Tyttö silittää hellästi hevosen turpaa ja nousee eläimen selkään. Hevonen seisoo hievahtamatta paikoillaan – onhan se veistetty koivusta. Puuhevonen on tehty kymmenvuotiaan Maijan toiveesta, ja se on Jukan ja tyttären yhteinen työnäyte.

Ollaan Etelä-Lapissa, Tervolan Valkiavaarassa, asumattomassa erämaassa. Silmien edessä kimaltaa pieni järvi, ja maastossa näkyy useita rakennuksia: Jukka ja Maarit Rantakuparin moderni erämökki ulkorakennuksineen.

Metsätontti on ollut Jukan isänpuolen suvulla jo vuosikymmeniä, ja se on ollut rakas retkipaikka. Kaupungissa asuva perhe on edellisten sukupolvien tavoin tottunut siellä rentoutumaan, keräämään marjat ja metsästämään riistaa. Äänetön maisema, suuret mustikat, muinaiset kivipellot ja vaara tekivät vaikutuksen Jukkaan jo lapsena.

– Jo silloin ajattelin, että tämä on taianomainen paikka. Vähän varttuneempana päätin, että jonain päivänä minulla on täällä oma erämökki, Jukka kertoo.

Haave omasta mökistä toteutui kuitenkin vasta vuosikymmenien jälkeen.

Vasaran napse kaikuu pihassa. Jukka on aloittanut nikkaroinnin aikaisin aamulla, ja uusi varastorakennus on hiljalleen valmistumassa. Joka aamu Jukka keittää pannukahvit termospulloon valmiiksi muulle perheelle.

Pihan nuori hevosenhoitaja on hävinnyt mökin uumeniin. Jukka on laittanut saunan lämpiämään, niin kuin hän tekee kaikkina muinakin mökkipäivinä. Kalle, perheen jälkikasvusta vanhin, hurauttaa mönkijällä pihaan.

Terassin vierellä on suuri, höyryävä palju, mutta perheen naiset Maarit ja Maija suuntaavat järveen uimaan.

– Kun rakensimme mökkiä, hankimme melkein ensimmäisenä paljun. Saimme rauhassa tehdä vieressä raksahommia, kun Maija melkein asui paljussa, Maarit muistelee.

Lähdepohjainen järvi on kesälläkin kylmä, mutta loppusyksyllä se on jääkylmä. Maija riisuu kylpytakin päältään ja parin yrityksen jälkeen hypätä loiskauttaa veteen. Sen jälkeen on Maaritin vuoro. Talvella uimapaikalla on avanto, joka on varsinkin Maaritin ahkerassa käytössä.

– Saunomme joka ilta ja teemme sen pitkän kaavan mukaan. Se on perheen yhteinen hetki, Maarit sanoo ja menee hetkeksi saunaan lämmittelemään.

Nikkaroinnin välissä Jukka laittaa lohen savustumaan. Ennen kuin perhe kiipeää illan hämärtyessä lauteille saunomaan, on päivällisen aika.

Kun Mauri-myrsky riehui Lapissa 1980-luvulla kaataen miljoonia kuutiometrejä metsää, tuhoja tuli myös Valkiavaaraan. Sitten Jukan isä Hannu teetti vaaran päälle tien, jonka myötä kulku paikkaan helpottui.

Vajaat kymmenen vuotta sitten Jukka teki isänsä kanssa tonttikaupat. Kun mies parin vuoden päästä raivasi isänsä kanssa tien viimeistä pätkää järvenrantaan, mökin paikka oli jo katsottu.

Mökistä piti tulla sähkötön erämaamökki. Syksyn pimeys kuitenkin muutti suunnitelmat. Eräänä viikonloppuna Maaritin äiti tuli auttamaan kantojen jyrsimisessä, ja perhe leiriytyi tontille teltoin ja asuntovaunuin.

