Meidän Mökki

Kahvimyllymökissä arki unohtuu! Arto rakensi veikeän pikkutalon kotipihaan: "Vain muutama askel kotoa ja olemme kuin eri maailmassa"

Kahvimyllymökissä arki unohtuu! Arto rakensi veikeän pikkutalon kotipihaan: "Vain muutama askel kotoa ja olemme kuin eri maailmassa"
Arto Järvenpää rakensi pihaansa kahvimyllyn muotoisen kesämökin. Kun perhe astelee kesäiltana aittaan saunomaan ja yöpymään, arki jää taloon.
Kuvat Matias Honkamaa

Hiekkatien tuolla puolella kullankeltainen ohrapelto heiluu hiljaa tuulessa ja odottaa syksyn elonkorjuuta. Maalaismaisemaan sopiva heinäseiväsaita rajaa tontin, jossa komeilee Arto Järvenpään rakentama siniharmaa, mansardikattoinen talo. Muutaman kymmenen metrin päässä talosta seisoo erikoisen muotoinen pikkuinen rakennus, joka tuo mieleen vanhan ajan kahvimyllyn. Sen alakerrassa on sauna ja isommassa yläkerrassa oleskelu- ja nukkumatila. Järvenpäät nimittävät suloista rakennusta aitaksi, mutta käytännössä se on heidän kesämökkinsä.

– Vain muutama askel ja olemme kuin eri maailmassa. Kesämökissämme kodin tiskaamattomat tiskit eivät haittaa, kertoo Anna-Liisa Järvenpää.

Hän on parantanut saunan lauteilla maailmaa ruuhkavuosia elävien naapurinäitien kanssa ja jakanut heidän kanssaan tutut kokemukset oman ajan puuttumisesta ja lastenkasvatuspulmista. Naisten kesken nautitaan aina saunajuomana kuohuviiniä. Useammin lauteilla juodaan kuitenkin pillimehua, jota lapset Irina ja Topi saavat aina, kun ulkosauna lämpiää. Ja kesällä se lämpiää usein.

– Kokispillimehu on paras! huutaa Topi roikkuen viisivuotiaan vimmalla pihlajan alaoksassa pää alaspäin kuin apina.

Ruska-koirakin haluaa aina lauteille laumansa kanssa.
Löylyt ovat kosteat ja hyvät, ja lauteille mahtuu isokin porukka.
Anna-Liisa ja Arto Järvenpää sekä lapset Irina, 7, ja Topi, 5, ja Ruska-koira viettävät kesäisin paljon aikaa kahvimyllymökissään. Järvenpäät nimittää rakennusta aitaksi, mutta käytännössä se on heidän kesämökkinsä.
Perhe muuttaa mökkiin yöpymään yleensä toukokuussa ja siirtyy taas taloonsa nukkumaan syyskuussa.
Anna-Liisa, Irina ja Ruska-koira tietävät, että mökissä nukuttaa. Perhe asuu omakotitalossa Kuopion Sotkanniemessä, ja kahvimyllymökki on kodin pihapiirissä.
Rakennuksesta piti tulla vain grillipaikka, mutta siitä tulikin kesämökki.

Alun perin hänen isänsä suunnitteli aitan paikalle grillipaikkaa perheelleen. Arto-isän mieltä kaiveli kuitenkin ulkosauna, joka oli aikanaan jäänyt tekemättä autotallin yhteyteen.

Maalla viihtyvä pariskunta haaveili välillä myös pihapiiriin sopivasta perinteisestä luhtiaitasta.

Arto laittoi kyläyhdistyksen lehteen ilmoituksen, jossa hän etsi pientä hirsikehikkoa. Sellainen löytyikin lähistöltä, ja mies päätti rakentaa aiemmin kesämökkinä palvelleesta hirsikehikosta saunan. Mutta aittakin oli saatava.

– Sitten muistui mieleen kyläyhdistyksen aitta, joka muistutti vanhaa kahvimyllyä. Siitä sain idean tehdä yläkertaan alakertaa isomman oleskelu- ja nukkumatilan, hän muistelee.

