Jussi hoivaa kymmeniä pallokaktuksiaan grillipihtien avulla: ”Jokainen vanhapoika on omanlaisensa rujo möllykkä”
Jussi Halonen, 34, on kerännyt pallokaktusten eli vanhapoikien kokoelman. Pojat jurottavat puoli vuotta melkein unohdettuina nurkkaan mutta innostuvat kesäulkoilusta niin, että puhkeavat kukkaan. Kokoelmaansa Jussi käsittelee grillipihdeillä.
Kuusi vuotta sitten Jussi Halonen näki helsinkiläisessä orangeriassa eli talvikasvihuoneessa kiinnostavan kokoelman. Saviruukuissa kasvavat raspipallokaktukset eli vanhapojat tekivät vaikutuksen ja saivat Jussin hankkimaan pieniä ja isoja piikkipalloja muilta kasvattajilta ja harrastajilta.
Jussin vanhapojat viettävät kesät ulkona ja talvet sullottuna viileähkönä pidettävään asuinhuoneeseen.
Jussi, mikä vanhapojissa kiehtoo?
Vanhapojat ovat rujoja möllyköitä. Iän tuoma rosoisuus, arvet ja korkkiutumat tekevät niistä aina vaan hienompia.
Moni ihmettelee, miksi minulla on niin paljon samanlaisia kaktuksia. Siihen vastaan, että nämä kaikki ovat erilaisia. Olen hankkinut vanhapoikia useista eri paikoista. Siksi niissä on eri kantoja ja kaktukset ovat luonteikkaita vinkuroita ja vänkyröitä. Osa pojista on pilarimaisia, osa taas pullistuu leveyssuunnassa. Yhden kannan tiedetään tulleen Viipurista evakkokuormassa. Se tekee vain vähän poikasia, kun taas osa kaktuksista tyrkkää niitä ihan hulluna.
”Kaktukset ovat luonteikkaita vinkuroita ja vänkyröitä. Osa pojista on pilarimaisia, osa taas pullistuu leveyssuunnassa.”
Yritätkö saada kaktukset kukkimaan?
Kukat ovat kiva plussa, mutten kasvata vanhapoikia niiden takia. Kukinta on lyhyt ilo, sillä avautunut kukka kestää vain päivän tai kaksi.
Vanhapojat kukkivat yleensä touko–elokuussa. Nupun avautumista on jännittävää seurata. Se pysyttelee pienenä pitkään ja lähtee ykskaks kasvamaan pituutta ja pullistumaan.
Kukat ovat isoja ja vaaleanpunaisia yhtä valkokukkaista kaktusta lukuun ottamatta. Ne tuoksuvat parfyymimäiseltä varsinkin iltaisin.
Pidän vanhapoikia kesäaikaan terassin portailla, jonne paistaa aurinko ainoastaan keskipäivän jälkeen ja uudelleen illalla. Paikka saisi olla tuntuvasti aurinkoisempi niin kasvun kuin kukinnankin kannalta.
Miten vältät kaktusten piikit?
Hankalinta on kaktusten kantaminen keväällä ulos ja syksyllä sisälle. Kookkaat kaktukset ovat yllättävän painavia, mutta toistaiseksi niistä isoimmatkin ovat kulkeneet sylissä ilman sen kummempia suojavarusteita.
Viime kesänä sain käteeni kaktuksen yhden piikin, joka meni syvälle ihoon, tulehtui ja pullahti pois jonkin ajan kuluttua. Ainakaan toistaiseksi en ole satuttanut itseäni sen pahemmin.
Vitkutan mullanvaihtoa mahdollisimman pitkälle ja vaihdan uuden ruukun vasta, kun kaktus lakkaa kasvamasta tai alkaa kaatuilla. Vaihdan ruukun reilusti isompaan, jottei vanhapoikaa tarvitse vaihtaa uuteen ruukkuun jo seuraavana keväänä.
Onko kasvatuksessa tullut takapakkeja?
Vanhapoikiin on joskus tullut talvella villakilpikirvoja ja punkkeja, ja olen joutunut torjumaan niitä. Nykyisin olen aika höveli ötököiden kanssa, sillä kasvit kestävät pieniä tuholaismääriä hyvin. Kun pojat pääsevät keväällä ulos, ötökät häviävät.
Vaikka kaktukset ovat talvella tehokkaiden led-valojen alla ja kastelu on vähäistä, talviajan kasvu erottuu varressa kapeana kohtana. Jos kaktus kasvattaa ohuen tyven ja sen jatkoksi paksun myllykän, katkaisen varren kylmän viileästi.
Katkaistusta yläosasta voi juurruttaa uuden kasvin. Kasvin alaosaa en ole säästänyt, sillä se näyttäisi pitkään rumalta ennen kuin poikaset peittäisivät leikkuukohdan.
”Talven jäljiltä pojat ovat vaaleita ja laikukkaita ja palavat auringossa helposti.”
Ovatko vanhapojat vaativia hoidokkeja?
Vanhapojat ovat kestäviä ja helppohoitoisia, kuten useimmat muutkin vanhat huonekasvit. Ne voi miltei unohtaa talveksi huoneen nurkkaan ja kantaa keväällä ulos.
Viime syksynä survoin kaktukset niin ahtaaseen paikkaan, että pystyin kastelemaan niitä ensimmäisen kerran vasta tammikuussa. Talvetan kaktukset kissojen takia yhdessä makuuhuoneessa, jonka ovi pidetään kiinni. Tungen kaktuksia moneen kerrokseen hyllykköön ja pöydän alle.
Talven jäljiltä pojat ovat vaaleita ja laikukkaita ja palavat auringossa helposti. Siitä ne lähtevät porskuttamaan. Kun kaktukset saavat lämpimällä säällä reilusti lannoitusta ja rutkasti vettä, ne pullistuvat ja kasvavat korkeutta nopeasti. Pieni poikanen voi hujahtaa neljässä vuodessa puolen metrin korkuiseksi.
Kasvun seuraaminen ja poikasten kasvattaminen pienistä mollukoista isoiksi on harrastuksessa parasta. Tavoitteeni ei ole kasvattaa kaikkia kaktuksia isoiksi, vaan haluan kokoelmassa olevan eri kokoisia kasveja. Tykkään muhkeista pilarimaisista vanhapojista, mutta palleroiset vauvatkin ovat tosi söpöjä.
Jussin vinkit kaktusten hoitoon
- Grillipihdit ovat kätevä apu mullanvaihdossa. Isojen yksilöiden käsittelyssä tarvitaan jämerät hanskat ja sanomalehteä.
- Katkaistun kaktuksen voi juurruttaa uudeksi kasviksi. Paksukin kaktus juurtuu ongelmitta, kun varren antaa kuivua kuukauden ennen multaan tyrkkäämistä.
- Sisällä olleet kaktukset tarvitsevat aluksi suojaa auringolta. Tuon vanhapojat ulos yleensä toukokuun alussa ja peittelen kasvuharsolla.
