Haluatko tietää, toimiiko parisuhde? Äiti uskoi telttaretkitestiin

Lapsena rakastin aikuisten salakuuntelua. Silloinen kesämökkimme tarjosi siihen mainiot puitteet, koska kaikki toiminta tapahtui yhdessä tilassa. Ikkunan ääressä oli pirttipöytä, sivussa pieni keittokomero ja tilan peräseinällä kaksi kerrossänkyä. Jos mökkivieraana oli joku äidin ystävätär, tiesin, että luvassa olisi myöhäisillan ihmissuhdekeskusteluja. Silloin kiipesin hyvissä ajoin yläsänkyyn, valittelin väsymystä, suljin silmäni ja herkistin korvani.

Eräänä yönä tällaisessa keskustelussa äiti tokaisi: ”Kun lapset ovat isoja ja alkavat seurustella vakavasti, niin minä lähetän ne kumppaninsa kanssa telttaretkelle. Selviää ajoissa, pystyykö toisen kanssa elämään.”

Oloni sähköistyi. Vanhempieni suhde ei ollut riitaisa, mutta jo varhain ymmärsin, etteivät he olleet toistensa kanssa kovin onnellisia – pari vuotta myöhemmin he erosivatkin. Päättelin, että äiti olisi varmaan itsekin halunnut testata suhdettaan ennen naimisiinmenoaan.

Mutta miksi? Oliko telttaretken idea testata yhteisiä selviytymistaitoja vai luontotietämyksen kattavuutta vai peräti seksuaalista yhteensopivuutta? Viimeinen vaihtoehto oli mieltä kiihdyttävin, ja aloinkin silmäluomieni alaisessa pimeydessä haaveilla omasta telttaretkestäni.

Suomessa avioeroja haetaan eniten elokuussa ja tammikuussa. Se ei ole ihme. Lomat, matkat ja juhlat ovat vaarallista aikaa, koska silloin ihmiset joutuvat oikeasti olemaan yhdessä. Arjessa huonossakin parisuhteessa on mahdollista luovia, koska työ ja harrastukset tarjoavat pakoteitä, mutta kun pariskunta tai perhe pakkautuu autoon, veneeseen, mökkiin, asuntovaunuun, hotellihuoneeseen tai telttaan viettämään yhteistä aikaa, ei läheisiään pääse pakoon.

Arjen ulkopuolella tapahtuu yllätyksiä. Eteen tulee uusia tilanteita, ihmisiä ja toimintatapoja, ja niihin on otettava kantaa. On ratkaistava ongelmia. Lisäksi on hengitettävä samaa ilmaa, kuunneltava toisen puheita, maiskutusta, kuorsausta tai huokailua aamusta iltaan.

Omissakin – jo päättyneissä – suhteissani kriisit ovat keskittyneet loma-aikoihin. Olen kiistellyt reitti- ja ravintolavalinnoista, aikataulutuksesta, siitä kumpi hoitaa vieraille ja vierailla kielillä puhumisen tai miten käyttäydytään. Riidan aiheena on saattanut olla myös auton pakkausmetodi, ruokien säilyvyys, laitteiden käyttö ja ylipäätään se, miten asiat tulisi tehdä.

Liekö äidin telttatesti kummitellut alitajunnassani, kun lähdin nykyisen puolisoni kanssa veneilemään Saimaalle kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Itselläni ei ollut minkäänlaista veneilykokemusta, ja hänelläkin vain mereltä. Oli syksy, välillä satoi, välillä tuuli, vene oli pitkille ihmisille matala.

Eteen tuli yllätyksiä, kuten kuohuva koski ja kanavasulku. Säikähdimme. Virta keikutti vuokravenettä, eikä kummallakaan ollut mitään käsitystä, miten tulisi toimia. Minä googlailin hädissäni ”miten toimia kanavassa”, ja mieheni ajeli veneellä hallittua ympyrää.

Lopulta löytyi naru, josta vedettiin, portit aukesivat. Seinämistä roikkui köysiä, joihin tajusimme tarttua ja seurasimme, kuinka vene nousi järven tasalle.

Ajoimme ylpeinä ulos kanavasta. Olimme selvinneet tilanteesta yhdessä, besserwisseröimättä, toisiamme syyttelemättä tai tavaroita paiskomatta. Se oli lupaavaa.

Suosittelen lämpimästi lomasimulaatiotreffejä suhteen alkutaipaleelle. Jos teltta saadaan pystyyn ilman riitaa sen paikasta, oven suunnasta ja sadesuojauksesta, ja jos kestää vuorokauden toisen höpinöitä ja ruumiintoimintojen lähiseurantaa, saattaa vierellä olla se suuri rakkaus.