Meidän Mökki

Jugendaarre merinäkymin! Historiallisesta kapteeninhuvilasta tuli Marian kesäparatiisi – "Täällä rentoudutaan ja nautitaan"

Jugendaarre merinäkymin! Historiallisesta kapteeninhuvilasta tuli Marian kesäparatiisi – "Täällä rentoudutaan ja nautitaan"
Yli satavuotias jugendhuvila Kristiinankaupungin lähellä sulatti Maria Viikilän sydämen. Puutalon ikkunoista avautuu merinäköala kahteen suuntaan, ja meren huokailun voi suorastaan kuulla.
Julkaistu: 11.5.2021
Maria Viikilä ei ehtinyt edes haaveilla kesäpaikasta, kun hän näki myytävänä-kyltin tien reunassa ja astui sisälle keltaiseen taloon.
Pian hän huomasi tehneensä kaupat historiallisesta kapteeninhuvilasta lähellä vanhaa Kristiinankaupunkia.
Oltiin talven kynnyksellä vuonna 2015. Sattumaa oli pelissä, sillä Maria oli juuri myynyt palan metsää naapurikunnasta ja säästössä oli vähän rahaa.
Rantasauna ja laituri olivat ensimmäisinä kunnostuslistalla.
Mopokypärät odottavat eteisessä ajelua pienen matkan päässä olevaan kaupunkiin. Seinän kolmessa taulussa on kerrottu huvilan tarina.
Vuonna 1901 rakennettu jugendtyylinen huvila viehätti heti. Monipuolisesti ulkoilua harrastava ja vesillä viihtyvä Maria näki sen mahdollisuudet.
– Olen matkustellut ja nähnyt maailmaa niin paljon, että oma kesäpaikka kodin lähellä alkoi tuntua kivalta vaihtoehdolta. Äitini innostui ja lähti osuudella mukaan, hän kertoo.
Länsiaurinkoon avautuva tontti merenlahden tuntumassa on hienolla paikalla kapean, pitkän Korkeasaaren eteläosassa. Huvilan ikkunoista avautuu merinäköala kahteen suuntaan. Meri pilkistää metsän läpi myös tien puoleisista ikkunoista.
Keittiö on pienestä tilasta huolimatta varsinainen tehopakkaus. Ikkunan eteen on lisätty kätevä työ- ja laskutaso.
Kristiinankaupungin vanhaan keskustaan on kolme kilometriä, Marian kotiin Lapväärttiin kymmenen. Hän voi mainiosti käydä huvilalta töissä kaupungin teknisessä keskuksessa.
– Täällä voi latautua, olla tekemättä mitään tai puuhastella pihalla ja rakentaa. Korona-aika sai tekemään huvilalla myös etätöitä.
Hän tekee kuten merenkulkukaupungin kapteenit aikoinaan: he muuttivat keväällä tai kesän alussa huviloilleen ja hoitivat toimiaan kesänvieton lomassa. Syksyllä palattiin kaupunkiin.
Silti kesäkotiin hurauttaa polkupyörällä tai mopolla hetkessä, eikä kävellenkään matka ole pitkä. Huvilatietä reunustaa satumainen metsä, jossa vanhimmat puut ovat yli 150-vuotiaita.
Huvilan tiiliuuni on alkuperäinen, tarkastettu ja täysin käyttökunnossa.
Huvilan runko oli hyväkuntoinen, vaikka jotkin rakennusosat olivat päässeet rapistumaan, esimerkiksi ikkunaluukut.
Nuohooja ja muurari kävivät tarkistamassa komean tiiliuunin ja totesivat, että uuni on täysin käyttökunnossa.
Huvilalta saatava syksyn sato oli entisaikaan tärkeä osa perheiden ravintoa.
Kaupat tehtiin tammikuussa vuonna 2016. Edes 1980-luvun remontti ruskeine värimaailmoineen ei säikäyttänyt. Sähköt oli vedetty silloin, mikä helpotti kunnostustöitä.
– Ex-mieheni Ulf Österback on rakennusurakoitsija ja tuntee vanhat talot. Kun tarkastimme talon rakenteita ja käytettyjä materiaaleja, emme löytäneet mitään huolestuttavaa. Ensimmäisenä talvena kunnostus alkoi rantasaunasta, joka on samalta ajalta kuin talo.
– Saunaan tuli lisää tilaa, kun yksi seinä poistettiin. Kiuas ja vesipata vaihdettiin. Nyt pata pysyy lämpimänä kaksi päivää, kun se lämmitetään, Maria kertoo.
Högforsin puuhella lämmittää viileinä syysiltoina nopeasti.
Maria Viikilä voi lähteä merelle vaikka etätyöpäivän jälkeen.
Laituri kunnostettiin rakentamalla lahonnut hirsiarkku uudelleen. Se oli tärkeää, sillä huvilalla nautitaan paljon merestä, ollaan rannalla, suppaillaan ja melotaan.
Vanhalta laiturilta on säilynyt myös historiallinen valokuva, jossa herrasväki viettää huvilaelämää hatuissaan ja pitkissä hameissaan yli sata vuotta sitten.
Laiturilta pääsee hyvin uimaan. Pienen matkan päässä ranta on jo kolme neljä metriä syvä, eli lähelle pääsee isollakin veneellä.
Talo sai uusia pintoja jo ensimmäisenä kesänä. Maria teki alakerran huoneisiin suunnitelmat ja valitsi värit sekä tapetit. Miesväki oli mukana toteuttamassa haaveita.
