiläispaperivalaisin on Nepalin-reissun tuliaisia.

Kata lämmittää kakluunia joka päivä. Kynttilänjalat ovat edesmenneen lempi­tädin. Vanha jakkara on jatkuvassa käytössä uunin sytytyksessä. Kata on tehnyt vanhoista laatikoista säilytyskalusteita jo 1990-luvulla, eli kauan ennen kuin niistä tuli muoti-ilmiöitä.

Jokaisen kukan tai kasvin alla on pitsiliina, joten erivärisiä pitsejä on valtava määrä ympäri asuntoa. Divaani on ylellinen ­haaveilupaikka, josta näkee takkatulen. Virkattu peitto on kirpparilöytö.

Yläkerran makuu­huoneen korituoli on äidin ja isän häälahja vuodelta 1954. Talja on Katan siskon kasvattamalta lampaalta. Sänkypeitto on Intian matkalta ja tyynynpäälliset Malesiasta. Vanha liinavaatekaappi on antiikkikaupasta.

Kata yhdistää sisustustyöhönsä myös muita ammattejaan kuten sairaanhoitajan, elämäntaidon valmentajan ja tradenomin työtä. Katan mielestä omannäköinen koti edistää ihmisen hyvinvointia. Voit seurata Katan värikästä elämää Instagramissa @kutsuva.