Arto rakensi itse melkein koko pytingin. Hän teki lattiaksi reunavahvistetun laatan, jossa ulkoreunat ovat lattian keskiosaa paksummat. Laatta toimii myös rakennuksen perustuksena. Alin hirsikerros korvattiin harkoilla.

Rakentamiseen meni noin vuosi. Tosin välissä oli talvi, jolloin työt saivat odottaa. Apuna heiluivat välillä sekä hänen että Anna-Liisan isä, jotka auttoivat muun muassa yläkerran eristysvillojen laitossa. Myös muutama Arton kaveri ja lankomies häärivät raksalla apuna sahaten paneeleita sitä mukaa, kun isäntä naulasi niitä yläkerran sisäkattoon.

Kun rakennuksen monenlaisia kulmahirsiä, tukirakenteita, laudoituksia, panelointeja ja neljään suuntaan viistottuvaa kattoa silmäilee, ei voi kuin ihmetellä isännän taitoja.

– Hyvältähän se tuntui, kun sain tämän valmiiksi, hymyilee mies vaatimattomana.

Anna-Liisan kädenjälki taas näkyy merihenkisessä sisustuksessa. Koska hänen rakastamansa tyyli ei sopinut taloon, pariskunta toteutti sen kesämökissään. Merellisyys on peräisin perheen veneilyharrastuksesta. Läheisessä rannassa lepää matkavene, jolla Järvenpäät seikkailevat Kallavedellä. Saunan katossa heinäseipäistä tehty kompassi näyttää ilmansuunnat, ja saunan eteisen listat on korvattu paksuilla köysillä. Yläkerran sisustuksessa merihenkisyys on esillä tähtiteemana, sinisen, turkoosin ja valkoisen sävyinä, veneilytyylisinä kyltteinä ja laivan lepuuttajia matkivina tyynyinä.

Aitan yläkerta on joka suunnalta 60 senttiä leveämpi kuin alakerran sauna. Se avartaa nukkumatilaa.
Aitassa nukuttaa aina paljon paremmin kuin talossa.
Mökki on tehty vanhasta kesämökkinä olleesta hirsikehikosta ja laudoista.

Ulkosauna lämpiää vain puolisen tuntia. Kun lapset ovat mukana saunomassa, mittari näyttää 60–70 astetta. Löylyt ovat kosteat ja hyvät, mutta kosteus sekä lämpö nousevat myös nopeasti nukkumatilaan. Arto ratkaisi asian yläkerran viilennyslaitteella, joka raikastaa tilan nopeasti. Kun se hurisee parikymmentä minuuttia poistaen kosteuden ulkoilmaan, perhe nukahtaa viileässä aitassa sikeään ja rentouttavaan uneen. Sitä ennen paistetaan makkarat ja pelataan lautapelejä.

Anna-Liisa menee aittaan joskus myös päiväunille. Kun työkiireet painavat ja lasten hälinä yltyy yli äyräitten, aitta on paras paikka ottaa aikalisä.

– Aitassa nukuttaa aina paljon paremmin kuin talossa, Anna-Liisa toteaa.

Tältä perustukset näyttivät.
Tältä mökki näytti rakennusvaiheessa. Arto keksi rakentaa vanhan hirsikehikon päälle leveämmän yläkerran.
Reunavahvistettu laatta toimii sekä lattiana että rakennuksen perustuksena.
Aumakatto tekee yläkerrasta tilavan.
Parhaimmillaan kesämökissä on ollut 15 Arton ystävää viettämässä isännän nelikymppisiä.
Katon koristeristikko antaa lisätukea rakenteille ja on näyttävä sisustuselementti.

Aitassa on kätevää majoittaa myös vieraat. Parhaimmillaan kesämökissä on ollut 15 Arton ystävää viettämässä isännän nelikymppisiä. Ne järjestettiin päivänsankarin yllätykseksi keväällä 2019.

