Tarvitseeko lapsi oman huoneen? Kuka päättää, miten se sisustetaan? Kasvatusasiantuntija vastaa kiperiin kysymyksiin


Varhaiskasvatustieteen professori ja kolmen pojan äiti Maarit Alasuutari kertoo, mitä vanhempien kannattaa pohtia perheen kotia sisustaessaan.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

1. Tarvitseeko lapsi oikeasti oman huoneen?

Kävin taannoin Työläismuseokorttelissa Tampereella. Visiitti havainnollisti hyvin sen, että vielä sata vuotta sitten samassa huoneessa saattoi asua ja nukkua monta sukupolvea, ja se oli normaalia. Kymmenhenkinen perhe ei ollut poikkeus.

Asenteet ovat muuttuneet, vaikka perhepedillä on edelleen puolustajansa. Kulttuurierotkin vaikuttavat. Ystävämme tytär USA:ssa synnytti juuri esikoisensa. Kun skypetin hänelle ja hänen miehelleen ennen vauvan syntymää, he esittelivät innokkaasti taloaan ja erityisesti sitä, millaiseksi olivat remontoineet vauvan huoneen. Vauvaa siis odotti oma huone heti syntymästään.

Huonejakoon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Vaikka lapsi nukkuisi vanhempansa tai vanhempiensa kanssa, vanhemmat tarvitsevat myös omaa ja kahdenkeskistä aikuisten aikaa. Ehkä he haluaisivat vaikka lukea sängyssä yölampun valossa ennen nukahtamista, ja sehän ei pikkulapsen kanssa onnistu.

Voimat loppuvat, jos eletään vain lasten ehdoilla. Jos näin uhkaa käydä, on hyvä miettiä jotain muuta järjestelyä.

Meillä esikoinen nukkui yli kaksivuotiaaksi samassa huoneessa kuin me vanhemmat. Kuopus puolestaan muutti alle vuoden ikäisenä sisarustensa seuraan. Lasten yhteiselo sujuu parhaiten silloin, kun heillä on pienet ikäerot.

2. Kuka päättää, miten lapsen tila sisustetaan?

Ensin päättäisin huonejaosta. Vielä jokin aika sitten talopaketteihin oli tapana suunnitella alle kymmenen neliön tiloja, jotka oli ajateltu lastenhuoneiksi. Mutta mitä jos leikki-ikäinen saisikin isoimman makuuhuoneen? Sinne mahtuu levittämään pelilaudan lattialle ja kutsumaan kavereita kylään.

Pienikin lapsi voi osallistua huoneensa sisustamiseen valitsemalla esimerkiksi tarjotuista kolmesta vaihtoehdosta mieluisimman. Vanhemman tehtävä on varmistaa, että materiaalit ovat kestäviä, pinnat puhdistettavia ja mittakaava lapselle sopiva. Huonekalujen ja esineiden muunneltavuus on plussaa.

Oma poikamme halusi aikoinaan huoneeseensa vauvansiniset seinät. Ne olivat hänestä vuosikausia täydelliset, kunnes pojan ollessa teini-ikäinen huone muuttui tummasävyiseksi luolaksi. Huoneesta tuli hänen oma turvallinen reviirinsä.

Sisustus voi olla lapsen päätettävissä, mutta vanhemmat voivat kyllä vaatia lasta huolehtimaan oman huoneensa siisteydestä. Se on palvelus lapselle, koska näin hän oppii vastuullisuutta muutakin ympäristöään kohtaan.

"Mitä, jos leikki-ikäinen saisikin isoimman makuuhuoneen?" Maarit Alasuutari kysyy.

3. Haluavatko sisarukset asua samassa huoneessa?

”Lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi nukkuessaan samassa huoneessa sisaruksen kanssa. Mitä jos lapsilla ei olisi omia huoneita vaan yhteinen leikkitila ja yhteinen nukkumahuone? Tai vaikka siskonpeti?

Pikkulapsiperheessä ratkaisu vapauttaa tilaa leikeille. Oma huone puolestaan voi auttaa lasta itsenäistymään.

Kun kuopuksemme aikanaan sai oman huoneen, hän nukkui ensimmäiset yöt lattialla patjalla, kun emme muuttokiireiltä kerenneet sänkykauppaan. Oma tila oli hänelle niin iso asia.”

Jutun pääkuva: Oyoy.

Julkaistu: 20.8.2019