Kun ensi kerran näin 1940-luvulla rakennetun talomme, keittiön lattioita peittivät vihreät muovimatot ja seinillä kukkivat kellastuneet tapetit.

Olin kuitenkin iloinen siitä, että keittiössä oli vuosien varrella remontoitu lähinnä pintoja. Miltei kaikki alkuperäiset komerot olivat saaneet olla rauhassa paikoillaan. Vain kaksi korkeaa kaappia oli poistettu lavuaarin tieltä, kun juokseva vesi oli aikoinaan vedetty sisään.

Mekin tahdoimme säilyttää vanhat komerot, sillä halusimme kunnostaa talomme sen alkuperäistä henkeä vaalien. Muita suunnitelmia meillä ei remontin alkaessa ollutkaan.

Aloitimme karkottamalla keittiöstä 70-luvun. Revimme irti muovimaton ja tapetit, maalasimme ikkunanpuitteet valkoiseksi.

Muovimaton alta löytyi kulunut, mutta vielä käyttökelpoinen lautalattia, jonka hioimme ja paikkasimme. Sitten maalasimme sen vaaleanharmaalla sävyllä.

Tarkoituksemme oli tapetoida kaikki seinät, mutta onneksi päädyimme kurkistamaan yhden huokolevyn alle. Sieltä paljastui siisti hirsiseinä, josta tuli lopulta keittiömme katseenvangitsija.

Hirsiin koverrettuina löysimme myös putket sähkövedoille. Saimme aiemmin pinnassa kulkeneet johdot piiloon.

Hirsiseinän pariksi valitsimme valkoiset kaapistot. Halusimme maksimoida säilytys- ja laskutilan, joten uudet kaapistot suunniteltiin täyttämään kaksi seinää.

Vanhat korkeat komerot olivat lopulta niin hankalassa paikassa muiden kalusteiden sijoittelun suhteen, että jouduimme purkamaan ne. Emme löytäneet keittiöstä toista paikkaa, johon ne olisi voinut siirtää.

Emme kuitenkaan heittäneet vanhoja kaappeja pois. Nyt ne jatkavat elämäänsä eteisessä.