Unelmien Talo&Koti

Kartanonkeltainen puutalo ja suloinen puutarha – kurkkaa lapsiperheen keitaaseen, jossa viihtyvät isot ja pienet!

Kartanonkeltainen puutalo ja suloinen puutarha – kurkkaa lapsiperheen keitaaseen, jossa viihtyvät isot ja pienet!
Keltaisen puutalon puutarha kukoistaa: sekä vanhemmilla että lapsilla on siellä omat lempipuuhansa. Koti on sisustettu vain esineillä, jotka tuovat iloa ja mielihyvää. "Näin tunnen itseni onnelliseksi joka päivä", perheen äiti Sofia kertoo.
Julkaistu: 27.7.2021

Sofia ja Antti Ylikosken perhe on kasvanut Jokelan omakotitalossa asuessaan viisihenkiseksi. Perheeseen kuuluu pariskunnan lisäksi lapset Enni, 4, Venla, 2, ja Alvar-vauva sekä Bruno-staffi. Vilskettä riittää sekä sisällä että ulkona.

Sisarukset ovat juuri keittäneet kattilallisen voikukkasoppaa. Nyt he esittelevät ylpeinä isosiskoina perheen kuopusta, kaksiviikkoista Alvaria, joka nauttii ulkoilmaelämästä Sofia-äidin sylissä. Sofia kertoo perheen puutarhasta ja kodista:

"Puutarha on kesäisin meidän toinen olohuoneemme. Olemme laitelleet sitä pikkuhiljaa omannäköiseksi. Alkuperäistä kasvillisuutta on jäljellä enää yksi puu ja kolme pensasta. Samalla kun olemme istuttaneet uusia kasveja, olemme myös muokanneet puutarhaa helppohoitoisemmaksi. Kumpikaan meistä ei tykkää leikata nurmikkoa. Pihaa ympäröi nyt valkoisena kukkiva syreeniaita, ja tilat on jaettu eri huoneisiin ihan kuin kotonakin. Ulkona oleskelupaikkoja on kahdeksan.

Vuonna 2002 rakennettu omakotitalo sijaitsee Tuusulan Jokelassa. 168 neliön talossa on kuusi huonetta, keittiö, aula ja sauna. Talo oli ensin beige, mutta kaksi vuotta sitten pari maalasi sen kartanonkeltaiseksi.
Kaksi­viikkoinen Alvar uinuu suloisesti äidin sylissä. Nyt poika opettelee jo kävelemään, tosin uudessa ympäristössä, sillä kuvausten jälkeen perhe osti vanhan talon, jota he parhaillaan remontoivat kodikseen.
Pergolaa pitkin kiipeää villiviini. ”Köynnökset ovat suosikkejamme. Meillä on puutarhassa yli 20 erilaista kärhöä. Lempparini on lumikärhö”, Sofia kertoo.
Isän ja tyttöjen yhteinen harrastus on seurata, miten chilit kukkivat ja kehittyvät hedelmiksi kasvihuoneessa. Enni on innokas puutarhuri. Hänellä on oma, siemenestä kasvatettu chili ’Pink Habanero’.
Tytöt rakastavat erityisesti tilliä. Joka kesä tilli on syöty suoraan penkistä parempiin suihin.
Antin isä nikkaroi Villa Verson vanhoista ikkunoista ja muista kierrätysmateriaaleista. Muoto määräytyi sen mukaan, millaisia ikkunoita sattui löytymään. Pihalle on valittu kasveja, jotka houkuttelevat perhosia ja mehiläisiä.

Antin isä rakensi pihalle kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. Villa Verso on Antin lempipaikka. Hän kasvattaa siellä chilejä ja sai tytötkin innostumaan. Jo tammikuussa ikkunalaudalla oli itämässä viisitoista eri lajiketta. Antti on meidän perheen kokki. Hän leipoo leivätkin omaan juureen.

Minä puolestani vaalin pioneja. Rakkain on vaaleanpunakukkainen ’Sarah Bernhardt’. Yksi kesän kohokohdista on se, kun saan poimia pionikimppuja huoneet täyteen.

Lapset ovat olleet innokkaita puutarhureita pienestä pitäen. Kylvämme pihalle yhdessä retiisejä, punajuurta, yrttejä, herneitä ja mansikkaa. Tytöt rakastavat erityisesti tilliä. Joka kesä tilli on syöty suoraan penkistä parempiin suihin. Kesäkukat kasvatan yleensä siemenestä ja istutan niitä hyötykasvien lomaan.

Perhe ruokailee terassilla lähes koko kesän. Katto suojaa sateelta ja verhot liialta paisteelta. Mansikat ovat Ennin ja Venlan herkkua. Kuka saa aloittaa? Sofia on koonnut kakun kahdesta mutakakkupohjasta, joiden välissä ja päällä on kermavaahtoa. Koristeena on tuoreita mansikoita ja orvokinkukkia.
Sofia aloitti puutarhahommat alun perin vastapainona raskaalle sairaanhoitajan työlleen. Pian niihin hurahti koko perhe.
Puutarha on kesäisin meidän toinen olohuoneemme. Viihdymme siellä aamusta iltaan.

