Meidän Talo

Kannattaako vanha pönttöuuni kunnostaa vai purkaa? 10 asiaa, jotka on hyvä tietää perinteikkäästä lämmönlähteestä

Kannattaako vanha pönttöuuni kunnostaa vai purkaa? 10 asiaa, jotka on hyvä tietää perinteikkäästä lämmönlähteestä
Peltikuorinen pönttöuuni lämmittää mukavasti ja on näyttävä sisustuselementti. Mutta miten sen voi maalata? Mihin pönttiksen voi rakentaa? Jutun luettuasi tiedät vastaukset näihinkin kysymyksiin.
Julkaistu 5.1.2023

1. Minne saa rakentaa pönttöuunin?

Jos taloon on rakentamisvaiheessa tehty takkavaraus, kunnan rakennusvalvonnan lausunto voi riittää luvaksi. Tällöin rakennesuunnittelijan tehtävänä on varmistaa lattian tai välipohjan kantavuus halutulle tulisijalle sekä suunnitella tarvittavat suojaetäisyydet ja uunin edustan palosuojaus. Jos takkavaraus on tehty, lattian kantavuus on useimmiten riittävä, sillä pönttöuuni on yleensä jonkin verran kevyempi kuin varaava takka. Lopuksi pyydetään nuohoojalta lausunto hormin toimivuudesta sekä hormin ja uunin yhteensopivuudesta. Jos takkavarausta ei ole tehty, hanke vaatii aina rakennusluvan. Vanhan, vaikka vuosikymmeniä sitten puretun, pönttöuunin tilalle saa rakentaa uuden vastaavan ilman erillisiä lupia.

2. Millainen on uunin rakenne?

Pönttöuuni rakennetaan muuraamalla poltettuja savitiiliä uunin kuorta vasten. Tulipesä muurataan tulitiilillä ja -laastilla. Ylityspalkit, palotilan kansi ja arinapohja valetaan tulenkestävästä valumassasta. Polton yhteydessä syntyvät savukaasut nousevat ylös keskeltä tuliputkea pitkin. Tuliputki on irrallaan muusta rakenteesta, joten lämpölaajenemisen erot eivät pääse vaurioittamaan uunin runkoa. Nykyaikaisessa pönttöuunissa palamattomat hiukkaset pyörähtävät toisiopalokammioon, jossa ne palavat loppuun. Loput savukaasut laskeutuvat uunin sivuilla olevia poskikanavia pitkin alas ja nousevat sieltä hormiin. Tämä ”vasta­virta­periaate” on ollut käytössä lämmitysuuneissa 1700-luvun lopulta asti.

3. Kuka voi muurata pönttöuunin?

Uunin muuraaminen edellyttää tietämystä siitä, miten savukaasut liikkuvat. Kaasujen tiellä ei saa olla esteitä, kuten tiilien kulmia, hidastamassa virtausta. Muurarin pitää myös tuntea käytettävien materiaalien ominaisuudet. Lisäksi pitää olla kosolti kärsivällisyyttä. Tulitiiliä muurattaessa tulenkestävän muurauslaastin sauma on oltava vain noin kahden milli­metrin paksuinen. Ja kovien tulitiilien muotoileminen on hidasta puuhaa. Rälläkällä leikattaessa repullinen parin euron kivilaikkoja voi toimia paremmin kuin muutama kallis timanttilaikka.

Tulipesä ja tuliputki on muurattu tulitiilistä, kuorta vasten muuratut kerrokset tavallisista tiilistä. Kuva Jarmo Multanen, Pirkanmaan peltiuuni.

4. Pönttöuuni vai varaava takka?

Pönttöuuni lämpenee nopeasti pienellä puumäärällä ja pitää lämpöä yllä kohtuullisen kauan. Varaava takka tehdään kuorimuurauksella. Kuoren ja rungon välissä on yleensä 10 mm:n tulenkestävä mineraalivillakerros. Varaava takka lämpiää hitaasti suurella puumäärällä ja luovuttaa lämpöä pitkään.

Pönttö­uuni on tehokas ja miellyttävä lämmön­lähde.

