Avotakka

"Kun miljoonat etsivät asuntoa, me onnekkaimmat linnoittaudumme niihin", muistuttaa muotoilun asiantuntija ja kriitikko Kaj Kalin

"Kun miljoonat etsivät asuntoa, me onnekkaimmat linnoittaudumme niihin", muistuttaa muotoilun asiantuntija ja kriitikko Kaj Kalin
Viime ajat ovat todistaneet, miten nopeasti asiat voivat muuttua. Viiden vuoden takainen Ikean kampanja Pysy kotona on osoittautunut profeetalliseksi, kirjoittaa Avotakan kolumnisti Kaj Kalin.
Julkaistu: 30.3.2021
Viime ajat ovat todistaneet, miten nopeasti asiat voivat muuttua. Viiden vuoden takainen Ikean kampanja Pysy kotona on osoittautunut profeetalliseksi. Vanhasta sananlaskusta, kotini on linnani, on pyyhitty pölyt.
Kuka olisi uskonut, että joudumme tekemisiin jonkin sellaisen kuin kotikaranteenin kanssa? Äkkiä julkisen ja yksityisen raja on raudanluja.
Viimeksi kodin merkitys on ollut yhtä suuri 50-luvulla. Tällä hetkellä maailmassa on yli 20 miljoonaa koditonta. Kun miljoonat etsivät asuntoa, me onnekkaimmat linnoittaudumme niihin. Toiset sinnittelevät leireillä, me pitkästymme pöpökaranteenissa.
Ystävien nelihenkisessä karanteeniperheessä kiristyivät hermot. Kahden väliseinän purkaminen näytti kaduttavan kaikkia.
Kodikkuuden mielikuva on karaistunut, mukavuus logistinen haaste. Kodin kuljetukset, varastointi ja ostokset on ajateltu uusiksi.
Ennakointia ja säilyttämistä nykyinen asunto­suunnittelu ei tunne. Säilytystilat on minimoitu. Kellarit, ullakot ja komerot ovat mennyttä aikaa. Niitä ei tarvita, koska muistot pakataan digitaalisesti. Menneisyyttä ei taltioida tavaroina.
Kivijalkakaupat kituvat ja marketit paisuvat. Ostokset siirtyvät nettiin. Lähetit tuovat viikon ateriatarpeet tai ravintola-annokset alaovelle.
Ystävien nelihenkisessä karanteeniperheessä kiristyivät hermot. Kahden väliseinän purkaminen näytti kaduttavan kaikkia. Harrastusten taukoaminen ja vanhempien etätyö kotona ärsyttivät nuorisoa. Hauskinta oli koiralla. Yksityisistä hetkistä parvekkeella ja kylpyhuoneessa nahisteltiin. Onneksi lautapelit lievittivät tilannetta.
Koti on myös yritys, niin psykologisesti kuin taloudellisesti. Kukapa ei yrittäisi elää voitollista perhe-elämää?
Suomenkielinen sana talous perustuu taloon. Kotitaloudet ovat yhteiskunnan tär­keim­piä tuotannollisia yksiköitä. Koti on myös yritys, niin psykologisesti kuin taloudellisesti. Kukapa ei yrittäisi elää voitollista perhe-elämää?
Maaseudulla asuvat punaposkiset ystäväni ja tuttuni viljelevät ja säilövät kotitarpeiksi. Taloissa on ruokakomeroita, joita kutsutaan myös kylmäkomeroiksi. Maakellarit täyttyvät kesän ja syksyn mittaan oman puutarhan tuotteista. Omavaraisuusaste on ainakin 40 prosentin luokkaa. Täydentävää lähiruokaa saa seudun tiloilta helposti. Kun sisätilat ahdistavat, voi painua pihalle tai lähimetsään. Pääkaupunkilaisena huomaan olevani vähän kateellinen.
Nykyisen asuntosuunnittelun näkökulmasta kodit ovat kuluttamisen tiloja. Koti on miniostari. Pihat on asvaltoitu parkkipaikoiksi.
Toisinkin voisi olla. Taannoisella Berliinin- ja Hollannin-matkalla näin kymmenittäin umpikortteleiden pihoja, joissa oli puutarhatilkkuja komposteineen ja jopa mehiläispesineen.
Joidenkin kerrostalojen eteen oli jätetty verkkoaidoin suojattuja maakaistaleita, joissa varttui asukkaiden yrttejä, marjoja ja juureksia. Ikkunoiden edessä oli leveitä viljelylaatikoita. Moni parveke oli remontoitu kasvihuoneeksi. Opin uuden käsitteen: kaupunkimaatalous.
Olo on alkanut tuntua huteralta. Kaupungit elävät toiselta puolen planeettaa rahdattujen konttien varassa.
Nykykotien taloustaidot on käsitetty säntilliseksi velan ja korkojen lyhentämiseksi. Pahimmassa tapauksessa maksamiseen menee koko elämä. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole riittävästi, ainakaan nelihenkisille perheille.
Suomi ei ole enää aikoihin ollut omavarainen, kodeista puhumattakaan. Olo on alkanut tuntua huteralta. Kaupungit elävät toiselta puolen planeettaa rahdattujen konttien varassa.
Osaan vaihtaa autonrenkaat, huoltaa perämoottorin ja hoitaa kasvitarhaa. Sisätiloissa en halua olla tumpelo. Juuri nyt opettelen huvin vuoksi kutomaan ja parsimaan sukkia. Lyhyessä ajassa minusta on kehittynyt myös kekseliäs kokki. Mitä kätevämmäksi muutun, sen paremmin myös nukun...
Kirjoittaja on muotoilun asian­tuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
Kommentoi »