Muutto sellutehtaan vanhaan rivitaloon, Alvar Aallon Sunilaan, mullisti Karrin maun: ”Sisustaminen on taiteenlaji”
Eron jälkeen Karri Laitinen muutti työnsä ja tyttärensä lukion perässä Kotkan Sunilaan, aloitti rivitalokolmion sisustamisen tyhjästä ja hurahti täysin Alvar ja Aino Aallon kalusteisiin: "Käytettyjä yksilöitä löytyi vain murto-osalla uusien hinnasta.”
Voisi kuvitella, että Alvar Aallon piirtämälle tehdasalueelle muuttaa jo entuudestaan vannoutuneita Aalto-faneja. Karri Laitiselle kävi toisin päin. Alvar ja Aino Aalto veivät mukanaan vasta sitten, kun Karri oli jo päätynyt asuntoetsinnöissään Kotkan Sunilaan.
– Minulla oli pari vuotta sitten kolme syytä muuttaa: tarvitsin toisen asunnon, koska olin vastikään eronnut, työpaikkani sijaitsee lähellä opistolla Inkeroisissa, ja tytär halusi tänne lukioon, Karri Laitinen kertoo.
asukkaat Karri Laitinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Kymenlaakson opiston sarjakuvan ja kuvittamisen opettaja, sekä lukiota käyvä tytär.
koti 80 neliön kolmio Alvar Aallon piirtämässä, vuosina 1936–37 rakennetussa Mäkelä-rivitalossa Kotkan Sunilassa.
Osan viikosta isä ja tytär asuvat Loviisassa perheen nuorempien lasten kanssa. Karri luonnehtii, että Sunilan asunto ei ole kakkoskoti vaan toinen tasaveroinen koti – ja tunnelmaltaan aivan erilainen.
– Loviisan-kotimme on kyläkoulun puolikas. Siellä Aalto ei vielä tullut tutuksi, vaikka käytössämme olikin muutama hänen piirtämänsä ruokapöydän tuoli.
Koska aiemmat kalusteet jäivät toiseen kotiin, Karri pääsi aloittamaan rivitalokolmion sisustuksen tyhjästä. Ei ollut itsestään selvää, millainen siitä tulisi.
– Kävin nuoremman tyttäreni kanssa ostamassa ruokapöytää huonekaluliikkeestä. Sopiva löytyi, mutta sitä olisi pitänyt odottaa. Tulimme takaisin ja söimme lattialla. Kun sitten katsoin Torista, löysin Alvar Aallon pöydän, ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä.
ruokapöydän jälkeen Karri ryhtyi etsimään lisää Aino ja Alvar Aallon töitä.
– Aluksi ne tuntuivat tyyriiltä. Ajattelin, että voisin tyytyä vanhaan ja huonokuntoiseen, kauniisti patinoituneeseen. Netistä ja kirpputoreilta löytyikin käytettyjä yksilöitä vain murto-osalla uusien hinnasta.
Laitinen tekee yhä päivittäin nettikierroksen, vaikka kodin sisustus onkin valmis. Jotain on ehtinyt jo vaihtuakin.
– Ensimmäinen pöytäostos oli Alvarin, nyt keittiössä on Ainon 1940-luvun jatkettava pöytä. Se on paras löytöni, maksoi 80 euroa kirpputorilla.
Hyvien löytöjen tekeminen on vaatinut sitä, että Karri on opetellut tunnistamaan Artekin kalusteiden pienimmätkin yksityiskohdat.
– Ainon ruokapöydässä L-jalat ovat 45 asteen kulmassa, Alvarin kohtisuorassa, hän mainitsee yhden helpon säännön.
Aivan pelkkää Aaltoa koti ei ole, vaan Karri on alkanut arvostaa muutakin samanhenkistä 1930–70-lukujen muotoilua. Hän näkee designin minimalismissa samaa, mitä Kazimir Malevitšin maalaus Musta neliö toi taiteeseen.
– Minua alkoi kiehtoa pelkistyminen, funktionalismin ajatus siitä, että kun päästään eroon turhasta koristeellisuudesta, saadaan esiin käytännöllisyys ja muotojen kauneus.
Kuvataiteilijana Karri Laitinen ajattelee, että sisustaminen on myös taiteenlaji, ja siinä Instagram on hänen galleriansa. Tilin nimi on @thesecretaaltohome.
– Kuvaan joka viikko ja yritän olla toistamatta itseäni. Samalla perehdyn taustoihin, ja postaukset toimivat muistiinpanoina myös itselleni.
Kun kotkaan päätettiin 1930-luvulla perustaa sellutehdas, A. Ahlströmin toimitusjohtaja Harry Gullichsen pyysi ystäväänsä Alvar Aaltoa kokonaisuuden arkkitehdiksi. Vuosina 1936–39 suunniteltu teollisuus- ja asuinalue on laajin Alvar ja Aino Aallon toteutunut kokonaisuus.
Alueella on noin 350 asuntoa. Ensimmäisten joukossa valmistui työnjohtajien rivitalo Mäkelä, jossa Karri Laitinen asuu.
– Kuten Aallolla usein, talo on sovitettu rinteeseen. Joka ikkunasta näkee luontoa.
Paikalla muurattujen talojen ympärillä säilytettiin männyt, joista vanhimmat ovat nyt yli 200 vuoden ikäisiä. Viime vuosina asukkaat ovat raivanneet maaston muotoja esiin pusikoituneesta ympäristöstä.
Karri on käynyt ihailemassa Aallon arkkitehtuuria monissa eri paikoissa, ja retket ovat tuoneet oivalluksia myös omasta kodista ja sen perimmäisestä luonteesta.
– Tässäkin kodissa toteutuu eteisessä periaate, jonka mukaan rakennukseen tullaan pieneen tilaan, josta valo kutsuu jatkamaan kohti avaraa tilaa. Tajusin idean Muuramen kirkossa, jossa on eteisen jälkeen vielä katos lisäämässä efektiä.
teemme kävelykierroksen asuinalueella. Työläisten kerrostalot ovat yhtä harkiten maisemaan sovitettuja kuin rivitalot ja tehtaanjohtajan edustuskoti. Katosten pyöreät puupylväät ja parvekkeiden kaiteet ovat kuin mäntymetsän jatke.
– Sunila ei ole wau-arkkitehtuuria niin kuin esimerkiksi Villa Mairea Noormarkussa. Tämän alueen talot ovat sitä pelkistetympiä, ja vaatii hieman perehtyneisyyttä nähdä niiden nyansseja.
Rannassa olevan hirsisaunan terassilla Karri istahtaa penkille. Siinä hänellä on ollut tapana katsella veden yli tehdasnäkymää, joka on pimeässä tuonut mieleen Blade Runner -elokuvan usvaisen maiseman valoineen.
Mutta palavatko tehtaan valot tulevaisuudessa? Kesällä kerrottiin sellutehtaan lakkautuksesta.
Alun perin tehdas huolehti täällä kaikesta asumisesta lääkäripalveluihin, lastenhoitoon ja urheiluharrastuksiin. Sitten sen vastuualueet vähenivät, ja lopulta 1980-luvulla asuntoja alettiin myydä.
– Tästä tuli yllättävän aliarvostettu lähiö, ja korjausvelkaa on kertynyt, Karri sanoo.
Vähitellen edullinen asuminen Aallon taloissa on alkanut houkutella. Aktiivinen Pro Sunila -yhdistys pyrkii nostamaan alueen profiilia. Sunila on yksi kohteista, jotka ovat mukana, kun Aallon arkkitehtuuria esitetään Unescon maailmanperintölistalle.
