Maalin historia ylettyy 1400-luvun Italiaan, jolloin maalin valmistamiseen käytettiin liitua, savea, mutaa ja jopa irtomaata. Nykykalkkimaalit ovat moderni, mutta edelleen ekologinen versio historiallisista maaleista. Suomessa kalkkimaalien suosio alkoi kasvaa 2010-luvulla. Sosiaalinen media ja ihmisten ympäristötietoisuus ovat vaikuttaneet suosioon positiivisesti: enää ei osteta uutta, vaan tuunataan kierrätetty uniikiksi sisustukseksi.

Nimeksi on muotoutunut kalkkimaali, vaikka termi liitumaali olisi oikea suomennos. Sana on aikanaan suomentunut väärin ja käyttö vakiintunut, joten mitä sitä hyvää nimeä vaihtamaan!

En suosittele maalaamaan kalkkimaalilla autoa tai talon ulkopintoja. Moni ei tiedä, että kalkkimaalilla voi värjätä ja maalata kankaita ja nahkaa, vaikka sohvanpäällysen halutessaan. Kankaita käsiteltäessä maalia tarvitsee ohentaa ja kankaan kannattaa olla lyhytnukkaista, ei esimerkiksi samettia. Myös korkeakiiltoisia huonekaluja voi maalata, mutta pohjatyöt pitää tehdä huolella.

Kalkkimaali ei tarvitse muuta esikäsittelyä kuin huolellisen puhdistuksen, mutta kiiltävälle tai lakatulle pinnalle kannattaa sutia pohjamaali. Parhaan lopputuloksen saa, kun jaksaa tehdä pesun ja kevyen hionnan. Kalustetta ei hiota puulle, vaan alle jäävää maali- tai lakkakerrosta vain himmennetään kevyesti. Pesu tehdään maalipesulla, ei esimerkiksi fairylla. Jos fairya on jäänyt maalattavaan pintaan, ei kalkkimaali tartu. Kalkkimaalin voi jälkikäsitellä lakalla tai vahalla. Ne auttavat kestämään kulutusta, ja vahalla voi myös esimerkiksi patinoida tai korostaa esineen yksityiskohtia.

Laadukas, synteettisillä harjaksilla varustettu pehmeä pensseli on paras. Myös pyöreä sivellin toimii kalkkimaalin kanssa. Huonolla pensselillä maalatessa jälki ei ole hyvä.

Kalkkimaali on paksu ja peittävä maali, joka kuivuu nopeasti. Sivellintä voi kostuttaa sumuttamalla, jolloin maali kuivuu hitaammin, sitä riittää pidempään ja se levittyy tasaisemmin.