Johannes Poikkimäki, 27, alkoi etsiä ensimmäistä omaa kotiaan syksyllä 2020. Etsintä ei kestänyt kauan. Jo toinen asunto, jota hän kävi katsomassa, oli se oikea. 32 neliön tilaihme täytti haaveet kaksiosta.

– Ihastuin näppärään pohjaan, sillä kompaktissa asunnossa ei ole hukka­neliöitä. Täällä ei tunnu yhtään ahtaalta, ja ilmavuutta lisää se, että huonekaluissa ei ole raskaita elementtejä.

Johannes omistaa ystävänsä kanssa Helsingin Viiskulmassa sijaitsevan kampaamo Kotosan. Aiemmin hän asui vuokralla sen lähellä, mutta nyt hän viihtyy Helsingin Harjussa vuonna 1930 rakennetussa kerrostalossa chihuahuakoiransa Alpon kanssa.

Muuttaessa asunto oli tavanomaisen vaalea, ja Johannes remontoi sen oman näköisekseen. Melkein kaikki pinnat ja värit vaihtuivat, ja korkeaa tilaa korostamaan asennettiin leveät listat. Laminaatin alta löytyi lankkulattia, joka sai pintaansa maalia.

Johannes kuvaa sisustusoivalluksiaan, tyyliään, kirppislöytöjään ja kekseliäitä askartelujaan suositulla Instagram-tilillään @johannesyrjo.

– Tyylini on aika rohkea, tykkään käyttää värejä. Haluan, että minulla on lämmin, hehkuva koti, hän sanoo.

”Paras paikka kotonani on olohuoneen sohva, johon koko asunto näkyy hyvin joko suoraan tai peilin heijastamana. Alpon lempipaikka on ehkä nojatuoli, sillä se nukkuu siinä paljon. Usein se haluaa myös mennä ikkunalaudalle.

Pidän Hakolan sohvista, ja tämä sohvani on yksi harvoja uutena ostamiani kalusteita. Hankin sen viisi vuotta sitten silloiseen asuntooni. Nojatuolit hain kierrätettyinä Kirkkonummelta. Hioin niiden puuosat, joissa oli tumma lakka. Näin ne sopivat paremmin sisustuksen yleisfiilikseen.

Ferm Livingin Insert-sohvapöydän löysin Francklystä. Pöydällä olevan sinisen vadin sain kaverilta. Joku oli jättänyt sen kerrostalon käytävään, ja siinä luki, että saa ottaa. Sohvaryhmän yllä on Menun JWDA-kattovalaisin ja alla Finarten Saaristo-matto.

Asensin seinälle ikkunan viereen peilit tuomaan lisää valoa. Kehystetty teksti seinällä on rukous. Se oli lapsuudenkodissani takaoven vieressä, ja täällä se on pala lapsuudenkotiani.”

”Keltaiset laatat eivät alun perin olleet suunnitelmissani. Kun menin ABL-laattojen showroomiin, siellä oli tuttu, joka ehdotti, että ei tehdä valkoista, tehdään kreisi. Innostuin keltaisesta, ja siitä tuli ihana asunnon piristäjä. Se ihastuttaa tai vihastuttaa ihmisiä fifty-fifty.

Koko seinältä tasolle yltävä laatoitus on ollut hyvä. Tasolla jää leivänmuruja laattojen väleihin, mutta saan ne pois pikkuisella harjalla ja rikkalapiolla. Olen muutenkin tosi siisti. Ehkä laatoitettu taso ei sopisi perheen kotiin mutta toimii yksin asuessa. Laattojen jämäpaloista tein valaisimen keittiön pöydälle."

"Muuttaessani täällä oli valkoista ja tylsää. Valkoisista Ikean kaapeista on jäljellä runko, jonka päälle vaihdettiin A. S. Helsingön ovet ja peitelevyt. Keltaista vasten erottuva sininen kattovalaisin on Ikean valaisin, jonka maalasin spraymaalilla.

Keltaista on myös eteisessä. Ulko-ovesta tullessa väri muodostaa kokonaisuuden: pienen eteisen lattia ja seinien alaosat ovat keltaiset, ja vastapäisellä seinällä näkyy keittiö.”

”Kiinnitän huomiota kulutuskäyttäytymiseeni ja ostan mielelläni käytettyä. Pidän siitä, että elämä näkyy, kolhuja ja naarmuja saa olla. Suosikkini on Artek. Se on ajatonta ja sopii kotiin kuin kotiin. Haluan, että pienessä kodissa kalusteet ovat kevyitä silmille. Artekin pöytä ja jakkarat keittiössä ovat sellaisia. Tila voisi olla tukossa selkä­nojallisten tuolien kanssa.

Olen kotoisin Nivalasta, ja poikaystäväni on myös Pohjanmaalta. Käymme siellä parin kuukauden välein, vuokraamme auton ja kierrämme matkan varrella pikkupaikkojen kirppiksiä.

Tanskasta voi löytää edullisesti Artekia. Siellä asuva kaverini ostaa minulle Toria vastaavasta kauppapaikasta. Toin esimerkiksi keittiön punakantisen jakkaran Tanskasta lentokoneella käsimatkatavaroissa.”

”Kaikki seinät maalattiin, osa vaaleiksi ja osa tummiksi. Kun mietin tummanruskeaa, pelkäsin, että se pienentäisi tilaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan maalattuna tila on ison oloinen ja väri tuo lämpöä.

Asunnon hyvä pohjaratkaisu yltää myös makuuhuoneeseen, joka ei ole liian pieni. 160 senttimetriä leveän sängyn vierestä mahtuu kävelemään. Makuuhuoneessa on myös vaatekaappi ja seinällä televisio.

Vanhan talon leveät ikkunalaudat ja huonekorkeus ovat asioita, joihin ihastuin asunnossa. Ne luovat osaltaan tilan tuntua. Ihastuin myös sijaintiin: ikkunasta näkyvät Dallapénpuiston puut.

Makuuhuoneen seinien värisävy on Tikkurilan L487 Kontiainen, ja keittiöön halusin kokeilla punertavaa L478 Tuulihaukka -sävyä. Olen ollut molempiin tyytyväinen.

Lisää väriä tuovat tekstiilit, joilla voi luoda erilaisia tunnelmia esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Vaihtelen mielelläni tyynyliinoja, vilttejä ja peittoja.”

”Innostuin viime vuonna tekemään hedelmäkoreja rautalangasta, foliosta, seinätasoit- teesta ja Das-massasta. Samoja materiaaleja on muissakin askartelutöissäni, kuten peilin kehyksessä ja kynttilänjaloissa. Jossain vaiheessa kämppä oli täynnä askartelujani, ja olenkin jaellut niitä kavereille.

Makuuhuoneen pöytävalaisin on perusvalaisin, jolle kokeilin rakentaa muhkeamman, osittain pöydän reunan ulkopuolelle menevän jalustan.

Askartelu on minulle sataprosenttinen irrottautuminen kampaajan työstäni. Voin olla siinä rauhassa omien ajatusteni kanssa. Töitä voi jättää kesken ja jatkaa myöhemmin, ei ole pakko tehdä loppuun.”