Kotivinkki

Samuelilla on kaksi kämppistä: oma äiti ja äidin puoliso – näin arki sujuu kahden sukupolven kimppakämpässä


Kun Sari ja Mika olivat muuttamassa Helsinkiin, he suostuttelivat siellä asuvan Sarin pojan Samuelin ottamaan heidät kämppäkavereikseen. Oman pojan kanssa asuessa äiti-rooli puskee helposti päälle, mutta iloa on yhteisistä harrastuksista.
Kuvat Kirsi Tuura

Länsihelsinkiläisessä kerrostalokolmiossa asuu 28-vuotias Samuel Jurvanen. Hän jakaa kotinsa kahden kämppäkaverinsa kanssa. Samuelin kämppiksiä ovat hänen äitinsä Sari Keronen ja äidin puoliso Mika Keronen.

Kolmikko asuu Samuelin lapsuudenkodissa. Sari muutti sinne lähes kolmekymmentä vuotta sitten poikiensa Samuelin ja Henryn kanssa, kun erosi näiden isästä.

Yleensä aikuistuneet lapset lentävät pesästä. Tässä kodissa kuvio meni toisin päin: Sari tapasi risteilyllä Mikan ja muutti tämän luo Kouvolaan. Samuel oli tuolloin parikymppinen, ja veljekset jäivät asumaan kahdestaan lapsuudenkotiinsa.

– Muuttoa tehdessäni Samuel kantoi viimeisen kassini autoon. Silloin hän tokaisi, että äiti, en haluaisi, että lähdet. Se oli minulle paha paikka, sillä ei meillä ole tapana sanoa toisillemme kauniisti. Ennemmin meillä vinoillaan ja soitetaan suuta, Sari sanoo.

Edelleen muisto liikuttaa äitiä, mutta Samuelille herkkä hetki ei ole jäänyt mieleen.

– Ennen kaikkea minua mietitytti, miten taloudellinen puoli sujuu äidin muutettua. Olin vielä ammattikoulussa ja menossa armeijaan, Samuel muistelee.

Samuel pelaa enimmäkseen silloin, kun Sari ja Mika ovat poissa kotoa. Pelituoli nostetaan silloin telkkarin eteen.

Kimppakämpässä kaikki elävät omassa rytmissään. Samuel työskentelee levysahaajana puutavara- ja rakennustarvikeliikkeessä. Aamuvuoroviikolla hän herää puoli kuudelta, juo pari kuppia kahvia ja lähtee ovesta ulos kuuteen mennessä. Iltavuoroviikolla hän on kotona hieman ennen kahdeksaa.

Mika on resurssipäällikkö radanrakennusyhtiössä. Työaamuina hän herää, kun Samuel on jo lähtenyt töihin – tai kun tämä vielä nukkuu, jos on iltavuoroviikko. Mika on myös himoliikkuja, joka saattaa tulla töistä piipahtamaan kotona mutta lähteä saman tien kahden tunnin rullahiihtolenkille. Sari on tällä hetkellä päätoiminen muotoilun opiskelija.

– Minun pitäisi istua tiiviisti kirjoittamassa opinnäytetyötäni aamusta iltaan. Tosiasiassa herään usein silloin, kun satun heräämään, ja luen sen jälkeen lehteä kaikessa rauhassa.

Arkena illalliselle kokoontuvat vain Sari ja Samuel. Mika syö työpäivinä vain yhden lämpimän aterian. Illat Mika katselee usein televisiota hänen ja Sarin makuuhuoneessa. Samuel viihtyy samassa puuhassa olohuoneen sohvalla.

– Vaikka minulla olisi asiaa, kukaan ei kuuntelisi. Seilaan iltaisin näiden välissä etsimässä juttukaveria. Kun Mika nukahtaa, siirryn olkkariin Samuelin kaveriksi. Usein katselemme vielä yhdessä brittiläistä stand upia, Sari kertoo.

Samuelilla ja Mikalla on kaksi yhdistävää tekijää: sohvalla makoilu ja eläinrakkaus. Koirien puuhien seurailu on kämppisten yhteinen harrastus.
Samuel tekee mielellään desinghankintoja. Rahaa jää säästöön helpommin, kun Sari ja Mika maksavat kaksi kolmannesta vuokrasta. Omaan huoneeseen tilattu Gazzda-lipasto läpäisi puusepäksi opiskelleen Samuelin seulan.

Opintojen aloitus selittää osaltaan, miksi äiti muutti takaisin poikansa luo. Sari on tehnyt uransa sairaanhoitajana mutta haaveillut pitkään muotoilualan opinnoista. Viisi vuotta sitten Sari päätti uskaltaa: hän haki opiskelemaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun Kouvolaan – ja pääsi sisään.

Sari sai opintotukea ensimmäiset vuodet. Sitten tukikuukaudet oli käytetty ja eläminen piti maksaa omasta pussista.

– Taloudellisesti opiskelun aloittaminen oli ihan jäätävä tiputus. Onneksi Mika antoi minun lähteä tähän ja lupasi ottaa päävastuun taloudellisesta puolesta.

Kaksi vuotta sitten Sari sai työharjoittelupaikan Helsingistä. Äiti ja poika saivat totutella uudelleen yhteiselämään parin vuoden tauon jälkeen, kun Sari nukkui öitä Samuelin luona vanhassa kodissaan.

Syksyllä 2017 Mikan työt siirtyivät Kouvolasta pääkaupunkiseudulle. Kaksikko suunnitteli muuttoa Helsinkiin, mutta Sari ajatteli, ettei päätoimisena opiskelijana saisi asuntolainaa.

– Mika taas ei silloin halunnut ottaa lainaa, Sari sanoo ja Mika nyökkää.