– Sisällä talossa olemme käyneet seitsemässä vuodessa lähes kaikki pinnat läpi. Aiemmin meillä oli vain valkoista, harmaata ja keltaista. Keltainen vaihtui siniseksi, ja nyt pidän murretuista sävyistä. Nykyään käytän värejä rohkeammin mutta silti maltillisesti, sillä en tunne omikseni liian voimakkaita sävyjä.

On ihanaa, että meillä on suvun vanhoja tavaroita. Niitä katsoessa mieleen tulee rakkaita muistoja läheisistä ihmisistä. Joukossa on myös kirppislöytöjä, ystävien lahjoituksia, itse tehtyä ja uutena ostettua. Minua kiinnostaisi kovasti opetella nikkaroimaan uutta ja entistämään vanhaa.

Antista ja minusta on kiva järjestää toisillemme yllätyksiä. Kun aikoinaan kotiuduin synnytysosastolta esikoisemme kanssa, tuore isä oli koristellut koko kodin vaaleanpunaisilla ruusuilla. Ja kun lapset ovat valvottaneet minua yöllä, hän tuo aamulla sänkyyn suuren kupillisen vahvaa kahvia ja laittaa Juha Tapion soimaan. Näitä hetkiä rakastan.

Minä puolestani yllätin Antin tapetoimalla keittiön sillä välin, kun hän oli töissä. Hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen, Sofia kertoo.

Vanha ovi oli ensimmäisiä ostoksia tähän kotiin. Sofia löysi sen netin kautta. Kauniit ikkunat eivät kaipaa verhoja.
Sofialla on eri tyynynpäälliset ja viltit joka sesongille. Olohuoneen sohva ja sohvapöytä ovat Ikeasta ja valaisin Ellokselta.
Olohuoneen toinen pääty on sisustettu lapsille. Seinustalla on leikkikeittiö ja säilytystilaa leluille. Puusohvan perhe osti mökkireissulla Kauhajoelta. Vitriinikaapissa säilytetään lepovuorossa olevia sisustustarvikkeita.
Olohuoneen lipasto on perintö mummilta. Peili, wieniläistuoli ja nukenvaunut ovat eri kirpputoreilta. ”Taaperoikäinen Enni löysi kärryt jostain kirpparin nurkasta ja ihastui niihin. Olihan ne ostettava, sillä minulla oli lähes samanlaiset lapsena”, Sofia kertoo.
Suuret ikkunat, korkeat huoneet ja kauniit yksityiskohdat tuovat mieleen vanhan huvilan.
Paras oivallukseni oli tajuta, että koti sisustetaan vain itseä ja omaa perhettä varten.
Jo parin ensimmäisessä yhteisessä kodissa ollut pöytä on saanut uuden maalin. Tuolit on joko saatu tai ostettu käytettyinä. Tapetti on Boråstapeterin Flora.
Keittiön pinnat ja kodinkoneet uusittiin pari vuotta sitten.
Väreihin liittyy vahvoja tunnetiloja: valkoinen merkitsee minulle puhtautta ja uudistumista, harmaa sisäistä rauhaa ja tyyneyttä.

Sofian sisustusoivallukset

  1. Tarinat. Rakkaimpia ovat huonekalut ja esineet, joilla on jokin tarina. Muistot luovat merkityksiä, ja tarinat puhaltavat tavaroihin hengen.
  2. Ilo. Panen esille vain iloa ja mielihyvää tuottavia esineitä. Näin tunnen itseni onnelliseksi joka päivä.
  3. Lapset. Sisustuksessa otan lapset huomioon. Kun lapsilla on paikka, jossa he voivat leikkiä ja toteuttaa itseään, muu koti pysyy siistinä eivätkä lelut leviä ympäriinsä.
  4. Vaihtelunhalu. Pidän kodin värimaailman rauhallisena. Tyynyillä, vilteillä ja maljakoilla voin muunnella sisustusta mieleisekseni helposti. Jäähyllä oleville sisustus­tavaroille olen varannut oman säilytystilansa.
  5. Viihtyisyys. Lopulta vain sillä on merkitystä, että sisustus heijastelee minua itseäni ja perhettäni. Silloin kaikki viihtyvät ja tulevat huomioiduiksi.
”Rakastuin Elloksen katokseen heti, kun näin sen. Sen ansiosta saan hetkeni prinsessana”, Sofia kertoo.
Makuuhuoneessa on seesteinen tunnelma. Seinien harmaa maalisävy on Teknoksen S 2002-Y.
Vaikka Ennillä ja Venlalla on omat huoneet, he nukkuvat yhdessä Ennin huoneessa. Venlan huoneessa kaksikko käy lähinnä peuhaamassa ja pomppimassa päiväsaikaan. Iso osa huonekaluista on vanhempien lapsuudesta.
Pinnasänky on ollut vuorollaan jokaisella lapsella – pohjaa vain säädetään ja laitaa vaihdetaan lapsen kasvaessa.
Ennin vanha ja kaunis puusänky on ostettu riihimäkeläiseltä antiikin harrastajalta. Sänky ei mahtunut portaista, joten se piti tuoda yläkertaan katon kautta. Viirin Sofia tilasi ulkomaisesta nettikaupasta etsittyään vastaavaa Suomesta pitkään.

Katso lisää kuvia Sofian Instagram-tililtä: @syreeneitajasuukkoja.

Kommentoi »