Lakattu tiili on kestänyt liki 60 vuotta jopa kylpyhuoneessa – Kaarina ja Reino Huhtiniemen talo vuodelta 1969 on yhä hämmentävän ajankohtainen

Talon suunnittelussa on oltu aikaa edellä. Olisi hyvin vaikea arvata rakennusvuotta, ellei sitä tietäisi. Tilanjako ja ratkaisut ovat edelleen hämmentävän ajankohtaisia. Vain erillään oleva keittiö poikkeaa nykyisestä avarasta, seinättömästä valtavirrasta. Yhtenäinen korkeiden ikkunoiden rivi tuo valon upeasti olohuoneeseen. Valkoiseksi slammatut tiiliseinät ja tyylikkäästi ajan tummentama puukatto luovat kodikkaan taustan ajattomalle sisustukselle.

Arkkitehti Reino Huhtiniemi suunnitteli 1960-luvulla insinööri­ystävänsä kanssa paritalon kummankin perheelle Helsingin Länsi-Pakilaan. Pitkä rakennus polveilee kauniisti haastavan kapeaa rinnetonttia myöten. Aikoinaan usean vuoden Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa työskennellyt Reino on onnistunut taltioimaan taloon hyvin tunnistettavaa, Aallon kohteissa nähtävää tyyliä, punatiiltä ja slammattuja pintoja.

Perheen kolmas lapsi syntyi tässä kodissa asuessa. Vuosia talon kellarikerros oli pyhitetty lasten tilaksi, mutta lasten aikuistuttua pariskunnan suunnittelutoimisto muutti Helsingin Töölöstä sinne. Vajaan 60 vuoden jälkeenkin koti on edelleen hyvin alkuperäisen mukainen. Neliöitä on 127, mutta tilat tuntuvat tätä suuremmilta.

– Meille molemmille oli hyvin tärkeää, että talossamme käytettiin vain aitoja materiaaleja. Tiili, puu, villa, messinki ja lasi ovat viehättäneet meitä molempia myös työssämme.

Olohuone olemiseen

Tilavassa olohuoneessa ei ole tv:tä, vaan siellä istutaan sanoma­lehden ja talvisin takkatulen äärellä. Kaarinan 1995 piirtämä Poni I -jakkara on yhä Juuripuun tuotannossa, samoin lasipöytä vuodelta 2010. Pari on aikoinaan hankkinut hyvin kestäviä kalusteita. Sohva on verhoiltu jo kolmesti, ja se on yhä mieluisa. Slammattu seinä on mainio tausta taiteelle. Esillä on Reino Hietasen, Ilona Valkosen, Kuutti Lavosen, Kristian Krokforsin, Agneta Hobinin ja Outi Heiskasen töitä.

Kaiken keskellä

Ruokailutila sijoittuu kodissa hyvin keskeisesti makuuhuoneiden ja keittiön edustalle. Pyöreän pöydän ääreen mahtuu hienosti jopa kahdeksan ruokailijaa. Sisäkatto ja seinät ovat alkuperäiset. Pintakäsittelyt on uusittu vuosien varrella muutaman kerran. Ilona Valkosen suuri rakennusaiheinen teos Kosmokosmokosmo toistaa kodin harmonista värimaailmaa. Riippuvalaisin on Louis Poulsenin PH 5.

Suoria linjoja

Kodin tilanjako on selkeytensä vuoksi viehättävä. Ylätasanteella sijaitsevat eteinen, keittiö, ruokailutila ja kolme makuuhuonetta sekä kylpyhuone ja wc. Olohuoneen takan taustapuolella on kokoelma puunaamioita, -reliefejä ja patsaita, jotka ovat matkamuistoja Afrikasta.

Monikäyttöinen jatkohuone

Olohuoneen jatkotilassa takan takana oli aikoinaan työntekoon sopiva alkovi, kun parin toimisto sijaitsi vielä Töölössä. Sittemmin toimisto muutti kellariin, jossa se toimi vuosia pariskunnan eläköitymiseen asti. Nykyään olohuoneen syvennys on tv-tila.

