"Talo tuntui kutsuvan lämpimältä heti ensivisiitillä, meidän kodilta" – Julia ja Eetu kunnostivat 1930-luvun puutalosta kotoisan ja aikaa kestävän pesän
Julia ja Eetu Hämäläinen löysivät kasvavalle perheelleen kodin Imatralta 1930-luvulla rakennetusta talosta, jota he ovat remontoineet täydellisyyttä tavoitellen.
Oli joulukuinen ilta viisi vuotta sitten, kun Julia ja Eetu ajoivat imatralaisen omakotitalon pihaan. Lunta oli kaikkialla, ja pihan muotoja oli vaikea hahmottaa kinosten alta. Julian äiti oli äkännyt netti-ilmoituksen vuonna 1937 rakennetusta, omenapuiden kehystämästä vaaleanvihreästä puutalosta ja vinkannut siitä nuorelleparille.
Omistajat kierrättivät Juliaa ja Eetua vanhoja lautalattioita pitkin huoneesta toiseen, ja heidän intonsa kasvoi hetki hetkeltä. Talo oli upean persoonallisesti sisustettu, mutta Julia alkoi sovitella mielessään jo heidän omia huonekalujaan paikoilleen.
”Pohja oli muunneltava ja täydellinen. Innostuimme myös, kun saisimme vihdoinkin oman pihan. Naapurusto vaikutti viehättävän vanhalta ja rauhalliselta. Vedin mieheni sivummalle. Jätimme tarjouksen samalta seisomalta. Talo tuntui kutsuvan lämpimältä heti ensivisiitillä, meidän kodilta. Lopulta ei mennyt kuin kolme kuukautta, kun perheemme kaartoi uudelleen pihaan muuttokuorman kanssa Lappeenrannasta.
Taloa oli pidetty hyvin. Siinä oli asunut yli 80 vuoden aikana vain kolme perhettä ennen meitä. Lattiat saivat uutta maalia pintaan ja yläkerran laminaatti kyytiä. Kerran kuitenkin alakertaan laskeutuessani jalkani humpsahti noin vain portaasta läpi. Tilanteessa ei onneksi käynyt pahemmin, mutta alkuperäinen portaikko oli tullut tiensä päähän. Suurimman muutoksen käsissämme sai lopulta kokea siis eteinen.
Suunnittelin entisen portaikon tilalle uudet vähemmän tilaa vaativat L-muotoiset portaat. Niiden alle jätimme salaluukun. Tarina kertoo, että talossa asunut pastori säilytti kellarissa kirkollisviinejään. Meillä on ollut siellä toistaiseksi lähinnä rakennustarvikkeita, mutta oma viinikellari ei kieltämättä olisi hassumpi.
"Mieleni saattaa muuttua sisustuksen suhteen useinkin, mutta hillitsen itseäni."
Remontissa oli apuna puoli sukua: molempien isät ja sedät. Oma isäni hitsasi eteisen portaikkoon rautaisen kaiteen piirrosteni mukaan. Niistä tuli juuri sellaiset kuin olin kuvitellutkin. Olen ihastunut lämpimiin ja kodikkaisiin väreihin, siksi päätyseinä sai poltetun saven sävyn. Se toivottaa tervetulleeksi sisään astuessa.
Olen luonteeltani perfektionisti, ja oli hienoa remontoida omaa kotia juuri niin tarkasti kuin tuntui hyvältä ja varmistua siitä, että ratkaisut ja pinnat kestäisivät mahdollisimman hyvin aikaa ja kulutusta. Toisaalta remontti totutti myös kompromisseihin ja opetti armollisuutta.
Sisustuslöytöjä teen etenkin nettikirpputoreilla. Lisäksi Lappeenrannan Kierrätyskeskus ja Imatran kirpputori Amalia ovat suosikkejani. Kotonamme on kuitenkin melko avaraa, sillä pyrin laittamaan jotain kiertoon aina kun hankin uutta. Mieleni saattaa muuttua sisustuksen suhteen useinkin, mutta hillitsen itseäni. Tavoitteenani on aikaa kestävä sisustus.
Tykkään puuhailla myös maalisuti kädessä. Äitiysvapaalla hiippailin usein ulos maalailemaan löytöjäni Eetun tultua töistä kotiin.
Alakerrassa meillä on keittiö, vessa, olohuone ja alkovi. Yläkerrassa taas sijaitsee yksi iso huone, kylpyhuone ja kaksi pientä alkovia. Tällä hetkellä nukumme kaikki yhdessä yläkerrassa. Mutta kun Elsa ja Eino vähän kasvavat, muutamme luultavasti makuuhuoneemme alakertaan ja lapset saavat yläkerrasta omat sopet. On mukava ajatus, että talo elää mukanamme.
Talomme edessä on myös piharakennus, jossa ovat puuliiteri ja sauna. Saunomme usein ja välillä vasta kun lapset ovat jo käyneet nukkumaan. Se on mukava tapa viettää omaa rauhallista aikaa."
