
Kansanedustajan idyllinen mummonmökki on täynnä värikkäitä tapetteja ja kirpparilöytöjä: ”Pihakivet olivat yksi outo syy valita mökki”
Lohikosket mökkeilevät entisessä satamatyöläisten asunnossa Strömforsin ruukin alueella. Idyllisen punamultamökin ulkopuoli on suojeltu, ja nyt se näyttää vanhalta myös sisältä.
Strömforsin ruukin entiselle satama-alueelle Ruotsinpyhtään kylässä vie mutkitteleva ja hiekkainen tie. Matka jatkuu ohi perinteisen kalakaupan, joka muistuttaa alueen historiasta. Tien vieressä kiemurtelee joki, joka on aikoinaan ollut Venäjän ja Ruotsin valtioiden raja. Tien toisella puolen kohoaa rinne, jossa nököttää siellä täällä punamultamökkejä. Ne toimivat ennen ruukin satamatyöntekijöiden asuntoina ja muodostivat erillisen kylän, vaikka kuuluivatkin ruukin alueeseen. Yhdessä idyllisessä torpassa valkoisine ruutuikkunoineen mökkeilee nykyään ympäri vuoden Pia ja Juhani Lohikosken perhe Keravalta.
”Mökki on paperien mukaan 127 vuotta vanha. Remontissa yksi timpureista arveli, että hirsirunko olisi siirretty, eli mökin hirret saattavat olla vanhempiakin”, kertoo eduskuntaan palaava kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja asumisen erityisasiantuntija Pia Lohikoski.
Koti: 1897 rakennettu talo Ruotsinpyhtään kylässä Loviisassa. Lisäsiipi rakennettu 2000-luvun taitteessa. 2 h + keittiö, pihasauna ja aitta, 49 m².
Täällä asuvat: Pia ja Juhani Lohikoski, lapset Miska ja Matilda sekä Luna-koira.
Seuraa somessa: @plohikoski



”Rakastan pihapiirin luonteikkaita isoja kiviä, ja se oli yksi, outo syy valita juuri tämä mökki.”


Joskus muinoin alueella on ollut viikinkiaikainen satama ja kauppapaikka, siitä tulee myös kylän nimi Markkinamäki.
”Historia kiinnostaa minua. Olen lukenut yliopistossa talous- ja sosiaalihistoriaa sekä työväestön historiaa ja nykyään seuraan aktiivisesti ruukin alueen menneisyydestä kertovaa someryhmää.”
Lohikoskien mökkitontti on runsaudensarvi. Polku autopaikalta päämökille vie vanhan punaisen aittarakennuksen vierestä suojaisan pihan läpi. Vanhanaikaista pihapiiriä reunustavatkin rakennukset neljästä eri suunnasta. Valtavat siirtolohkareet on kuin viskelty ympäri tonttia, ja kaiken yläpuolelle kohoavat kalliot ja vanhat lehtipuut. Pihan keskellä kasvaa Pialle rakas kilpikaarnainen mänty. Remontoitu aitta antaa lisätilaa niin nukkumiselle kuin oleskeluun.
”Täällä ei ole ikinä tylsää! On marja- ja ompputouhuja ja paljon ystäviä, jotka vierailevat. Toisaalta saatan vain istua ja ihmetellä yksin. Lisäksi Loviisa ja Strömforsin ruukin alue ovat ihan lähellä. Rannan puuttuminenkaan ei haittaa, sillä tontti on runsas ja mökkiin kuuluu osuus lähellä sijaitsevan joen rantaa”, Pia kertoo.



”Tämä on meidän mökkimme, ja laitan tänne niitä asioita, joista tykkään!”



Lohikosket suoriutuvat mökkimatkasta alle tunnissa ja mökkeilevätkin lähes joka viikonloppu. Poliitikasta ja järjestötoiminnasta tutut Pia ja Juhani tekevät arjessa pitkiä työpäiviä, ja maisemanvaihdos tekee heidän mielestään hyvää mielelle ja keholle.
”En tee yleensä mökillä töitä. Täällä on melko huono nettiyhteys, koska ympärillä olevat valtavat kalliot blokkaavat puhelimen ja netin tehokkaasti”, Pia kertoo.
Kun perhe saapuu mökille, he tervehtivät ensin mökkiä. Sitten alkavat mökkipuuhat eli kukkien ja hyötytarhan kastelu ja talvisin lumityöt. Kovilla pakkasilla lämmitetään keittiön vanhaa Porin Matti -uunia, muuten mökki lämpiää ilmalämpöpumpulla ja varaavan takan avulla.
”Ensimmäisenä talvena putket jäätyivät. Teimme kairalla jäähän reiän ja haimme joesta vettä saunan lämmitykseen. Hullua! Sittemmin emme ole mökkeilleet kovimmilla pakkasilla”, Pia sanoo.
”Kun tulemme tänne, tuomme aina käyttötavarat mukanamme. En halua, että mökkiin jää edellisen kerran kamppeita tai sotkuja lojumaan. On mukavampaa tulla siistiin mökkiin.”
Lohikosket ovat sisustaneet mökkiä nostalgisilla huonekaluilla ja vanhoilla talonpoikaistavaroilla. Pia keräilee erilaisia vanhoja esineitä ja on innokas kirppareilla kävijä, joten keittiöstä löytyy retrotyylisiä purkkeja, värikkäitä astioita ja Arabiaa vuosikymmenten takaa. Seiniltä löytyy perinteisiä ja värikkäitä tapetteja.


”En halua, että mökkiin jää edellisen kerran kamppeita tai sotkuja lojumaan.”



”Mökin ulkopuoli on suojeltu ja mielestämme täydellinen. Haluamme, että se näyttää vanhalta myös sisältä. Alkuun mietin, että haittaako, kun tapetit ovat eri aikakausilta, mutta tämä on meidän mökkimme, ja laitan tänne niitä asioita, joista itse tykkään ja nautin!”
Alapiha, keskipiha, yläpiha, Pia luettelee. Kaikki perheessä tietävät, mitä kohtaa mökkitontista nimityksillä tarkoitetaan. Keskipihalla syödään, lökötellään ja tehdään puutarhahommia. Alapihan kukkapenkit ja hyötytarha löytyvät kesäkeittiön takaa, ja kallioinen yläpiha alkaa vanhan liiterin ja puusaunan jälkeen.
Tontti on täynnä kiehtovia siirtolohkareita, kukkaistutuksia ja vanhoja lehtipuita. Tontilla kävellessä tulee tunne, että joka kiven takaa löytyy uusi näkökulma, tila tai tunnelma.
”Kun kävimme täällä ensi kerran, kävelin näiden kivien välissä. Satoi vettä. Ihastuin pihapiiriin, sillä siinä on vuoden ympäri satumetsän tunnelmaa. Sitten kysyin Juhanilta, että olisiko se tämä.”
Kun Lohikosken perhe lähtee takaisin arjen pyöritykseen, kaikki vilkuttavat autosta mökille: Hei, hei mökki, nähdään taas pian!





”Rakastan pihapiirin luonteikkaita kiviä. Ne olivat yksi, outo syy valita tämä mökki.”




