Tv:stä tuttu sisustusarkkitehti Joanna Amemori pelasti kodikseen osin purkukuntoisen 50-luvun talon: ”Kumpikin meistä tajusi heti paikan erityisyyden”
”Kellarikerroksessa oli melkein polveen asti vettä.” Kun Joanna ja Masamitsu Amemori hankkivat 50-luvun funkishelmen, iso osa alkuperäisestä talosta oli pakko purkaa. Joanna kertoo, miten hänen silti onnistui säilyttää sen alkuperäinen sielukkuus.
asukkaat Sisustusarkkitehti Joanna Amemori, 39, ja hammaslääkäri Masamitsu Amemori, 42, sekä kaksi lasta, 9 ja 11.
koti Arkkitehti Olof Hanssonin suunnittelema pulpettikattoinen funkishenkinen talo 50-luvun lopulta Helsingissä. Neliöitä on 200.
Kun saavuimme ensi kertaa katsomaan nykyistä kotitaloamme puolisoni Masamitsun kanssa, piha oli kaivettu auki, katto ja takaseinä purettu ja kellarikerroksessa oli melkein polveen asti vettä. Kumpikin meistä tajusi kuitenkin heti paikan erityislaatuisuuden. Talon arkkitehtuuri oli kiinnostavaa ja persoonallista. Sen kauneus kätkeytyy tieltä käsin katsottuna ja paljastuu vasta hiljalleen sisään astuessa.
Huonekorkeudet vaihtelevat 2,5 metristä neljään metriin. Lisäksi talosta on huikeat näkymät merelle. Talossa yhdistyivät ajatuksemme kesäasunnosta ja kodista.
Alkoi intensiivinen kunnostusjakso. Meren läheisyys ja rajut sääolot olivat vaikuttaneet siihen, että kosteus oli päässyt pureutumaan rakenteisiin. Jouduimme purkamaan ison osan alkuperäisestä talosta. Huolehdimme kuitenkin siitä, että mahdollisimman paljon alkuperäistä saatiin pelastettua: Puuseppä kunnosti alkuperäiset ovet pieteetillä. Vanhat portaat kunnostettiin ja tulisija rapattiin uudelleen. Kattoparrujen tumma maali hiottiin pois ja palkkien kaunis puupinta öljyttiin uuteen loistoon. Nämä pienet yksityiskohdat varmistivat sen, että asunnossa säilyi sielukkuus ja kytkös tiettyyn aikaan historiassa.
Materiaalivalintoja varten pidin mielessäni puretut alkuperäiset ratkaisut. Päätin tehdä niistä uudelleentulkinnan. Esimerkiksi eteisessä ja muissa läpikulkutiloissa entisen tummanruskean laatoituksen sijaan sama kulmaladonta toteutettiin samankokoisella terrakottalaatalla, jonka ansiosta yleisilmeestä tuli hieman aiempaa pehmeämpi.
Vanhoista dokumenteista kävi ilmi, että arkkitehti Olof Hansson halusi taloon tammiset yksityiskohdat, mikä sopi luontevasti myös sisustukseen: tammea on parketin lisäksi ikkunanpuitteissa ja muissa detaljeissa. Eriasteisesti patinoituneet tammiset elementit yhdistyvät kauniisti muihin puulajeihin sisustuksessa. Keittiössä on kolmen puulajin saumaton liitto. Eri puulajeilla leikittely tuo mielestäni tilaan rentoutta.
Puolikorkea seinäke kätkee ruoanlaiton jäljet pöydän ääressä istuvilta mutta mahdollistaa kokkailijan osallistumisen pöydän keskusteluihin.
Kalustus ei myötäile tiettyä aikakautta tai tyyliä, vaan se on rento kokonaisuus meitä kiinnostavia muotoja ja materiaaleja. Suurin osa kalusteista on suunniteltu 1930–60-luvulla. Niiden mittakaava sopii mielestäni kauniisti talon tyyliin. Mukana on kiinnostavia uusia kalusteita, kuten Valerie Objectsin Alu-tuolit ja Marunin Tako-tuolit.