Kodikas vierasvara

Tyttären huone toimii nykyään vierashuoneena. Vaikka perheen kolme lasta asuvat melko lähellä vanhempiaan, Helsingissä ja Loviisassa, on vierashuone yhä hyvin tarpeellinen tila. Kun lapset perheineen tulevat kylään, väkeä on paljon. Kaarina päivitti huoneen kaikki tekstiilit viisi vuotta sitten ja halusi niidenkin olevan luonnollisia ja aitoja. Verhot, Marimekko. Vaaleat tyynyt, Anno. Raidallinen villamatto, Tikau. Tiilen sävyä toistava torkkupeitto, Lapuan kankurit.

Parin protonäyttely

Pariskunta ehti luoda pitkän uran. Reino vastasi kohteiden arkkitehtisuunnittelusta ja Kaarina sisustuksista. Heidän kädenjälkeään ovat muun muassa Malmitalo Helsingissä ja Varkauden lentoasema. Osa parin suunnittelemien huonekalujen prototyypeistä ja pienoismalleista on talletettu poikien entiseen huoneeseen. Tummentuneet paneeliseinät käsiteltiin 2000-luvun alussa, kun tila alkoi tuntua turhan pimeältä. Pino Artekin jakkaroita on hyvä vierasvara.

Kätevästi esillä

Kaarina ihaili aikoinaan ruokatoimittaja ja -kirjailija Mysi Lahtista ja hänen upeaa keittiötään, joka oli esikuvana myös oman kodin suunnittelussa. Pannut ja kasarit saavat roikkua reilusti esillä, ja avohyllyjä on paljon. Kattoikkuna luo ihanaa luonnonvaloa. Nopeat aamupalat voi nauttia pienen apupöydän äärellä.

Uusi ja vanha rinnakkain

Vaikka talon valmistumisesta on pian jo 60 vuotta, ei sisustus ole jämähtänyt paikoilleen. Tuttujen Paratiisi-­astioiden rinnalle on löytynyt ajankohtaisia astioita Marimekolta ja pari mustavalkoista Klaus Haapaniemeltä. Klassinen keittiö kalusteineen on päivitetty vuosien saatossa parikin kertaa, mutta avohyllyt ovat alkuperäiset.

Uniikki tuolikaunotar

Margareetta-rottinkituolin Kaarina suunnitteli opiskelu­aikoinaan vuonna 1963, ja pieni verstas Töölössä valmisti prototyypin. Tuolista on vain tämä ainoa kappale. Parolan rottinki uusi löystyneet liitos­punonnat pari vuotta sitten. Lakattu tiililattia on kestänyt hienosti jo lähes 60 vuotta. Se vahataan säännöllisesti luonnonvahalla, joka kyllästää materiaalin likaa hylkiväksi ja pitää pinnan pitkään kauniina.

Katossa alkuperäinen patina

Alkuun kaikki talon mäntypaneelipinnat olivat käsittelemättömiä. Vuosien saatossa ne kuitenkin tummuivat merkittävästi ja alkoivat tuoda taloon hieman liikaa mökkitunnelmaa. Kuultokäsittely oli tuolloin seinille paras vaihtoehto, kun pariskunta ei halunnut peittää maalilla kokonaan puun omaa luonnetta. Katto on saanut patinoitua rauhassa. Suuri taulu on Kirsi Neuvosen ja pieni Kaarinan Ateneumin aikainen koulutyö. Pilleri-pöytä on Lea Virkkusen käsialaa.

Yllättävää tiilityyliä

Tiilipinta kylpyhuoneessa on hyvin epätavallinen ratkaisu, mutta se on lakkapintaisena toiminut hienosti kaikki nämä vuodet. Amme oli alkuun etenkin lasten suosiossa. Nykypäivänä sitä käytetään todella harvoin. Talon toisessa päässä on sauna ja kylpyhuone, jota pariskunta käyttää usein. Kaarinan suunnittelema Poni II -penkki sopii tilan tyyliin hienosti.