Avotakka

"Mikään ei vetoa uteliaisuuteen niin kuin toisen koti", pohtii kolumnisti Kaj Kalin

"Mikään ei vetoa uteliaisuuteen niin kuin toisen koti", pohtii kolumnisti Kaj Kalin
Muiden kotien selailu on kuin päivänkakkaran terälehtien irrottelua: Rakastaa? Ei rakasta? Se, mikä sisustus miellyttää, kertoo, millainen olet tai haluaisit olla, kirjoittaa Avotakan kolumnisti Kaj Kalin.
Julkaistu: 1.6.2021
Mikään ei vetoa uteliaisuuteen niin kuin toisen koti. Kun kerrostalossa on asuntoesittely, olen heti paikalla. Paitsi jos tuttu asukas on itse läsnä. Olisi noloa, jos uteliaisuuteni paljastuisi.
Terveyskeskuksen lehtilaarista poimin sisustuslehdet. Kassajonossa tuijotan kansikuvaa, jossa hohtaa viimeisen päälle harkittu olohuone tai keittiö. Ehkä minäkin voisin saada kodin näyttämään tuollaiselta?
Sisustuslehti tarjoilee kodikkuuden reseptejä. Eteiset, keittiöt, kylpy- ja olohuoneet, lastenhuoneet, parvekkeet ja terassit ovat hyvän elämän etu- ja jälkiruokia. Sivuilta löytyy uutuuksia niin makeannälkään kuin näppäriin arkiruokiin.
Etsin aukeamilta käytännön ratkaisuja. Moinen tosikkomaisuus taitaa olla kotimainen piirre? Mutta ainahan voi, ja pitääkin, haaveilla.
Muiden kotien selailu on kuin päivänkakkaran terälehtien irrottelua: Rakastaa? Ei rakasta?
Muiden kotien selailu on kuin päivänkakkaran terälehtien irrottelua: Rakastaa? Ei rakasta? Haluaisin tietää, onko kyse omistus- vai vuokra-asunnosta. Mikä on vuokra tai vastike? Kauanko kodissa on asuttu? Pidetäänkö juhlia? Mikä on asukkaiden elämäntyylin hiilijalanjälki?
Kotijuttujen selailu on kevytterapiaa. Kerro, mikä sisustus miellyttää, niin kerron, millainen olet. Tai haluaisit olla. Yhtä hyvin voisi kysyä, millaisesta ruuasta pidät eniten?
Olen huomannut, että sisustuslehdet pysyvät hyllyssäni pitempään kuin muut. Syytä onkin. Äskettäin aloin selailla ”vanhoja lehtiä”. Ne näyttivätkin uusilta. Miten ihmeessä en muistanut tätäkään kotia, jonka kalusteet oli sijoiteltu niukkoihin neliöihin noin kekseliäästi? Ja miksi en ollut kiinnittänyt huomiota tämänkään eteisen seinän väriin? Juuri tätä sävyä olen etsinyt!
Syy on yksinkertainen. Parhainkaan idea ei tartu, jos fiilis on väärä. Sama pätee kirjoihin. Moni kirja ei ole pitkästyttävä eikä vaativa. Lukijan elämäntapa ei vain istu lukemiseen. Tarjolla on muutakin, kuten Netflix tai sometus.
Siksi koetan keskittyä sisustuslehteen vain, jos kotini on rauhallinen. Taidan pitää sisustuslehdistä juuri tästä syystä. Ne ovat hyvä syy loikoilla ja vaalia mielenrauhaa. Syventyessäni muiden koteihin tunnen olevani kutsuvieras. En esimerkiksi saa tarpeekseni erään boheemin jugend­asunnon ikkunoista näkyvästä kirkontornista. Millaista olisi elää tuollaisessa kodissa? Mitä poistaisin, mitä jättäisin ennalleen?
Nettiä selaillaan kuin tuoteluetteloa. Digi­kuvien ympäriltä puuttuu eletty elämä.
Tietyissä kodeissa on vielä kirjahyllyjä. Otan suurennuslasin ja kääntelen lehden aukeamaa nähdäkseni, millaisia teoksia asukkaat suosivat. Yleensä Harry Potteria tai Jo Nesbøta.
Kolmikymppisten sisustajien String-hyllyistä voi usein bongata valkoselkäisen teoksen The Kinfolk Home – Interiors for Slow Living. Sehän on ollut hipstereiden raamattu jo viisi vuotta. Vaaleita seiniä, viherkasveja, piilotettua teknologiaa, taidekäsitöitä, retroa, lapsia ja laatukahvia.
Moni noukkii ideoita netin kuva-albumeista. Sisustusliikkeen omistaja parahteli, miten asiakkaat esittelevät kännyköiden Instagram- ja Pinterest-esineitä eivätkä perehdy kaupan valikoimiin.
Nettiä selaillaan kuin tuoteluetteloa. Digi­kuvien ympäriltä puuttuu eletty elämä. Sisustuslehteä sitä vastoin pidetään kädessä. Painetun kuvan ja katsojan suhde on fyysinen. Paperikuvan kokemus on aistillisempi.
Tutkin sisustuslehteä, koska olen kiinnostunut myös asukkaista. Missä ovat miehet? Kuvissa he eivät useinkaan esiinny.
On myös niitä (kuten minä), jotka yhä uppoutuvat sisustuslehteen (ja sohvaan) ajan kanssa. Vierellä kuppi kuumaa ja jotain pientä purtavaa.
Tutkin sisustuslehteä, koska olen kiinnostunut myös asukkaista. Missä ovat miehet? Kuvissa he eivät useinkaan esiinny. Onko koti sittenkin, tasa-arvokeskustelusta huolimatta, pölyisen roolipelin viimeinen näyttämö?
Kirjoittaja on muotoilun asian­tuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
Kommentoi »