Millainen historia talolla on?
Olin 12-vuotias, kun talo rakennettiin. Se onnistui ammattilaisilta kolmessa kuukaudessa, vaikka siinä on 250 neliötä asuintilaa. Muistan hyvin aurinkoisen päivän, kun kattoa villoitettiin ja halusin auttaa, vaikka minulla oli vain sortsit jalassa. Timpuri sanoi, että siitä vain, mutta muistat päivän lopun ikääsi. Oikeassa oli. Sain olla mukana raudoituksesta sementin sekoittamiseen ja maalaamiseen.
Mitä muistat asuinalueesta?
Holvastia parempaa paikkaa mukulalle kasvaa ei ollutkaan. Ympäristössä oli kaikki urheilumahdollisuudet ja metsät liikkumista varten. Muuta ei tarvittu. Silloin urheiltiin se aika, jonka skidit ovat nykyään puhelimessa. Mestaruuden voittamisen jälkeen on tapana viedä Kanada-malja johonkin itselle tärkeään paikkaan. Vein Ässien vuoden 2013 Suomen mestaruuden jälkeen kiertopalkinnon Vehmaisten ala-asteelle, joka on lapsuudenkodin vieressä. Sieluni on sillä alueella.
Millainen oma huoneesi oli?
Se oli pieni perushuone, jossa oli sänky, pöytä ja pieni kirjahylly. Seinillä oli joukkuekuvia. Lempipaikkani talossa oli kuitenkin vanha Kingstonin sohva, jolle menin joka päivä ruokalevolle lukemaan Asterixia tai ottamaan tirsat. Sama sohva löytyy talosta edelleen.
Mikä oli kivointa tekemistä talossa tai pihalla?
Olen pihapelisukupolvea. Meitä oli kahdeksan jätkän ydinporukka, ja urheilimme joka päivä jollakin kokoonpanolla. Juoksimme metsässä tai uimme Kaukajärven uimarannalla. Tapaamme edelleen vuosittain.
Mitä talolle kuuluu nyt?
Taloa pitää edelleen isäni, joka jäi leskeksi kahdeksan vuotta sitten. Taloon ei ole tarvinnut tehdä peruskorjauksia. Tuttavat sanovat puoliksi leikillään, että sinne on kiva tulla, kun siellä ei muutu mikään. Se on totta. Samat huonekalut ovat samoissa paikoissa kuin 80-luvulla.
