Idolini Emil tiesi, miten erityyliset kalusteet ja esineet saa soimaan yhdessä niin, että mieli ja silmä lepäävät
Harva meistä viittaa kintaalla oman aikansa sisustusihanteille ja antaa mennä, kirjoittaa päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma.
Sisäänkäynti on vaatimaton eikä paljasta mitään siitä, millainen koti ulko-oven takaa paljastuu. Eteinen jatkuu pitkänä hallina, jonka varrelle on sijoitettu veistoksia, vanhoja maalauksia, ryijyjä ja antiikkihuonekaluja.
Hallista noustaan muutama porras kirjastoon, jonka vasemmalla puolella avautuu punainen huone ja vierashuone, oikealla valkoinen huone ja ruokasali. Katto on niin matalalla, että voin koskettaa sitä vaivatta. Aurinkoisesta päivästä huolimatta sisällä on hämärää.
Jokainen nurkka on sisustettu runsaaksi ja yllättäväksi. Mukavia istumapaikkoja on useita, lattialla on itämaisia mattoja ja taljoja, ja pöydillä, kaappien päällä ja seinillä on eri puolilta maailmaa kulkeutuneita maljakoita, uskonnollista esineistöä ja taidetta. Kutsun sisustusta boheemiksi ja eklektiseksi, koska tyylien kirjo on uskomaton. Hurjaa, mieletöntä, ihanaa sisustamista!
Taitaa olla parasta paljastaa, että kuljeskelen huoneissa, jotka ovat kuuluneet kuvanveistäjä, siluettitaiteilija ja talonpoikaiskulttuurin tallentaja Emil Cedercreutzille (1879–1949). Vierailin viime kesänä hänen kotimuseossaan, taiteilijakoti Harjulassa Harjavallassa.
Harva meistä Emilin tavoin viittaa kintaalla oman aikansa sisustusihanteille ja tavanomaisuuksille ja antaa mennä.
En voi allekirjoittaa ihan kaikkia Emilin ratkaisuja, esimerkiksi tapettien päälle naulattua säkkikangasta, mutta asukkaan mielestä taideteokset pääsivät sen ansiosta paremmin oikeuksiinsa, ja niin varmaan onkin. Eikä kangas vielä Emilin aikaan ollut tunkkaiseksi tummunut.
Harva meistä Emilin tavoin viittaa kintaalla oman aikansa sisustusihanteille ja tavanomaisuuksille ja antaa mennä. Tarvitaan palavaa halua, jotta pystyy muokkaamaan kodistaan poikkeuksellisen ja vahvoja tunteita välittävän kokonaisuuden, minuuden täydentäjän.
Emilillä oli myös ylivertainen kyky nähdä, miten erityyliset ja -ikäiset esineet saa soimaan yhdessä niin, että mieli ja silmä lepäävät. Sitä taitoa yritän sinnikkäästi opetella siirtelemällä kotona tavaroita paikasta toiseen. Sitä Emilkin harrasti, mutta paremmalla menestyksellä.
Kari-Otso Nevaluoma on Avotakka ja Meidän Mökki -lehtien päätoimittaja.