Jossain vaiheessa kodin löytymisellä alkoi olla jo kiire. Silloin syntyi ajatus: entä, jos muutettaisiin ainakin alkuun Samuelin luo? Kolmiosta oli vapautunut toinen makuuhuone, kun vanhempi veli Henry oli muuttanut omilleen. Sari ja Mika ottivat suunnitelman puheeksi Samuelin kanssa.

– Olin silloin juuri säästämässä uusiin sohviin. Ajattelin, että hemmetti, sieltä tulee kaksi koiraa näiden mukana likaamaan ne, Samuel sanoo.

Tosiasiassa ajatus itsenäisyyden ja oman rauhan menettämisestä taisi harmittaa, hän myöntää.

– Mika sitten keksi markkinointipuheen, joka toimi. Hän huomautti, että jos muutamme Samuelille, maksamme tietenkin oman osuutemme vuokrasta. Saimme luvan tulla, Sari sanoo.

Niinpä uusien asukkaiden nimet ilmoitettiin talonkirjoihin. Vaikeinta oli saada kolmen aikuisen tavarat mahtumaan samoihin neliöihin. Ylimääräisiä tavaroita karsittiin ja loput laitettiin varastoon.

Arkisin Sari tekee ruoan, mutta viikonloppuisin hän pyytää välillä Samuelia apuun. Jos vieraita tulee, Samuel ja Mika ovat molemmat Sarin apukokkeina keittiössä.
Mika on himourheilija ja harrastaa liikuntaa lähes päivittäin. Hän käy pitkillä rullasuksilenkeillä ja hiihtää minimissään 30 kilometriä kerralla.

Äidin rooli istuu tiukassa. Sari on ihmetellyt, miten hänen roolinsa vaihtui kimppakämpässä puolisosta äidiksi.

– Viisikymmenluvun kliseen tapaan täällä on monesti ruoka valmiina, kun tulen töistä kotiin, Samuel vahvistaa.

Ruoan on laittanut Sari, jonka harteille on hiipinyt päävastuu myös siivoamisesta ja pyykkäämisestä. Kumpuaako epätasa-arvoinen vastuunjako siitä, että hän muutti poikansa luokse, Sari miettii.

– Olin täällä pitkään talouden ainoa aikuinen. Takaisin muuttaessa tuntui kuin minulla olisi mennyt vanha rooli huomaamatta päälle. Heittäydyin kokonaan takaisin äidiksi enkä keksi muuta selitystä kuin sen, että muutimme juuri tänne.

– Toisaalta olet päivät kotona. Viimeistään eläkkeellä teen oman osani, Mika lupaa.

Tällä hetkellä Mika maksaa esimerkiksi suurimman osan ruoista.

Koti on ennen kaikkea levon ja rauhoittumisen paikka Samuelille ja Mikalle. Sari puolestaan lepää reissussa. Kotona on aina puuhasteltavaa, ja siellä mieli myös helposti laukkaa miettimään, pitäisikö koristetyynyjen päälliset vaihtaa toisen värisiin tai sohva siirtää toiselle puolelle olohuonetta.

– Rakastan laittaa kotia nätiksi, ja esteettisyyden tavoitteluni menee välillä mahdottomuuksiin. Haluan tehdä kodista kauniin myös heille, joiden kanssa asun.

Ja mitä poika edellä sitä äiti perässä: ennen Sarin muotoilijan opintoja Samuel oli valmistunut ammattikoulusta puusepäksi. Esimerkiksi Sarin ja Mikan makuuhuoneen yöpöydät ja senkki samoin kuin eteisen puinen penkki ovat Samuelin tekemiä.

Taidot ovat ilmeiset, mutta työkuvioissa oli ensiksi miettimistä.

– Valmistuit pahimpaan lamaan, Sari sanoo Samuelille.

Siinä tilanteessa muutto pois lapsuudenkodista ei käynyt edes mielessä.

– Olin pahimmillaan vuoden työttömänä, Samuel kertoo.

Kiinnostus kodin ulkonäköön yhdistää äitiä ja poikaa.

Vapaalla Sari ja Samuel rentoutuvat koluamalla huonekaluliikkeitä ja katselemalla tavaroita. Hankinnat suunnitellaan ja niihin säästetään rahat etukäteen. Kotiin sopivista esineistä ei tule kiistaa, sillä molemmilla on suht samanlainen maku. Sen sijaan Sari kiertelisi mieluummin Ikeassa ja Samuel vaikka Vepsäläisellä.

Tulevaisuudessa Sari haluaisi asua kodissa, jossa saa upottaa kädet säännöllisesti kukkapenkin multaan, sillä pihan ikävä on kova. Kouvolassa viherpeukalointi onnistui rivitaloasunnon pihassa.

Kolmikon asumisjärjestely ei ole pysyvä, sillä viime kuukausina Samuel on katsellut netistä sopivia asuntoja. Pian hän aikoo muuttaa uuteen osoitteeseen. Se on vielä auki, mihin Sari ja Mika sitten muuttavat.

– Samuelista näkee, että hän on perusluonteeltaan yksinasuja. Häneltä saattaa jäädä uusi vessapaperirulla laittamatta paikoilleen, jos edellinen loppuu, Mika vinoilee.

– Se oli yksi ainut kerta! Samuel puolustautuu.

Kolmikko kertoo olevansa sopuisaa sakkia. Riitoja ei kolmen aikuisen kodissa kuulemma tule.

– Yhtenä päivänä harmittelin jo, että kenen kanssa puhun sisustuksesta, kun Samuel muuttaa pois, Sari sanoo.

Kun Sari Keronen muutti poikansa Samuelin luokse loppuvuodesta 2017, mukana tulivat myös puoliso Mika Keronen sekä koirat Siiri ja Roosa.
Julkaistu: 24.10.2019