Kapteenin aikana puutarhaa ja keittiötä hoiti palvelusväki.
Juoksevaa vettä ei ole, mutta kantovedellä pärjää hyvin. Sisävessaksi valittiin erotteleva kuivakäymälä, jolle tehtiin tila portaiden alle. Keittiön kaapistot maalattiin valkoisiksi ja lankkulattiat vaaleanharmaiksi. Pikkukamarin seinään tuli kaunis siniseen taittuva harmaa.
Toisena kesänä huvila maalattiin ulkopuolelta ja ryhdyttiin kunnostamaan ikkunoita.
Työhön meni aikaa, sillä kaikki haluttiin tehdä huolellisesti ja käyttää vanhaan taloon sopivia materiaaleja ja tyylin mukaisia värejä.
Museoviraston korjauskortit ovat perheessä muutenkin kovassa käytössä. Poika Kim Österback on myös innostunut vanhoista taloista ja korjannut kihlattunsa kanssa kodiksi vanhan koulun lähiseudulta.
Pikkukamarissa vallitsee ihana rauha.
Maria toi huvilansa huoneisiin vanhoja kalusteita kotoaan ja sukunsa kätköistä. Huvilan historia kiehtoo. Tontti huviloineen näkyy kartalla ainakin vuonna 1891, mutta paikalla lienee ollut huvila sitäkin aikaisemmin.
– Kivijalan vierestä löytyi hiiliä, sillä edellinen huvila paloi, Maria kertoo.
Ennen ikkunoiden puuosat olivat tummanruskeat. Kunnostuksessa vuorilaudat ja listat sekä talon nurkkalaudat maalattiin vaaleanharmaiksi, puitteet oksidinpunaisiksi.
– Halusimme raikastaa talon ilmettä mutta säilytimme esimerkiksi talon keltaisen ulkovärin. Jugendtyylissä on käytetty usein kolmea väriä, ja niin teimme myös tässä.
Huvilan historia kiehtoo. Tontti huviloineen näkyy kartalla ainakin vuonna 1891, mutta paikalla lienee ollut huvila sitäkin aikaisemmin.
Rapistuneet ikkunaluukut poistettiin. Vielä niitä ei ole tehty uusiksi, mutta haat ovat paikoillaan.
– Toisaalta kunnostimme ikkunat huolellisesti kittauksineen. Niiden pitäisi nyt ilman luukkujakin kestää hyvin kaikki syysmyrskyt ja talven tuiskut.
Kauniit pariovet alakerrassa ovat alkuperäiset. Yläkerrassa keskellä taloa oli ikkuna. Sen paikalle tehtiin pariovet alakerran ovien mallin mukaan ja rakennettiin iso parveke, joka suojaa myös alakerran terassia.
– Ihme, että ovet olivat jäljellä, kun niiden suojana ei ollut katosta.
Kantovesi riittää hyvin huvilalla.
Salista pääsee pariovien kautta terassille ja meren puoleiselle pihalle.
Tontin koko on 3300 neliötä. Kevään ja alkukesän vierailuilla oli kiehtovaa seurata, mitä umpeen kasvaneesta maasta nousisi.
Sinivuokot heräsivät ensimmäisinä. Keskikesällä pihaa värittivät suuret keisarinkruunut. Kun talon ympäriltä raivattiin heinikkoa ja rannasta lepikkoa, päivänkakkarat ja sinikellot sekä monet muut luonnonkukat tulivat esiin. Puutarhasta löytyi erilaisia ruusuja ja kartanopioni sekä yrttejä.
– En ole itse istuttanut mitään. Äitini on tuonut orvokkeja, mutta kaikki, mikä maasta kasvaa, on vanhan puutarhan perua, Maria kertoo.
Loppukesän lämpimänä päivänä huvilan puutarha on pieni paratiisi. Syvänoranssit nokkosperhoset lehahtelevat päivänkakkaroissa ja harakankelloissa, joita lempeä tuuli keinuttaa. Meri huokailee pihan toisella puolen.
Takapihalla puutarha on kauniisti porrastettu. Ensin ovat marjapensaat, karviaiset ja kaikenväriset herukat, sitten ruusut.
1904 otetussa valokuvassa näkyy vanha laituri ja ajan tavan mukaan tyylikkäästi pukeutuneita kesänviettäjiä.
Huvilan keittiöstä pääsee ulos pikkuiselle terassille juomaan aamukahvit.
Kahdesta omenapuusta saadaan satoa. Heti huvilan viereltä aukeaa metsä, josta kerätään mustikoita, puolukoita ja sieniä.
– Äiti nauttii huvilasta muutaman kerran vuodessa marjastamalla ja kahvittelemalla. Yhteisomistus on toiminut mutkitta.
Kapteenin aikana puutarhaa ja keittiötä oli hoitamassa palvelusväkeä. Syksyn sato oli sata vuotta sitten tärkeä osa perheiden ravintoa.
Marian aikana luonnonmukaisuus on huvilalla avainsana. Pihalla tehdään sen verran puutarhatöitä kuin on tarpeen.
Sisätiloissa seuraavana projektina on yläkerta. Vasta yksi huone on valmiina.
– Siitäkään en ota stressiä. Kiirettä ei ole mihinkään. Täällä rentoudutaan ja nautitaan.
3 kommenttia