5. Onko pönttöuuni ympäristöystävällinen?

Merkittävin tekijä kaikkien tulisijojen päästöissä on käyttäjän osaaminen. Jos kasaa tulipesään sylillisen kosteita klapeja ja sulloo panoksen alle paperitollon sytykkeeksi, piipusta tupruaa mustaa savua, jonka vähän kauempanakin asuvat naapurit haistavat hetken päästä. Klapien pitää olla kalahtavan kuivia, ja panos pitää sytyttää päältä. Näin saadaan mahdollisimman puhdas palaminen. Nykyaikaisessa pönttöuunissa toisiopalo polttaa suureksi osaksi loputkin pienhiukkaset, jolloin piipusta nousee vain ohut lämpö­väreily.

6. Mikä on hormin luokitus?

Hormin lämmön­kestävyys­luokituksen pitää olla suurempi kuin lähtevien savukaasujen maksimilämpötila. Alaliittymällä varustetuissa pönttö­uuneissa savukaasujen lämpötila on yleensä alle 300°C, ja on varminta käyttää hormia, jonka lämpötilaluokka on T600.

Vaikka peltikuorinen pönttöuuni oli alun perin työläiskodeissa käytetty, halvempi versio herrasväen kaakeliuunista, ”kakluunista”, se tuo nykykotiin ripauksen kartano­roman­tiikkaa. Lisäksi se on erinomaisen tehokas ja miellyttävä lämmönlähde. Myös vanhoja pönttöuuneja kunnostetaan uusiokäyttöön. Uuden veroista vanhasta uunista ei tosin saa, sillä polttamisen tekniikka on kehittynyt huimasti takavuosista.

7. Mistä tulee korvausilma?

Tuhansien vuosien ajan vastaus tuohon kysymykseen oli ”mistä milloinkin”. Tulisija otti palamisilman huonetilasta, ja syntyvä alipaine imaisi korvausilmaa ikkunankarmien ja seinä- tai lattia­lautojen raoista. Vasta joitakin vuosikymmeniä sitten alettiin tehdä täysin tiiviitä taloja, joissa ilman kulku sisään ja ulos hoidetaan koneellisesti. Tulisijan käyttäminen istuu huonosti tuollaiseen järjestelmään, vaikka ilmanvaihtokoneissa onkin aina jonkinlainen ”takkatoiminto”. Ehdottomasti viisainta on tuoda palamiseen käytettävä ilma erillistä putkea pitkin ulkoa suoraan tuli­sijaan.

8. Miten pellit toimivat?

Nykyaikaisessa pönttöuunissa on useimmiten yksi savupelti, joka suljetaan, kun hiillos on sammunut. Näin tiilimassaan varautunut lämpö ei karkaa taivaalle. Monissa vanhoissa uuneissa on kaksi peltiä ja niiden välissä kierreventtiili, ”tupakkaventtiili”, joka päästää huonetilasta ilmaa hormiin, kun alapelti on kiinni ja yläpelti auki. Venttiili toimii siis ilmanvaihtokanavana lämmityskauden ulkopuolella.

9. Kannattaako vanha uuni kunnostaa?

Vanhaa uunia kannattaa huoltaa niin kauan kuin tiilet vain pysyvät paikoillaan. Jos tiilenpalasia putoilee, korjaaminen on yleensä myöhäistä. Uunin seinämät ovat todennäköisesti romahtamaisillaan. Mieluummin pura vanha, kiviä tiputteleva uuni.

10. Miten pönttöuuni maalataan?

Peltikuorisia pönttö­uuneja on vuosikymmenien ajan maalattu pellavaöljymaalilla, mutta tavallisia kalustemaaleja tai vaikkapa kiiltävää Miranoliakin käytetään. Perinteisiä sävyjä ovat kellertävä luonnonvalkoinen ja harmahtava maalarinvalkoinen. Nykyään myös räiskyvämmät sävyt voikukankeltaisesta paloautonpunaiseen ovat suosittuja. Kuumuus eritoten uuninluukun ympärillä kellastuttaa aikaa myöten tavallisten maalien vaaleita sävyjä, joten valmiiksi siihen suuntaan sävytetty tai kellastumista peittävä väri on usein varmin valinta. Tulipesän luukun metalliosat tulevat poltettaessa niin kuumiksi, että on käytettävä erityistä kuumakestomaalia. Kuuma­kesto­maalien yleisimmät – ja usein ainoat – värisävyt ovat musta ja hopea.

Asiantuntijana toimitusjohtaja Petri Pakarinen, Tupa Uunit Oy.

Kommentoi »