"Odotin yhden orkidean kukintaa kuusi vuotta" – vaativat kukkakaunottaret hurmasivat Juhan, nyt hänen olohuoneessaan on 60 orkideaa

"Orkideat ovat jänniä kasveja: kukat ovat erityylisiä, lehtien muodot vaihtelevat ja eri lajit vaativat erilaisia olosuhteita. Pidän eniten orkideoista, joissa on hyvä tuoksu. Kukka saa olla iso ja näyttävä tai toisaalta aivan pieni ja jännännäköinen. Joskus valitsen uuden kasvin vain hauskan lehtimuodon vuoksi.

Puolimetrinen vandaristeymä on yksi Juhan lempiorkideoista. Ikää sillä on kymmenisen vuotta. Vanda vaatii paljon valoa, mutta on muuten melko helppohoitoinen.

Thaimaasta hankitussa steriilissä pullossa kasvaa ”orkideavauvoja”. Pian orkideat ovat kasvaneet niin isoiksi, että pullo on aika rikkoa. Sitten taimet istutetaan. Hoivaaminen aikuisiksi voi kestää jopa kymmenen vuotta.

Miltonia Honolulu kukkii pitkään ja on helppo kasvattaa olohuoneessa. Juha tilaa uusia kasveja orkideayhdistyksen kautta tai netistä. Harvinaisuudet voivat maksaa pari sataa euroa, mutta Juhan kipuraja on viisikymppiä.

Pienimpiä kukkia on helpointa ihailla suurennuslasilla. Ötökännäköiset kukat kuuluvat Restrepia guttulatalle.

Juha tarkistaa orkidean juurista, kaipaako se vettä. Samalla hän katsoo, miten kasvi voi ja onko siinä tuholaisia.

Valitsen lajikkeita, joissa on haastetta. Luo jännitystä, kun saan katsoa, pärjäänkö niiden kanssa. Olen tyytyväinen jo siihen, jos kasvi kasvattaa uusia lehtiä ja lisää juuria. Kukka on lisäpalkinto.

Jotta orkidean saa menestymään, täytyy valon, kastelun ja lämpötilan olla lajille ominainen.

Pikaihmisen kasveja orkideat eivät ole. Ensimmäiset kukat saattavat tulla vasta vuosien päästä. Odotin erään eteläamerikkalaisen tohvelikämmekän kukintaa kuusi vuotta. Lopulta siihen tuli kolme upeaa tulenoranssia kukkaa.

Innostuin orkideoista 25 vuotta sitten, kun näin kauppakeskuksessa pöydällisen värikkäitä kukkia.

Kokoelmassani on tällä hetkellä reilut 60 orkideaa. Minulla on sekä luonnonlajeja että risteymiä.

Innostuin orkideoista 25 vuotta sitten, kun näin kauppakeskuksessa pöydällisen värikkäitä kukkia. Tunnistin ne orkideoiksi ja ostin mukaani kaikkein upeimman. Se oli orvokkikämmekkäristeymä, jonka purppuranväriset kukat olivat isoja ja tuoksuvia.

En tiennyt, että se on yksi vaikeimmista kasvattaa huoneolosuhteissa. Se kukki hienosti kaksi viikkoa, mutta alkoi sitten kellastua. Laitoin sen valoon ja kastelin joka päivä, eli aivan liikaa. Pian kasvi kuihtui kokonaan pois.

Sittemmin olen ottanut paljon selvää eri orkideoiden vaatimuksista, ja nyt tiedän, että se olisi kaivannut viileää paikkaa, jossa käy pieni ilmavirta.

Juha on tehnyt useita matkoja orkideatarhoille muun muassa Thaimaassa, Lontoossa ja Uppsalassa. Seuraavaksi hän lähtee Singaporeen.

Mantinara Don Herman ’Freckles’ –katleijaristeymä on hidaskasvuinen. Sen kukat tuoksuvat sitruunalta. Orkidearisteymät kukkivat usein pitkään ja ovat helpompia hoitaa kuin luonnonlajit.

Puikkokämmekkä Dendrobium lindleyi kasvaa amppelissa. Loka-helmikuussa sille ei anneta pisaraakaan vettä. Helmikuun puolivälissä se upotetaan moneksi tunniksi lämpimään veteen, ja pian sen jälkeen se täyttyy kirkkaankeltaisina röyhyävistä kukista.

Rhynchorides Bangkok Sunsetin kukinto muistuttaa hyasinttia. Aamupäivisin se tuoksuu vaniljalta. ”Tämä on yllättävän helppo laji. Ostin kasvin viime vuonna, ja se kukkii nyt jo.”

Sorrun edelleen kauniisiin ja tuoksuviin orvokkikämmeköihin, vaikka tiedän, että olohuoneessani ne eivät elä kuukautta pidempään.

Vieläkään orkideoiden hoito ei ole helppoa, ja toisinaan kasveja kuolee. Välillä olen siitä ihan tyytyväinenkin, koska silloin kukkapöydälleni tulee tilaa ja voin ostaa uusia. Joskus myös myyn vanhoja pois uusien tieltä.

Kukkieni hoito vie aikaa kahdesta kolmeen tuntia viikossa. Otan jokaisen orkidean käteeni yksitellen ja tarkistan, haluaako se vettä vai ei ja että se voi hyvin.”