– Istuimme iltaa nuotiokodassa. Kun tuli sammui, tajusimme, kuinka säkkipimeää siellä oli. Vaikka teltta oli vain muutaman metrin päässä, sitä ei erottanut. Käsikopelolla piti edetä lamppuja etsimään, Jukka muistelee.

Mökin pohjan ensimmäisen version Jukka suunnitteli itse. Lopulliset piirustukset piirsi Jukalle työn kautta tutuksi tullut arkkitehti Pekka Salmi. Rakennusmateriaaliksi valikoitui ristiinliimattu massiivipuu CLT, jonka arkkitehti huomasi antavan hyödyllisiä mahdollisuuksia.

Arkkitehti käytti Jukan luomaa pohjaa ja teki siihen viilauksia: julkisivulle ja saunaan hän piirsi suuret ikkunat ja käänsi mökin harjan 45 asteen leijamaiseen kulmaan. Samanlainen leijakatto on myös muissa pihan rakennuksissa.

– Oli lottovoitto, että sain Pekan projektiin mukaan. Nyt kun herään, näen mökin isoista ikkunoista suoraan järvelle. Itse en olisi osannut ajatella sellaista, Jukka kiittää.

Mökkiä varten kaadettiin kuusta omasta metsästä. Jukka sahautti puut ja jätti ne taapeliin kuivumaan. Keväällä hän vei kuivatut raakalankut ammattiopisto Lappiaan Kemiin. Siellä ne työstettiin oppilaiden ja kolmen talkoomiehen kanssa CLT-elementeiksi.

– Teimme koululla viikon päivät töitä, kunnes levyt olivat valmiit. Ensin lankut höylättiin. Sitten ne liimattiin ja puristettiin kolmeen ristikkäiseen kerrokseen, Jukka kertoo.

Seuraavalla viikolla CLT-elementit leikattiin vielä koneella oikeaan malliin, hiottiin ja pakattiin. Lopuksi paketti kuljetettiin Valkiavaaraan.

– Puu teki mutkan Kemissä ja palasi takaisin tontille. Osa puista on kaadettu juuri tämän mökin paikalta.

Elementit nousivat päivässä pystyyn paikallisen kuorma-autoyrittäjän avustuksella. Julkisivuun Jukka teki koolauksen, jossa kulkevat sähköjohdot. Mökin ulkopintaan hän nakutteli kauniin vaakatuppilaudan, joka saatiin keloharmaan sävyiseksi rautasulfiitilla.

Sähköjä varten talon ja ulkorakennuksen seinään asennettiin suuret aurinkopaneelit, yksi aamuaurinkoa ja toinen iltapäiväaurinkoa kohti. Akut Jukka sijoitti ulkorakennukseen.

– Paneeleja ei ollut järkevää laittaa katolle, koska siellä on talvella parikin metriä lunta. Joskus olen tullut heinäkuulla mökille moottorikelkalla, niin lumista seutua tämä on.

Mökin sisustaminen on monesti naisten käsissä. Tämän mökin sisustus on kuitenkin Jukan suunnittelema ja osin myös itse tekemä.

– Olen antanut Jukan suunnitella kaiken, sillä tämä on hänen tärkeä projektinsa, vuosikymmenten haave, Maarit kertoo ja lisää, että mitään Jukan suunnittelemaa hän ei muuttaisi.

– Niin ihana tästä tuli!

Rantakuparit kokevat, että mökin rakentamisen myötä koko viisihenkisen perheen elämä muuttui paremmaksi. Vajaan tunnin mökkimatka Torniosta Valkiavaaraan taittuu joka viikko, monesti useaankin kertaan.

Jukka viettää vuodessa jopa 40 viikonloppua mökillään, Maaritkin lähes kaikki vapaat viikonvaihteet.

– Täällä viikonloppu tuntuu pidemmältä. Pää asettuu heti oikeaan tunnelmaan, kun lämmitän mökkiä ja saunaa, Jukka sanoo.