Kotivinkki

"Talo tuntui kutsuvan lämpimältä heti ensivisiitillä, meidän kodilta" – Julia ja Eetu kunnostivat 1930-luvun puutalosta kotoisan ja aikaa kestävän pesän

"Talo tuntui kutsuvan lämpimältä heti ensivisiitillä, meidän kodilta" – Julia ja Eetu kunnostivat 1930-luvun puutalosta kotoisan ja aikaa kestävän pesän
Julia ja Eetu Hämäläinen löysivät kasvavalle perheelleen kodin Imatralta 1930-luvulla rakennetusta talosta, jota he ovat remontoineet täydellisyyttä tavoitellen.
Julkaistu: 22.11.2021
Vuonna 1937 rakennetussa omakotitalossa Imatralla on 2 huonetta, 3 alkovia, keittiö ja piharakennus. Neliöitä on 118. Kesäisin perhe grillaa ja viettää aikaa etupihan aurinkoisella terassilla.
Täällä asuvat myyjä Julia Hämäläinen ja yritys­myyjä Eetu Hämäläinen sekä lapset Elsa, 6, ja Eino, 2,5.

Oli joulukuinen ilta viisi vuotta sitten, kun Julia ja Eetu ajoivat imatralaisen omakotitalon pihaan. Lunta oli kaikkialla, ja pihan muotoja oli vaikea hahmottaa kinosten alta. Julian äiti oli äkännyt netti-ilmoituksen vuonna 1937 rakennetusta, omenapuiden kehystämästä vaaleanvihreästä puutalosta ja vinkannut siitä nuorelleparille.

Omistajat kierrättivät Juliaa ja Eetua vanhoja lautalattioita pitkin huoneesta toiseen, ja heidän intonsa kasvoi hetki hetkeltä. Talo oli upean persoonallisesti sisustettu, mutta Julia alkoi sovitella mielessään jo heidän omia huonekalujaan paikoilleen.

Keittiön seinällä on kehystettynä paikalliselta paahtimolta haettu vanha kahvipapusäkki.
Keittiön nurkan vanha liesi on toimittanut ­ristiäisissä ja muissa perheen juhlissa tarjoilupöydän virkaa. Julia paistaisi siinä mielellään karjalanpaistia, mutta liesi pitäisi korjata varaamaan lämpöä. Kiveä muistuttavat ­laatat asensi edellinen asukas.
Keittiön ruokapöytä on Julian isoisovanhempien vanha. Tori.fistä löytyneen puusohvan Julia maalasi pöydän mukaan mustaksi.

”Pohja oli muunneltava ja täydellinen. Innostuimme myös, kun saisimme vihdoinkin oman pihan. Naapurusto vaikutti viehättävän vanhalta ja rauhalliselta. Vedin mieheni sivummalle. Jätimme tarjouksen samalta seisomalta. Talo tuntui kutsuvan lämpimältä heti ensivisiitillä, meidän kodilta. Lopulta ei mennyt kuin kolme kuukautta, kun perheemme kaartoi uudelleen pihaan muuttokuorman kanssa Lappeenrannasta.

Taloa oli pidetty hyvin. Siinä oli asunut yli 80 vuoden aikana vain kolme perhettä ennen meitä. Lattiat saivat uutta maalia pintaan ja yläkerran laminaatti kyytiä. Kerran kuitenkin alakertaan laskeutuessani jalkani humpsahti noin vain portaasta läpi. Tilanteessa ei onneksi käynyt pahemmin, mutta alkuperäinen portaikko oli tullut tiensä päähän. Suurimman muutoksen käsissämme sai lopulta kokea siis eteinen.

Suunnittelin entisen portaikon tilalle uudet vähemmän tilaa vaativat L-muotoiset portaat. Niiden alle jätimme salaluukun. Tarina kertoo, että talossa asunut pastori säilytti kellarissa kirkollisviinejään. Meillä on ollut siellä toistaiseksi lähinnä rakennustarvikkeita, mutta oma viinikellari ei kieltämättä olisi hassumpi.

