Avotakka

1920-luvun henkeä ja sopivasti väriä! Maailmaa kiertänyt valokuvaaja löysi kodin Helsingin Punavuoresta

1920-luvun henkeä ja sopivasti väriä! Maailmaa kiertänyt valokuvaaja löysi kodin Helsingin Punavuoresta
Liikkuvaa elämää viettävä valokuvaaja Kaapo Kamu on oivaltanut, että kodin pitää joustaa elämän mukaan ja on ilo jakaa se vieraiden kanssa, myös surussa.

Harvalla on sellaista kodinhoitohuonetta kuin valokuvaaja Kaapo Kamulla Helsingin Punavuoressa. Kaapo vetäytyy laajennettuun siivouskomeroonsa ja koputtaa varmuuden vuoksi varovasti seinään, jos vieraat eivät olekaan vielä lähteneet. Seinä onkin ovi, joka avautuu makuuhuoneeseen. Ketään ei näy. Pöydällä odottaa kaksi punaista samettipussukkaa.

– Oi, ne kiinalaiset jättivät minulle lahjan, Kaapo ilahtuu nameista ja alkaa sitten vetää lakanoita vuoteesta.

Vielä kolmisen vuotta sitten tämä 45 neliön tila oli ison asunnon keittiö. Jakamisen jälkeen asuntoon jäi 137 neliötä ja neljä avaraa huonetta. Olohuoneesta näkyy Fredrikintori.

– Helsingissä ei ole liikaa asuntoja, joissa on jakamiseen sopiva pohja ja kaksi sisäänkäyntiä. Meillä meni entisen vaimoni kanssa tämän löytämiseen kokonainen vuosi.

Tässä 182 neliön kerrostalokodissa Helsingin Punavuoressa Frederikinkadulla asuu valokuvaaja ja ohjaaja Kaapo Kamu, 45. Vuonna 1928 rakennetussa talossa toimi ensin teollisuusyhtiö Ahlströmin toimistona, kunnes osa siitä muutettiin asunnoiksi. Kamun aikana tila on jaettu kahdeksi asunnoksi, joita hän myös vuokraa matkailijoille ja lainaa sukulaisille.
Sisustuksen ideana on säilyttää talon 20-lukulainen henki ja maustaa sitä väreillä. Kaikki hanat ja lavuaarit ovat messinkiä. Välitilan peilit on teetetty Lasitusliike Karhisella. Keittiön välitilakaakelit on korvattu sommittelemalla fasettihiottuja peilejä, jotka on teetetty lasitusliikkeessä. Ratkaisu toistaa olohuonenäkymää ja avartaa tilaa.
Tiikkiviilutettu keittiö on tehty mittatilaustyönä suomalaisessa puusepänverstaassa. ”Minulle tulee tästä mieleen Jenkkien art deco -dinerit.” Ruotsalainen riippuvalaisin on hankittu Bukowskista.
Kaapo Kamun lempipaikka on iso Bo Conceptin sohva. ”Aiemmin asetin sohvan aina seinän viereen. Vaimoni opetti, että se kannattaa olla huoneen keskellä.” Artekin Domus-tuolien parina on Knollin ruokapöytä. Kirjastohuoneen siivouskomerosta pääsee vuokrattavaan yksiöön. Puukarminen lasiseinä syntyi talkoovoimin.

Kaapo Kamu on kuvannut parikymmentä vuotta lehtikuvia, muotia, mainoksia ja viime aikoina myös videoita. Freelancerin työ on liikkuvaista. Hän on ehtinyt asua monessa osoitteessa ja elää useassa parisuhteessa. Ne kaikki ovat muovanneet hänen näkemystään kodista.

– Jos voin valita, vietän mielelläni aikaa maaseudulla, keskustan tukikohdassa ja jossain lämpimässä paikassa. Minusta kodin pitää joustaa tilanteen mukaan.

Tällä hetkellä Kamulla ei ole kotia maaseudulla. Se jäi erossa entiselle puolisolle. Kaupunkikodista piti tulla parin yhteinen, mutta viime vuonna Kaapo muutti siihen yksin.

Kamujen muusikkosuvun vesa Kaapo vietti lapsuutensa Helsingin Itä-Pakilassa ja Vantaan Ruskeasannalla, mutta aikuisvuosinaan Kaapo on viihtynyt Punavuoren kulmilla.

– Ensimmäinen vuokra-yksiöni olisi sopinut Wallpaper-lehteen, koska sisustin sen 2000-luvun alun designilla.

Sen aikainen avopuoliso sekä hänen äitinsä olivat sisustusarkkitehteja. Kerran puolison äiti mainitsi Kaapolle sattumanvaraisuuden filosofiastaan: kodissa on hyvä antaa mahdollisuus myös yllätyksille. Ajatus miellytti nuorta valokuvaajaa. Kotiin alkoi ilmestyä myös tavaraa, joka vain miellytti silmää ilman sen kummempaa muotoiluarvoa, kuten patinoituneita metallitarjottimia ja antiikkinojatuoleja.

– Nyt tuntuu mukavalta, että kodissa on ajallisia kerrostumia.

Nuori Kaapo ei halunnut esille isoisänsä, viulunrakentaja ja taidemaalari Väinö Kamun maalauksia, joita hänen seinillään nyt näkyy.

– Olen palannut kulttuuriperheen pojaksi, joka olin lapsena, ja annan sen vallita ympärilläni vapaammin.

Vaatehuoneen lasiseinän teki puuseppä tammirimoista. Käytävän seinällä on Kaapon isoisän Väinö Kamun maalauksia.