– On kätevää, kun juhlien sotkut jäävät illalla mökkiin, eivätkä ole aamulla talossa, kiittää Anna-Liisa.

Talvella perhe käyttää yleensä talon sisäsaunaa. Talviaikaan voi silti nähdä neljä hahmoa ja koiran hipsimässä lumeen luotua polkua pitkin ulkosaunan löylyihin.

– Kun menemme pakkasella vilvoittelemaan ulos, saamme ihailla maaseudun iltahämärissä avautuvaa tähtitaivasta, Anna-Liisa kertoo.

Muoto toi haasteita

Arto Järvenpää tekee sähköalan työnjohtajan ammattinsa lisäksi omakotitalojen sähköistyksiä. Hän on itse oppinut monet rakennusalan koukerot ollessaan rakentamisen eri vaiheissa mukana ja rakentaessaan itse oman talon ja autotallin. Silti kahdessa kerroksessa olevan pienen saunamökin teossa tuli yllätyksiä.

– Kun tein saunan ja nukkumatilan välille ponttilattiaa, sen laudat eivät millään meinanneet mennä ponttiin, ja lattiasta tuli lopulta kupera. Lattian valmistuttua huomasin, että rakennus oli ulkoreunoilta jo painunut, hän kertoo.

Lattiaa oli nostettava tunkeilla välipohjan tukirakenteina olevien liimapalkkien päistä. Vasta kun Arto ruuvasi aitan seinän ulkopuolelle vinot tukipalkit ja laski tunkit pois, lattia rakenteineen jäi suoraksi.

Arto valitsi aittaan neljään suuntaan viistottuvan aumakaton, jotta yläkerta olisi mahdollisimman tilava. Aumakatto ei näytä yhtä massiiviselta ja korkealta kuin harjakatto ja sopi hänestä siksi pieneen rakennukseen ja talon pihapiiriin.

Katon rakenteiden teossa oli monen monta vaihetta. Arto pystytti ensin yläkerran lattian keskikohtaan pystysuoraan niin sanotun ”rengin” eli apupölkyn. Sen tarkoitus oli olla tukipuuna, jonka varaan katon lankuista olevat runkorakenteet pystytettiin.

– Kun kaikki katon rungon lankut oli naulattu yhteen, ”rengin” pystyi sen jälkeen poistamaan, Arto kertoo.

Katon runkopuut ovat 150 milliä paksua lankkua. Niiden välit täytettiin 150 millin paksuisella villaeristeellä. Villojen päälle tuli ilmansulkupaperi, joka salli vain viiden sentin ilmaraon eristeen ja kattomateriaalin väliin. Paperin ja kattorungon päälle laitettiin viisi senttiä korkeat tuuletusrimat. Tämän jälkeen katto lyötiin umpeen raakaponttilaudoilla, joiden päälle laitettiin alushuopa ja palahuopa.

– Tässä vaiheessa alkoi materiaali loppua kesken. Niin raakaponttilautoja kuin huopiakin etsittiin naapureilta ja tuttavilta vielä myöhään lauantai-iltana, Arto muistelee.

Tämäntyyppisessä aumakatossa puutavaraa kuluu paljon neliöihin nähden, ja puun hukkamäärä on normaalia suurempi.

– Esimerkiksi sisäpuolen panelointiin on sahattava iso määrä erimittaisia paneeleita, sillä katon sivut ovat kolmion muotoisia, ja kaikista paneeleista jää aina pieni pätkä hukkapalaa. Sama toistuu myös ulkopuolen huopamäärässä.

Eristeen alapuolelle tuli höyrynsulkupaperi ja ristikoolaus laudoilla, jolloin sähköt sai vedettyä siististi piiloon paneelikaton alle. Sisäpuolelle kattoon tehtiin vanhoista harmaista hirsistä massiivinen koristeristikko, joka antaa lisätukea rakenteille ja on samalla näyttävä sisustuselementti.

Ristikon päällä on ledinauhat, joten se pääsee oikeuksiinsa etenkin pimeinä iltoina.

Julkaistu: 20.4.2020
Kommentoi »