Alu-tuoleissa ihastuin särmikkääseen muotokieleen ja kylmän kovaan materiaalisuuteen, jotka tuovat särmää muuten melko pehmeään sisustukseen. On ironista, että ne valikoituvat usein työtuoleikseni, vaikka kotona olisi ergonomisempiakin vaihtoehtoja.
Naoto Fukasawan Tako-tuolit miellyttivät taas soljuvalla muotokielellään, joka sopii mielestäni täydellisesti Eero Saarisen 1957 suunnittelemaan Tulppaani-pöytään. Ruokailutila onkin yksi suosikeistani kodissa. Vietämme siellä paljon aikaa ystävien kanssa. Ovaalin ruokapöydän äärelle saa mahdutettua monta ruokailijaa ja Tako-tuoleissa istuu monta tuntia miellyttävästi.
Iso, avoin tila voi tuntua vaikealta sisustaa. Kalustus on helpompi suunnitella, kun ryhmittelet kokonaisuudet saarekkeiksi, jotka kokoat yhteen matolla ja valaisimella.
Keittiö keskustelee mielestäni kauniisti ruokailutilan kanssa. Ne ovat samaa tilaa, mutta puolikorkea seinä paljastaa ruokapöydän ääressä istuville vain kauniit kaapistot. Tiskipöydän astiat ja ruoanlaiton jäljet jäävät sopivasti piiloon, niin että kestitsijänkin on helppo rauhoittua ruoan ja ystävien äärelle.
Keittiössä valaistus on usein lempeä ja armollinen, ja spotit palavat vain siivotessa, jos silloinkaan. Valolla on iso vaikutus siihen, millä mielellä kotiaskareiden parissa puuhailee. Keinovaloa ei muutenkaan tarvitse olla kodissa liikaa. Jokaiselle villakoiralle ei tarvita omaa spottia.
Taiteella on tärkeä rooli kodissamme. Lapsuudenkotini oli tavallinen rintamamiestalo maaseudulla, mutta se oli kuitenkin täynnä taidetta. Isäni on kuvanveistäjä ja valokuvaaja. Kodissamme oli luonnollisesti esillä paljon hänen taidettaan mutta myös isäni ystävien teoksia. Taiteilijat tekivät keskenään vaihtokauppoja.
Olisi vaikea kuvitella kotiani ilman taideteoksia. Ne ovat kuin ikkunoita johonkin arjen yläpuoliseen. Harkitusti valittua taidetta jaksaa katsoa ja ihailla vuosienkin päästä. Sohvalla makoillessani ihailen usein Jukka Rusasen teosta. Sen lennokkaat, herkät siveltimenvedot muodostavat mielessäni erilaisia asioita, ja inspiroidun yhä uudestaan sen ennakkoluulottomista väriyhdistelmistä.
Monet näkevät kodissamme viitteitä mieheni synnyinmaahan Japaniin. Tämä ei ole ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta uskon, että kuvasto, jolla ruokimme itseämme, alkaa näkyä tekemisessä. Vaikka skandinaavinen sisustustyyli on alusta, jolta ponnistan, näkyy suunnittelussani varmasti myös ihailuni niin japanilaista, keskieurooppalaista kuin brittiläistä sisustustyyliä kohtaan.
Olemme asuneet kodissamme pian kolme vuotta. Pinnat patinoituvat hiljalleen, ja runsaasta päivänvalosta nauttivat kasvimme alkavat ottaa oman tilansa. Erilaiset pikkuaarteet ja esineet alkavat löytää paikkansa. Asunto alkaa näyttää viehättävän asutulta. Se alkaa näyttää kodilta.
Pesutiloissa yhdistyy usein monta eri toimintoa. Mieti, miten saat luotua tilan niille kaikille. Tässä väliseinä erottaa kylpy- ja pukeutumishuoneet toisistaan.
Lastenhuoneiden kalusteet on hankittu sillä ajatuksella, että lapsi voi halutessaan ottaa kalusteet ensiasuntoon. Sänkynä toimii Artekin klassikkolaveri, josta saa sohvan.
