Miltä kuulostaa hiljaisuus huoneessa, jossa joskus nauroin muiden kanssa? Tilan tuntu on aina henkilökohtainen
Tyhjäkin tila voi antaa jotain. Minua kiehtovat aistimukset, tuntemukset ja muistot, jotka tila herättää, kirjoittaa Avotakan päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma.
Seisoskelen tyhjän huoneen ovella. Tilassa ei ole huonekaluja, käytännössä vain lattia, katto, seinät ja ikkuna. Tyhjyydestä huolimatta tälläkin tilalla on tarjota jotakin, jota on mahdotonta määritellä tyhjentävästi ja joka kiehtoo minua tavattomasti. Tilan tuntu.
Yleensä tyydytään luettelemaan ideoita, joilla saisi lisättyä tilan tuntua: Vaihda kalusteiden paikkaa. Hanki kalusteita, joissa on sopivat mittasuhteet tilan kokoon nähden. Raivaa tilaa viemällä kaikki tarpeeton varastoon. Maalaa seinät vaalealla sävyllä. Uskon, että useimmat haluaisivat vinkata vaihtamaan tilan isompaan mutta eivät kehtaa.
Minulle tilan tuntu on paljon enemmän kuin käsitys siitä, että ympärillä on kaikenlaista mietittyä ja harkittua ja toimivaa, tai että katto on korkealla ja lattia leveällä. Minua kiehtovat aistimukset, tuntemukset ja mahdollisesti muistot, jotka edessä avautuva tila herättää. Miltä kuulostaa esimerkiksi hiljaisuus huoneessa, jossa joskus nauroin yhdessä muiden kanssa? Vieläkö tilan täyttää asukas, joka elää enää muistoissamme?
”Totuus piilee siinä, että tilan tuntu on aina henkilökohtainen.”
Toisaalta tilan tuntu ei aina tarvitse menneisyyttä ollakseen vaikuttava. Se voi löytyä siitä, miten tila kohtaa kävijänsä. Tilan tuntu voi olla yhtä hyvin lämmin ja kutsuva kuin etäinen ja kylmä. Iso tila voi ahdistaa ja sen seinät kaatua päälle, ja vastaavasti pieni ja ahdas voi tuntua mukavalta ja turvalliselta.
Uusi tila voi tuntua mitäänsanomattomalta ja sellaiselta, että en halua astua yhtään peremmälle. Toinen taas voi saada kuvittelemaan, että olen hyppäämässä seikkailuun. Onko siellä kaikkea, mikä ruokkii hyvää oloa tai mielikuvitusta? Odottaako peremmällä joku minulle tärkeä ihminen?
Totuus piilee siinä, että tilan tuntu on aina henkilökohtainen. Tyhjäkin tila voi täyttyä hetkessä omilla kokemuksilla, mielialoilla ja odotuksilla.
Huomaan seisoskelleeni tyhjän huoneen ovella ties kuinka pitkään. Kun olen kääntymäisilläni pois, huomaan puulattiassa tumman jäljen. Mistähän kummasta se on tullut?
