Upeat kaari-ikkunat ja yli neljä metriä huonekorkeutta! ”On tärkeää, mitä näkyy ikkunasta – maisemaa ei voi muuttaa”
Karoliinan ja Antin perhe muutti Lontoosta takaisin Suomeen vain parin päivän varoitusajalla. Paluumuuttajien jugendkodissa Helsingin Katajanokalla voimaväri on sininen eri sävyissään.
Kun ikkunoista kajastaa ilta-aurinko, koti on upeimmillaan. Vanhan helsinkiläisen jugendtalon kaarevat ikkunat ovat niin kauniit, että ne pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ilman verhoja.
Ikkunoista pilkahtaa meri, ja sitä Lontoosta muuttaneella muotivalokuvaaja Karoliina Bärlundilla onkin ollut ikävä. Hän asuu puolisonsa, Pauligin Creative, Planning & Digital -johtajana työskentelevän Antti Laurosen ja perheen kolmen tyttären, Aavan, Ellan ja Olivian, kanssa Helsingin Katajanokalla kolmiossa, jossa on brittityyliin rohkeaa värikkyyttä. Hieman yli sadan neliön huoneisto on arkkitehti Edvard Löppösen suunnittelemassa jugendtalossa vuodelta 1907.
Ei ole suuri yllätys, että muotivalokuvaajan leveällä ikkunalaudalla lepää kirjapinossa teos muotivalokuvaajalegenda Helmut Newtonin valokuvataiteesta.
– Minun on vaikea lähteä pois museoiden ja gallerioiden kaupoista. Niissä on niin ihania kirjoja, jotka ovat myös kivoja sisustuselementtejä, Karoliina sanoo.
Jo hyvän aikaa Karoliina ja Antti pohtivat paluumuuttoa turvaverkkojen äärelle Suomeen. Kun Antti tarttui työtilaisuuteen Suomessa juuri ennen pandemian alkua, pari alkoi etsiä Lontoon Hampsteadistä käsin uutta kotia. Vanhojen talojen arkkitehtuuri, historian havina ja huonekorkeus ovat asioita, joista he eivät mielellään tingi. Karoliina jäi lasten kanssa Englantiin, kun Antti kävi katsomassa ja kuvaamassa tulevaa asuntoa.
– On tärkeää, mitä näkyy ikkunasta. Maisemaa ei voi muuttaa, Karoliina toteaa.
Pahentunut koronatilanne vauhditti asioita niin, että perhe joutui muuttamaan Suomeen parin päivän varoitusajalla. Muutos oli suuri ja äkillinen siihen nähden, että Karoliina oli asunut 16 vuotta Lontoossa, jonne hän muutti alkujaan opiskelemaan valokuvausta.
Kolmikerroksinen townhouse idyllisen kylämäisessä Hampsteadissä vaihtui helsinkiläiseen ensimmäisen kerroksen kerrostalokolmioon.
Kolmikerroksinen townhouse idyllisen kylämäisessä Hampsteadissä vaihtui helsinkiläiseen ensimmäisen kerroksen kerrostalokolmioon. Aluksi ikävä riipi, ja esikoinenkin itki ystävänsä perään, sillä perhe ei päässyt pandemian takia matkustamaan entiseen kotikaupunkiinsa kahteen vuoteen.
Sittemmin elämä on asettunut uomiinsa, sillä Helsingissä arki on helpompaa lyhyempien välimatkojen ja työaikojen sekä lähellä asuvan perheen vuoksi.
Ensin epäilytti, olisiko ensimmäisen kerroksen asunto liian pimeä. Alkuperäinen pohja ei tuntunut kovin kätevältä lapsiperheelle, vaikka toimivuus ei ole koskaan ollut Karoliinalle kodin tärkein kriteeri. Hieman yli sadan neliön asunnossa oli neljä persoonallista huonetta. Oli jopa hieman huono omatunto alkaa remontoida niin hienoa, värikästä kotia omaan tyyliin.
Suunnittelussa Karoliinan ammattiapuna oli sisustusarkkitehti Teemu Saukkonen, joka suunnitteli asunnon pohjan täysin uudelleen. Entisen keittiön paikalla on nyt vanhempien makuutila. Sen vieressä on lastenhuone, jonka lasiseinä jakaa esikoiselle ja viisivuotiaille kaksosille. Remontin valmistuminen vei ylimääräisen kuukauden, sillä makuuhuoneiden lattian alta paljastui betonia, mikä nosti lattiatasoa.
Vanha oviaukko peittyi kätevästi keittiökaapistolla ja yksi väliseinä poistui avoimen keittiö-olohuoneen tieltä. Ratkaisu lisää entisestään avaruuden tuntua liki neljä metriä korkeassa tilassa.
Karoliinalla on oma studio, mutta joskus hän työskentelee myös keittiönpöydän äärellä. Valokuvauksen lisäksi häntä työllistää hänen perustamansa Ask Scandinavia -yritys, joka suunnittelee ekologisia laukkuja.
– Ei tämä valoisin asunto ole, mutta olemme menneet visuaalisuus edellä, Karoliina toteaa.
Aiempaa kotimetropolia voi kiittää monikulttuurisuuden ja värien kyllästämästä elämästä. Karoliina nauraa, ettei ollut ehkä kovin tavanomainen ratkaisu maalata aika pienen makuuhuoneen päätyseinä tummansiniseksi.
Antin mielestä he ovat ihmisiä, joiden sielut lepäävät vaalean ja seesteisen kodin sijaan ympäristössä, jossa on ärsykkeitä.
– Koti on meille myös sosiaalinen paikka, sillä meillä käy paljon vieraita ja kutsumme koko rappua kylään. Joka ikinen tavaramme muistuttaa jostain, reissusta tai jostakin hetkestä, Antti sanoo.
Kaakeliuunin vieressä seinällä on esimerkiksi hänen lontoolaisilta työkavereiltaan läksiäislahjaksi saamansa taulu, johon he kävivät kuvauttamassa Antin arkisen vakiolounaan.
Karoliina inspiroituu muotikuvauksessa tarinallisuudesta, mutta myös kodin esineet kertovat omaa tarinaansa. Nykyinen koti on perheen seitsemäs, ja moni tavaroista on kulkenut jokaiseen niistä. Siksi esineisiin on syntynyt tunneside.
Erään tuolin Karoliina osti vuosia sitten Notting Hillin vintagekaupasta muistaessaan, ettei kotona ole tarpeeksi istuimia kylään tulevalle ystäväporukalle.
– Emme ole sellaisia, että muutettuamme sisustaisimme kämpän aina uusiksi. Kuten taloilla, kaikilla kodeilla pitää olla jokin historia.
”Ei tämä valoisin asunto ole, mutta olemme menneet visuaalisuus edellä.”
