Ostoskori

Ostoskorissasi ei ole tuotteita.

Jatka ostoksia
Suosittelemme
Näprääjän rakennusprojekti

Johanna tekee roskista unelmiensa taloja: ”Seinärappaus syntyi mannaryyneistä ja liimasta”

Johanna Sarva askartelee roskista minitaloja. ”Nämä ovat unelmatalojani. Asun kerrostalossa, mutta olisi hienoa asua vanhassa talossa.”

Idea talosta saattaa putkahtaa Turussa asuvan Johanna Sarvan mieleen yöllä tai työpäivän aikana. Silloin työpäivän viimeinen tunti menee jo tulisilla hiilillä, kun taloa pitäisi päästä rakentamaan heti. Myös hyvänkokoinen pahvilaatikko saattaa herättää vision.

Valmiita taloja on kotona esillä, vanhimmasta päästä talot siirtyvät kellarikomeroon. Joulun aikaan Johanna laittaa niiden sisälle ledivaloja, jolloin ikkunoihin syttyvät tunnelmalliset valot.

Suurin osa taloista on kooltaan noin 30 × 45 senttiä. Katot ovat aaltopahvia, ikkunat kontaktimuovia ja kivijalat munakennoa.
Johanna halusi jo pienenä taiteilijaksi. Talojen lisäksi hän maalaa satuaiheisia tauluja ja muotoilee massasta sieniä.

Johanna, mistä talojen rakentaminen lähti liikkeelle?

Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista rakennuksista. Vuonna 2009 keksin tehdä tyhjästä kynttelikkölaatikosta talon, siitä tuli valkoinen kahvila. ”Rappasin” sen pinnan mannaryyni-Erikeeper-seoksella. Sen jälkeen olen tehnyt noin yhden talon vuodessa, koronakeväänä tosin monta!

Millainen projekti talon tekeminen on?

Kun ryhdyn hommaan, talon rakentamiseen menee yleensä vain noin viikko tai kaksi. Valtaan siksi aikaa ruokapöydän. Teen taloa iltaisin työpäivän jälkeen siihen asti, että silmät lupsuvat kiinni. Viikonloppuna saatan maalata taloa yötä myöten. Panostan ulkokuoreen ja pihaan, en tee talojen sisäpuolia. Pikkutarkkaa näpräämistä silti riittää.

”Teen taloa iltaisin työpäivän jälkeen siihen asti, että silmät lupsuvat kiinni.”

Pöytiä, penkkejä ja talojen yksityiskohtia Johanna askartelee bambulistoista.
”Pahvitaloista rakkain on aika samanlainen kuin mummolani.”

Onko taloille vastineita todellisuudessa?

Pahvitaloista rakkain on aika samanlainen kuin mummolani. Lapsena vietin aikaa maalaismummolassa, joka oli mansardikattoinen punainen puutalo. Siellä oli kissoja ja joskus pari possua. Niinpä talosta tuli Kissankulma. Siinä on myös jotain samaa kuin Vaahteramäen Eemelin kotitalossa. Astrid Lindgrenin maailma, Peppi Pitkätossu ja Melukylä, kiehtovat. Yksi taloista on vähän kuin Viirun ja Pesosen talo, siellä on hahmotkin pihalla.

Mitä talojen tekeminen sinulle antaa?

Rahallisesti harrastukseen ei tarvitse panostaa juuri yhtään. On hienoa pystyä tekemään roskasta taidetta. Tehdessä harvoin turhaudun, tämä on niin mieleistä tekemistä. Se on myös vastapainoa työlleni sairaalan logistiikassa ja tälle maailman hullunmyllylle. Nämä ovat myös unelmatalojani. Kotini on kerrostalossa, mutta olisi hienoa asua vanhassa talossa.

Pihoissa Johanna käyttää hiekkaa ja kukkapenkeissä ”multana” kahvinpuruja. Nuket hän tilaa nukketaiteilijoilta.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Parhaat poiminnat suoraan sähköpostiisi.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt