Meidän Talo

Sukutila sai uuden elämän Katrin ja Tonin käsissä: ”Jos rupeaa vanhaa korjaamaan, pitää olla pohjaton lompakko tai halu tehdä itse”

Sukutila sai uuden elämän Katrin ja Tonin käsissä: ”Jos rupeaa vanhaa korjaamaan, pitää olla pohjaton lompakko tai halu tehdä itse”
Idyllinen Kariniemen tila Oulujoen rannassa on ollut saman suvun omistuksessa yli sata vuotta. Neljännen sukupolven Katri ja Toni Väänänen kunnostivat talon perheensä kodiksi vanhaa vaalien.
Kuvat Juha Sarkkinen

Miksi te sen pois kannatte, kun kohta saatte kantaa takaisin? Näin tokaisi Katri Väänäsen mummi, kun nuoripari haki mummolasta vanhan rautapäätysängyn uuteen kotiinsa. Mummon aavistus piti paikkansa, sillä nyt, reilut kymmenen vuotta myöhemmin, Katri ja Toni Väänänen istuvat samaisella sängyllä avarassa ja valoisassa pirtissä.

– Ajatus tänne muuttamisessa oli pitkään mielessä, mutta konkreettiseksi asia muuttui loppuvuonna 2014, kun perikunta teki päätöksen talon kohtalosta. Saimme hallintaoikeuden ja pystyimme aloittamaan asioiden eteenpäin viemisen, Katri kertoo.

Keittiön taustaseinälle asennettiin puukuitulevy, joka toimii lisäeristeenä joelta päin tulevalle tuulelle. Ikkunan edessä oleva valaisin on vanhan kanalan lämpölamppu. Seinän tapetti on Pihlgren ja Ritolan Herraskartano.
Kuva ajalta ennen remonttia. Vuosina 1959–60 taloon tehtiin iso remontti, jonka yhteydessä asennettiin patterit ja tehtiin viemäröinti. Patteriston vesi lämmitettiin puilla aina 80-luvulle saakka, jolloin talo liitettiin kaukolämpöverkkoon.
Seinälle ripustettu leipälapio on ahkerassa käytössä. Talon monet räsymatot on kutonut Kempeleen mattokutomo. Mustanpuhuva puuviiluinen keittiö on Keittiömaailman poistomyynnistä.

Oulujoen rannalla ylväänä seisovan talon historia ulottuu vuoteen 1895, jolloin Katrin papan isä rakensi Kariniemen tilan päärakennuksen. Vuoteen 2014 asti talossa asui Katrin mummo, ja tilan asioita hoitivat Katrin isä ja täti. Päärakennus on tehty saman kaavan mukaan kuin useimmat jokirannan talot: itäpäädyssä on suuri pirtti ja keskellä porstua eli eteinen, josta on suora käynti saliin. Talon länsipäädyssä on kaksi kamaria. Yläkerrassa on ullakko ja kaksi vinttikamaria.

Vuoden 2015 alussa pariskunta puhkui remontti-intoa, mutta haasteita oli edessä: tammikuussa kuoli mummo, huhtikuussa syntyi Ukko-poika ja kesällä Katrin isä menehtyi yllättäen.

– Se oli aikamoinen vuosi. Kaikesta huolimatta pääsimme muuttamaan kotiin jouluksi, Katri summaa.

Siihen mennessä pariskunta oli saanut pirtin, porstuan ja wc:n asuttavaan kuntoon.

– Uhosin, etten muuta, jos ei ole sisäsuihkua, mutta niinpä vain muutin, Katri naurahtaa.

Tammikuun kovat pakkaset koettelivat remontin keskellä asuvan vauvaperheen kärsivällisyyttä, sillä pesupaikkana toimineen pihasaunan vesiputket jäätyivät. Pesuvesi jouduttiin kantamaan sisään ja lämmittämään padassa niin kuin ennen vanhaan.

Avarassa pirtissä on tilaa touhuta. Kun Väänäset aloittivat remontin, ei missään ollut näkyvissä alkuperäistä hirsipintaa. Pirtin hirret puhdistettiin mäntysuovalla moneen kertaan kuuraten. Myöhemmin Katri ja Toni löysivät paremmin toimivan pellavaöljysuovan, jolla puhdistettiin muun muassa pukeutumishuoneen ja pyykinkuivaustilan hirret. Hirsien eristeenä on sammalta ja pellavarivettä eli pellavapunosta. Pirtin tyyliin sopivat kattovalaisimet ovat Britop Lightingin.
Ison remontin yhteydessä vanha puukattila korvattiin remontissa keskuslämmitysliedellä, jossa on myös hella ja uuni. Lämmitykseen liettä on toistaiseksi käytetty melko vähän. Talvella leivinuunia lämmitetään ahkerasti, mutta talon peruslämpö tulee kaukolämmöstä.

Remonttia on tehty pala kerrallaan ja pitkälti omin voimin. Tonin isä on ollut apuna sähkötöissä ja muutamia pieniä talkoita on pidetty. Soitellen sotaan ei lähdetty, sillä Katrilla ja Tonilla oli kokemusta vanhan korjaamisesta. Pariskunta on remontoinut yhdessä vanhan kotinsa ja useita vuokra-asuntoja. Myös erilaiset nikkarointityöt sekä huonekalujen ja ikkunoiden kunnostaminen on heille tuttua puuhaa.

– Toni otti ennen remontin alkua selvää kaikesta mahdollisesta, Katri sanoo.

– Jos rupeaa vanhaa korjaamaan, pitää olla pohjaton lompakko tai halu tehdä itse, Toni nauraa.

– Olisi hyvä, jos rakennuksessa pystyisi asumaan hetken ennen remonttia, jotta taloon tutustuu ja ajatukset korjauksesta jalostuvat. Meillä ei ikävä kyllä tähän ollut mahdollisuutta, hän jatkaa.

Pukeutumishuoneen kaunis tapetoitu katto on ensimmäinen asia, jonka sisääntulija huomaa.
Katon tapetointi ei varsinaisesti ollut hankalaa, mutta vaati pitkää pinnaa. Kattokoolaukseen kiinnitettiin puukuitulevyt, joihin asennettiin makulatuuritapetti eli alustapetti ennen varsinaisen tapetin liisteröintiä. Tilassa on kiinnitetty erityistä huomioita toimivaan ja säädettävään valaistukseen.
Vanha sali on nyt Ukon valtakuntaa. Puulattian päälle asennettu tekstiililaatta on lämmin ja mukava alusta leikeille. Huonekalut ovat talon alkuperäisiä. Utopia-palasohva on Katrin synnyinkodista ja puolapuut Fitwoodin.
Vanhasta talosta paljastui monenlaisia pintamateriaalikerroksia. Ennen kuin pirtin komeat punahonkaiset hirret saatiin esille, kuorittiin seinistä tervapaperi, pinkopahvi, pari kerrosta tapettia, lateksilla maalattu puukuitulevy ja puolipaneeli.
Summittaisuutta on joutunut sietämään, sillä joka paikka on kiero. Vatupassin on saanut usein heittää menemään.

Kunnostusprojektissa tuli vastaan yllätyksiä, jotka säikäyttivät ja laittoivat aikataulut uusiksi: pirtin hirsiseiniä esiin kaivettaessa paneelikaton ja seinälevyjen alta paljastui lahovaurioita. Myös keittiön ja wc:n vesipisteiden kohdalla oli rakenteissa kosteutta. Eniten yllätti kuitenkin työmäärä, vaikkei pariskunnalla ollut urakasta ruusunpunaisia kuvitelmia.

– Esimerkiksi ulkoverhouksen lateksimaalien rappaamisessa ja pintojen pohjatöissä on ollut hirveä työ. Monessa asiassa olisi päässyt helpommalla, jos olisi käyttänyt kipsilevyä, mutta levytyksissä olemme käyttäneet vain puukuitulevyä, Toni kertoo.

