Juulia Mäkipää antaa tilkkutöissä kankaille uuden elämän – ”En halua lisätä tekstiilijäteongelmaa vaan innostaa uusiokäyttöön”

”Käsityöt eivät suinkaan ole kuuluneet elämääni aina. Lapsena tein joitain pieniä ompelutöitä, mutta sitten käsityöt jäivät yli vuosikymmeneksi. Noin 15 vuotta sitten keksin, että haluan ommella itselleni vaatteita. Ostin ompelukoneen ja opettelin käyttämään sitä ohjekirjanen apunani. Aluksi piirsin kaavat itse vanhojen vaatteiden pohjalta, mutta pian siirryin lehtien kaavoihin.

Harrastus imaisi mukaansa niin, että aloin haaveilla työstä käsityön parissa.

Taikasana: upcycling

Minulla oli jo kaupallinen koulutus. Halusin yhdistää akateemisuuden ja luovuuden, joten päädyin opiskelemaan käsityönopettajaksi. Sivuaineeksi valitsin matematiikan. Pohdin silloin monia ammatteja – jopa puusepän koulutusta.

Käsityönopettajan koulutuksessa tutustutaan laajasti eri tekniikoihin. Opiskellessani tilkkutyöt eivät vielä innostaneet minua: tekniikka tuntui turhan perinteiseltä ja säännönmukaiselta, jopa pölyttyneeltä. Yrittäjyys kuitenkin alkoi hiljalleen kiinnostaa.

Pyörittelin ajatusta omasta käsityöyrityksestä, mutta en oikein keksinyt, mikä voisi olla oma juttuni. Tykkäsin neuloa ja virkata, mutta tuntui, ettei minulla ole sille puolelle riittävän uutta ja omaperäistä annettavaa. Pikkuhiljaa aloin oivaltaa, että tilkkutöihin saattaisi ollakin!

Hankin aiheesta kirjoja, vaikutuin ja innostuin todella. Opettelin tekniikoita kirjoista ja videoista – ja yhä vain riittää opittavaa. Tutustuin vanhoihin upeisiin töihin, ja niin oman yrityksen ydinajatus alkoi kiteytyä.

Upcycling eli uusiojalostus on minun juttuni. Tekstiilijäteongelma on valtava. En halua lisätä sitä, vaan päinvastoin innostaa tekstiilien uusiokäyttöön.

Kiehtovat kuviot

Aluksi suunnittelin käyttäväni vain yksivärisiä kankaita. Iso osa kierrätyskankaista on kuitenkin kuviollisia, joten päätin kokeilla niitä. Ilokseni huomasin, että kuosit tuovat töihini aivan oman, jännittävän lisänsä.

Teosteni juju ja oman luovan työni suola on nähdä, miten hylätyt, sellaisenaan vanhanaikaisiksi tai käyttökelvottomiksi käyneet tekstiilit muodostavat yhdessä uuden, kiehtovan pinnan. Siihen en koskaan kyllästy!

Atelier Veinin perustin vasta reilu vuosi sitten, vaikka yrittäjyys oli muhinut mielessäni jo vuosia. Talouden kannalta aika ei ollut ehkä paras mahdollinen yrityksen perustamiselle, sillä ihmisillä oli kukkaron nyörit tiukalla. Nyt olin kuitenkin siihen itse valmis.

Jätin opettajan työt kertaalleen vuonna 2019, kun muutimme mieheni työn vuoksi Saksaan. Sitten tuli korona, palasimme Suomeen ja pian jäinkin äitiyslomalle. Nyt olen sivutoiminen matematiikan opettaja ja lisäksi käsityöläisyrittäjä. Jos se on minusta kiinni, niin tässä pysyn – vähintään osa-aikaisesti opetustyön ohella.

Tavaramerkkinä käsintikkaus

Tunnusomaista töilleni ovat yllättävät ja mielenkiintoiset väri- ja kuosiyhdistelmät. Suosin pyöreitä muotoja, mutta voisi sanoa, että minulla on niihin viha-rakkaussuhde, koska niiden ompeleminen on niin haastavaa. Tykkään luoda töihini kerroksellisuuden vaikutelmaa ja puoliabstrakteja kuviointeja. Toivon, että ne herättelevät katsojan mielikuvitusta ja saavat katseen viipymään. Uusia muotoja on aina jännittävä kokeilla.

Tikkaan kaikki työni käsin helmilangalla. Aluksi yritin tehdä ompelukoneella mahdollisimman huomaamattoman tikkauksen ja harmittelin, että sitä edes pitää tehdä tilkkupintaan. Pian muutin mieleni, ja nykyään näkyvä käsintikkaus on tavaramerkkini. Ilman sitä työt näyttävät paljailta. Reunakaitaleenkin viimeistelen käsin. Koneompeleita töissäni ei näy, vaikka tilkut on tietysti ommeltu yhteen koneella.

Yhdistelen värejä aika ennakkoluulottomasti. Otan haasteena löytää harmoniaa yllättävistä kangasyhdistelmistä. Murretut värit tuntuvat vähän enemmän omilta kuin puhtaat ja kirkkaat tai oikein hempeät pastellisävyt, mutta olen värien suhteen aika kaikkiruokainen. Tilaustöissä otan kaikki väritoiveet vastaan uteliaana.

Tilkkupintojen kankaat hankin kierrätyskeskuksista ja hyväntekeväisyyskirppareilta. Eettinen puoli on keskeistä työssäni. Vanun sekä tausta- ja reunuskankaat ostan kuitenkin uusina, koska sopivia on melko mahdotonta löytää käytettyinä.

Leikaten ja liimaten

Kun aloitan uuden työn, teen ensin inspiraatiokollaasin liimailemalla kuvia isolle paperiarkille. Usein mukana on kuva jostain tilasta, vaikka työ ei tulisikaan juuri tuohon paikkaan. Siihen on helppo lisätä tilan henkeen sopivia kuvia. Kollaasia työstäessäni väri- ja muotomaailma alkavat hahmottua. Tältä pohjalta valitsen varastostani 20–30 kangasta, joista osa karsiutuu matkan varrella.

Nyrkkisääntönä pidän, että yhdessä työssä on korkeintaan kolme pääväriä, esimerkiksi sinistä, keltaista ja punaista, ja lisäksi neutraaleja värejä kuten harmaata, mustaa, valkoista tai beigeä, jotka hillitsevät kokonaisuutta. Kun olen suunnitellut kuvioinnin, testailen tietokoneen avulla valitsemiani kankaita eri paikoille.

Napsin mielelläni inspiraatiokuvia. Minua kiehtovat erityisesti kohtaamani arkkitehtuuri ja muotoilu. Tyyleistä puhuttelevat vintage ja art deco.

Kaukainen haaveeni on perustaa joskus oma galleria-ateljee, jossa voisin sekä työskennellä että pitää töitäni näytillä ja myynnissä. Lyhyellä tähtäimellä suunnitelmani on keskittyä enemmän taidetekstiilien kuin käyttötekstiilien luomiseen ja esitellä töitäni myös näyttelyissä.

Viime syksynä minulla oli Habitare- sisustusmessuilla oma osasto, jossa työni olivat ensimmäistä kertaa esillä yleisölle. Kävijöiltä sain suunnattoman rohkaisevaa ja kannustavaa palautetta, joka vahvisti uskoa omaan tekemiseeni.

Tuntuu, että olen onnistunut tavoitteessani, kun ihmiset hämmästelevät, miten tilkkutyö voikin näyttää näin modernilta ja raikkaalta.”