Johanna Karppinen ja Jussi Heikkinen ovat asuneet aina vanhoissa taloissa, kuten Turun keskustassa kivitalossa ja keskustan laidan puutalossa, Port Arthurissa, tuttavallisemmin Portsassa. Pariskunta haaveili vanhasta maalaistalosta, mutta sen aika ei ollut vielä. Nyt heidän rintamamiestalossaan on pastellisävyjä ja kellarissa tila, jossa pidettiin tupaantuliaisiltana disco.

”Jussi on paljasjalkainen turkulainen, ja minä muutin tänne nuorena opiskelemaan. Meille Turku on täydellinen kotikaupunki. Rakastamme kesäistä Aurajokirantaa, käymme keskustassa ravintoloissa ja kuppiloissa. Keväällä 2021 päätimme, että haluamme oman pihan, ja että tulevankin kodin olisi löydyttävä Turusta.

Varauduimme jopa vuosien etsintäprojektiin, mutta jo viikon kuluttua näin myynti-ilmoituksen unelmien rintamamiestalosta. Talo oli peruskorjattu aikakauden tyyli huomioiden mutta modernilla otteella. Arvelin myös Jussin pitävän talosta ja varasin häneltä kysymättä näytön seuraavalle viikolle.

Talo oli todellisuudessa paljon hienompi kuin myynti-ilmoitus antoi ymmärtää. Olimme haaveilleet etukäteen muutamasta asiasta, ja ne löytyivät talosta: Turun kaakelitehtaan toimiva kaakeliuuni ja keskikerroksen alkuperäiset lankkulattiat. Superyllätys oli, että löysimme sellaiset myös vinttikerroksesta. Myöhemmin edellinen asukas kertoi hankkineensa ne toisesta vanhasta kohteesta. Teimme tarjouksen heti, koska asuntoa oli tulossa katsomaan joukko muitakin kiinnostuneita. Parin päivän päästä sain soiton, että tarjouksemme oli hyväksytty.

Olimme lukeneet kauhutarinoita vanhoista rintamamiestaloista, joista on löytynyt asbestia, hometta ja epämääräisiä rakennusmateriaaleja, joten ostaminen jännitti. Iloksemme kuntokartoittaja totesi talon hyvin säilyneeksi yksilöksi. Olemme sen neljännet omistajat. Naapureilta olemme kuulleet, että talomme on asuinalueen ensimmäisiä rakennuksia.

Kodissamme ei ole ollut tarvetta suurille remonteille, mutta olemme pikkuhiljaa päivittäneet sitä oman näköiseksi. Sisustaminen on harrastukseni, ja päässäni surisee taukoamatta uusia ideoita. Aina pitää olla jotain tekeillä, muutenhan elämä käy tylsäksi. En stressaa itseäni toteuttamisella. Olen opetellut sietämään keskeneräisyyttä, enkä kiinnitä huomiota siihen, vaan ihailen asioita, jotka ovat jo valmiita.

Jussin mielestä koti on jo valmis, mutta remontit teemme kuitenkin aina yhdessä. Olemme maalanneet, tapetoineet ja rakentaneet uusia säilytysratkaisuja. Seuraavaksi käymme eteisen kimppuun. Ehkä kaivan esille osan olohuoneen seinän hirsirunkoa.

Olen samanaikaisesti minimalisti sekä rönsyilijä. Ilottelen väreillä rohkeasti, sillä pastellisävyjen keskellä ainakin meidän on vaikea olla pahalla tuulella. Liika roju ympärillä ahdistaa, mutta rakastan värejä, kuoseja ja esineitä. Ne tekevät sisustuksesta persoonallisen ja kiinnostavan. Onneksi Jussi luottaa valintoihini.

Me molemmat ihailemme vanhoja huonekaluja ja suurin osa niistä on hankittu kirpputoreilta tai peritty sukulaisilta. Kodin ei ole tarkoitus kuitenkaan olla mikään mummola, joten vanhojen huonekalujen rinnalle olen hankkinut myös uudempaa ja suomalaista designia.

Kotona esillä olevat esineet ja asiat on valittu huolella ja yleensä ne ovat hyvässä järjestyksessä. Pidän esillä vain kauneimmat ja tärkeimmät esineet. Vaihtelen niiden järjestystä, kun kyllästyn. Joskus löydän niin inspiroivan esineen, että rakennan muun sisustuksen sen ympärille. Olen karsinut pois turhat rojut – niin kotikin pysyy helpommin siistinä. Emme ole muutoin kovin järjestelmällisiä, ja kaappien ovien takana vallitsee usein kaaos.

Mökin puutarha on herättänyt intoni sen hoitamiseen. Nyt meillä on oma tuhannen neliön piha, ja vieläkin käymme välillä yhdessä ulkona ihmettelemässä, että onko se oikeasti totta! Pihassamme on vanhojen omenapuiden ja marjapensaiden lisäksi tilaa meidän puutarhaunelmillemme, sekä aavistus pehmeää maalaisromantiikkaa.

Nykyään vietämme aikaa kotona enemmän kuin ennen. Teemme yhteisiä ja omia projektejamme, ja syksyisin lämmitämme joka viikko piharakennuksessa olevan modernin saunan. Se on ihana tapa rentoutua.