Pariskunta arvostaa aitoja ja hengittäviä pintoja. Siksi remontissa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon talosta ja piharakennuksista löytyvää tavaraa ja materiaaleja. Myös hirsipinnat saavat näkyä.

– Summittaisuutta on joutunut sietämään, sillä joka paikka on kiero. Vatupassin on saanut usein heittää menemään. Positiivinen yllätys on ollut se, kuinka hyviä ja kestäviä rakennusmateriaaleja ennen on käytetty, Toni kertoo.

Musta, moderni keittiö ei ehkä kaikkien mielestä sovi vanhaan taloon, mutta mielestämme uusi saa näyttää uudelta ja vanha vanhalta.
Vessassa lattia on tehty vanhan liiterin välipohjalankuista, jotka hiottiin ja lakattiin kiiltäviksi venelakalla. Seinälaudat ovat riihestä ja niissä näkyy renkien kirjoituksia. Peili oli ennen salin paraatipaikalla.
Tunnelmallinen veranta on osin alkuperäisessä asussa. Kylmää tilaa koristavat maitotonkat ja kasvit.

Katrin ja Tonin remonttifilosofia on se, ettei remontilla pilata alkuperäistä vaan pikemminkin palautetaan aikaan ennen 1960-luvulla tehtyä remonttia.

– Emme kuitenkaan halua asua museossa, joten olemme tehneet rohkeitakin ratkaisuja. Musta moderni keittiö ei ehkä kaikkien mielestä sovi vanhaan taloon, mutta mielestämme uusi saa näyttää uudelta ja vanha vanhalta, Toni sanoo.

– Koemme olevamme etuoikeutettuja, kun saamme asua tällaista sukupaikkaa ja olemme siitä vastuussa, Katri jatkaa.

Remontin Väänäset suunnittelivat itse.

– Meillä on ollut monta yhteistä projektia, mutta ei yhtään näin suurta, Katri kertoo.

Kunnostus ja tilojen suunnittelu vei mennessään siinä määrin, että äitiysloman aikana Katri kouluttautui sisustus- ja valaistussuunnittelijaksi. Remontin myötä vahvistui halu oman yrityksen pyörittämiseen. Väänäset ottivat vuoden hengähdystauon remontista, kun kylpyhuone saatiin kuntoon. Tänä aikana polkaistiin pystyyn pariskunnan yhteinen sisustusalan erikoisliike Valava.

– Haluamme auttaa muita erilaisissa sisustamiseen ja rakentamiseen liittyvissä projekteissa.

Pihanäkymää katsoessa on vaikea uskoa, että ollaan vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Katrin sukutilalla on pitkä ja tapahtumarikas historia. Isolla tilalla on viljelty maata ja kasvatettu eläimiä. Sota-aikana talo toimi tilapäisenä kenttäpostikonttorina. Talon julkisivu ja pihapiiri ovat suojeltuja.

Vanhan talon kanssa on ollut pakko oppia sietämään keskeneräisyyttä.

Laituri ja punainen pihasauna odottavat remonttia. Joen vastarannalla kulkee oululaisten suosima kävelyreitti.
Pihapiirissä on liiteri, rantasauna, riihi, lato ja aittana toimiva vanha tuulimylly.

Nyt Katrilla ja Tonilla on työn alla vanha rantasauna, jonka yhteyteen tehdään uusi terassi paljuineen. Seuraavana vuorossa on navetan tilalle rakennettava uusi rakennus, johon tulee Valavan showroom ja Ukon mummin asunto.

– En malttaisi odottaa uudistuksia, mutta aika on rajallista. Vanhan talon kanssa on ollut pakko oppia sietämään keskeneräisyyttä. Se kuuluu talon henkeen ja miljööseen. Ikinä ei tule täysin valmista, ja aina riittää tekemistä, Katri summaa.

Julkaistu: 28.4.2020
1 kommentti