Seuraava tärkeä kotiin liittyvä oivallus tapahtui Kaapon myöhemmässä asunnossa Helsingin Viiskulmassa. Eronnut kaveri tarvitsi kattoa päänsä päälle, ja Kaapo vaimoineen majoitti hänet väliaikaisesti työhuoneeseensa. Lopulta nainen asui heillä vuoden.

– Yllätyimme, miten mukavaa oli, kun kotona oli ylimääräinen ihminen. Tuntui myös hyvältä auttaa kaveria.

Kaapo on itsekin viettänyt kuukausien jaksoja toisten ihmisten kodeissa työskennellessään New Yorkissa, Pariisissa, San Franciscossa, Los Angelesissa, Kööpenhaminassa, Marbellassa ja Münchenissa, jossa Kaapon isä asuu.

– Monen on vaikea tarjota asuntoaan edes tuttaville, mutta minua kiehtoo ajatus, että voin isännöidä ihmisiä.

Helsingin keskustassa asuntojen arvo on noussut nopeasti, joten Kaapo on pystynyt kolmesti ostamaan edellistä isomman kortteerin. Viimeisestä hän sai 730 000 euroa.

– Minulle asunto ei ole pelkkä koti vaan myös eläkevuosien turva. Freelancerin vaihtuvilla tuloilla eläkkeen maksaminen ei aina onnistu. Kerrytän mieluummin eläkettä kivijalkaan, jossa se on käytössä eikä vain pankin holvissa.

Saunan paneloinnin Kaapo suunnitteli ja nakutteli itse. Lasilevyt hän tilasi Hietakarilta. Kodin kaikki pesualtaat ja hanat ovat Tapwellin ja kaakelit ABL-laattojen.
Kun Kaapo haluaa rentoutua – eli lähes päivittäin – hän laittaa soimaan Bachia tai James Blakea ja siirtyy Bathlifen kylpyammeeseen. Saunassa hän käy huomattavasti harvemmin.

Vaikka avarassa asunnossa on harmoninen tunnelma, Kaapon on vaikea suhtautua kotiinsa vain ilolla. Siihen liittyy niin paljon myös surua ja vastoinkäymisiä.

Asuntokauppojen jälkeen pesutilasta ja nykyisen keittiön kohdalta löytyi sädesientä. Pariskunta herkistyi homeelle ja joutui asumaan parivuotiseksi venyneen remontin ajan muualla. Odottamattomia laskuja tuli lopulta 200 000 euron edestä. Kaapo perii niitä nyt oikeusteitse.

– Samoihin aikoihin puolisoni isä menehtyi ja omat voimani hupenivat. Lopulta parisuhteemme päättyi.

Kaapon piti lunastaa asunto itselleen, mutta hän ei enää saanut pankista lainaa. Silloin ystävät ja sukulaiset tulivat avuksi. Ensin piti saada pikkuasunto kuntoon, jotta sinne sai maksavia asukkaita. Iso asunto valmistui kesällä 2018.

Kaapo järjestää kodissaan myös kuvauksia. Viimeksi hän kuvasi viulisti Elina Vähälää soittamassa Sibeliuksen viulukonserttoa, josta Kaapo tekee dokumenttielokuvaa. ”Makuuhuoneessa akustiikka on paras.” Kehyksissä on Antti Viitalan hevosvalokuva. Jouko Kärkkäisen suunnittelemat akustiikkalevyt Kaapo sai pilkkahintaan, kun niitä purettiin puolitutun toimistosta. Kaapo teki niistä kaapinovia.
Makuutilan kultainen sohva on lainassa tyttöystävältä. Se löytyi kotikorttelin Fidasta. ”Kannoimme sen kavereiden kanssa sisäpihan läpi.” VR:n huutokaupasta ostettu wieniläistuoli on Kaapo Kamun viimeinen ostos ennen varojen loppumista.

Eteiskäytävässä katseen kaappaa muotoilija Eliisa Korpijärven suunnittelema lasiseinäinen vaatehuone. Kauniisti valaistu tila nostaa esiin isännän garderobin. Tammirimakuvion esikuva on rappukäytävässä, rautaisessa hissinovessa.

– Puuseppä kokosi rimaratkaisua kieli keskellä suuta.

Rimaseinän teettämiseen myös kirjastohuoneen eteen eivät rahat enää riittäneet. Kamu on kiitollinen ystävälleen, kierrätysmuotoiluyritys Trash Designia vetävälle Henrik Enbomille, joka tuli talkoohengessä apuun ja lasilevyt nousivat komeasti.

Loppusuoralla ystävät alkoivat odotella illalliskutsuja, sillä Kaapo tunnetaan taitavana ruoanlaittajana. Mutta keittiötä ei kuulunut. Hän pesi kuukausitolkulla astioita vessassa. Mutta kun Rintala & Irmeli Designin tiikkiviiluinen mittatilauskeittiö lopulta saapui, isännän kireys hellitti. Kaapo huomasi tyytyväisenä, että hänen ideansa hiotuista peileistä välitilassa muodosti huoneen kruunun.

Kaapo olisi halunnut järjestää ystävilleen ja perheelleen kiitokseksi riehakkaat tupaantuliaiset, mutta kodin ensimmäinen juhla olikin Kaapon serkun muistotilaisuus. Pöytiä yhdistelemällä olohuoneeseen mahtui 28 illastajaa.

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 11/2019.

Julkaistu: 13.1.2020
Kommentoi »