"Mieleni saattaa muuttua sisustuksen suhteen useinkin, mutta hillitsen itseäni."
Maton ja Ikean lokerikon alle kätkeytyy kellarin ”salaluukku”. Aluksi portaiden alle oli suunnitelmissa kaappi, mutta tila jäi ilmavammaksi näin. Vaatekaapit ovat vastakkaisella seinällä. Portaat tilattiin mittatilauksena Lappiportaalta.
Ikean sohva löytyi Facebookin Roska­lava-ryhmästä ja sai ylleen uudet päälliset. Kirjahyllyyn Julia törmäsi myös Facebookissa. Sen hyllyltä kuikuilee Eetun hymypoika-patsas. Marokkolainen rahi on Lavlia-­nettikaupasta.
Julian mielestä Moderna Museetin juliste ­kiteyttää hyvin heidän kotinsa tyylin. Elsa ­kurkistaa alakerran ­alkovista, josta löytyvät lasten lelut. Ruusu­­tapetti löytyi K-raudasta ja lipasto Tori.fistä. Julia vain lakkasi sen.

Remontissa oli apuna puoli sukua: ­molem­pien isät ja sedät. Oma isäni hitsasi eteisen portaikkoon rautaisen kaiteen piirrosteni mukaan. Niistä tuli juuri sellaiset kuin olin kuvitellutkin. Olen ihastunut lämpimiin ja kodikkaisiin väreihin, siksi päätyseinä sai poltetun saven sävyn. Se toivottaa tervetulleeksi sisään astuessa.

Olen luonteeltani perfektionisti, ja oli hienoa remontoida omaa kotia juuri niin tarkasti kuin tuntui hyvältä ja varmistua siitä, että ratkaisut ja pinnat kestäisivät mahdollisimman hyvin aikaa ja kulutusta. Toisaalta remontti totutti myös kompromisseihin ja opetti armollisuutta.

Sisustuslöytöjä teen etenkin nettikirppu­toreilla. Lisäksi Lappeenrannan Kierrätyskeskus ja Imatran kirpputori Amalia ovat suosikkejani. Kotonamme on kuitenkin melko avaraa, sillä pyrin laittamaan jotain kiertoon aina kun hankin uutta. Mieleni saattaa muuttua sisustuksen suhteen useinkin, mutta hillitsen itseäni. Tavoitteenani on aikaa kestävä sisustus.

Tykkään puuhailla myös maalisuti kädessä. Äitiysvapaalla hiippailin usein ulos maalailemaan löytöjäni Eetun tultua töistä kotiin.

Nahkaiset nojatuolit ­lukeutuvat Julian parhaisiin kirppari­bongauksiin. Ne hän nappasi Tori.fistä. Takkatuli ilahduttaa Hämäläisiä viileään vuodenaikaan melkein joka ilta. ­Samalla se lämmittää taloa.
Perheen lemmikki on Skotlannin luppakorva Nanu.
Julian ja Eetun soppi on kotoisasti juuri pari­sängyn levyinen. Pikku­ikkunasta tulvii sopivasti ­valoa alkoviin. Se on myös tarvittaessa helppo peittää. ­
Lastenhuoneen musta kerrossänky ­löytyi kirpputorilta. ­Tikkaat on nostettu seinäkoukkuun säilytykseen. Eino kiipeää aina välillä mielellään Elsan luokse yläsänkyyn. Lapsilla on ylellisesti leikkitilaa talon kummassakin kerroksessa.

Alakerrassa meillä on keittiö, vessa, olohuone ja alkovi. Yläkerrassa taas sijaitsee yksi iso huone, kylpyhuone ja kaksi pientä alkovia. Tällä hetkellä nukumme kaikki yhdessä yläkerrassa. Mutta kun Elsa ja Eino vähän kasvavat, muutamme luultavasti makuuhuoneemme alakertaan ja lapset saavat yläkerrasta omat sopet. On mukava ajatus, että talo elää mukanamme.

Talomme edessä on myös piharakennus, jossa ovat puuliiteri ja sauna. Saunomme usein ja välillä vasta kun lapset ovat jo käyneet nukkumaan. Se on mukava tapa viettää omaa rauhallista aikaa."

Kommentoi »