Jenny ja Patrik kohtasivat autoajelulla autiotalon, jota eivät voineet ohittaa – kolme vuotta kestänyt remontti oli kaiken vaivan väärti
Jenny Bergmanin ja Patrik Backin taloremontissa oli ylä- ja alamäkensä. Kolme vuotta kestäneessä projektissa autioituneesta hirsitalosta kuoriutui perheelle tunnelmallinen koti.
Talo: Vuonna 1948 rakennettu hirsitalo Maalahdella. Koko: 130 m², keittiö, kolme makuuhuonetta, olohuone, työhuone, kaksi kylpyhuonetta ja kodin- hoitohuone sekä piharakennus, jossa sauna ja pesuhuone.
Tontti: 5 500 m².
Asukkaat: Jenny Bergman ja Patrik Back sekä lapset Hollie ja Aston.
Oman kodin voi löytää myös muualta kuin netistä. Jenny Bergmanin ja Patrik Backin ensikohtaaminen tulevan kotinsa kanssa tapahtui autonratista.
– Ajelimme Maalahdessa ja katselimme seudun autiotaloja. Näin tämän ja sanoin Jennylle, että tuossa on kiinnostavan näköinen talo, Patrik kertoo.
Elettiin vuotta 2018. Pusikon ja puiden keskellä seisoi ryhdikäs hirsitalo. Sellainen oikea punainen tupa ja perunamaa, Jenny Bergmanin idylli.
– Selvitin kuka omisti talon ja soitin hänelle. Saimme sovittua kaupat nopeasti, Patrik kertoo.
Tältä koti näytti remontin alussa:
Lautaverhoiltu talo oli päällisin puolin hyvässä kunnossa.
– Taloa oli eri-ikäisistä ikkunoista päätellen korjailtu vuosien varrella, Patrik kertoo.
Se ei kuitenkaan haitannut, sillä remontissa talon ilmettä selkeytettäisiin: puuseppä tekisi tyyliltään yhtenäiset uudet puuikkunat.
Talon peltikatto oli uusittu kymmenen vuotta sitten, juuri ennen kuin talo oli jäänyt tyhjilleen. Kaikki rakennuksen kolme tulisijaa olivat käyttökunnossa, mutta jotain korjattavaakin löytyi.
– Lattia oli mätä. Talossa oli niin kuin me ruotsiksi sanomme “torppargrund” eli rossipohja, Patrik kertoo.
Syy lattian huonoon kuntoon oli maasta noussut kosteus, joka oli mädättänyt lattiarakenteet. Lattia aiottiin kuitenkin avata joka tapauksessa, sillä kotiin haluttiin lattialämmitys.
”Talon hirsirunko oli hyvässä kunnossa, eikä hirsikorjauksille ollut tarvetta.”
–Lattian avaaminen osui ihmeellisesti täsmälleen samalle päivälle 29. syyskuuta kuin se oli asennettu vuonna 1948. Välissä oli 71 vuotta.
Puretun rossipohjan tilalle tehtiin vaahtolasiperustus. Vaahtolasi on lämpöä eristävä epäorgaaninen materiaali, joka ei nosta kosteutta kapillaarisesti. Jotta vaahtolasi toimisi odotetusti, talon ympärille kaivettiin salaojat kosteusrasituksen pienentämiseksi.
– Kymmenen senttiä vaahtolasia vastaa 30 senttiä vuorivillaa. Meille tuli suodatinkankaan päälle vaahtolasia lähes metrin paksuinen kerros, Patrik muistelee.
Koko taloon sitä kului 50 kuutiota. Vaahtolasin päälle asennettiin lämmönjakolevyt ja vesikiertoisen lattialämmityksen putket. Uusien niskojen päälle tehtiin lankkulattia, joka lopulta suopakuurattiin.
Talokauppaan kuului piharakennus, jossa oli varastotilojen lisäksi sauna, pesutilat sekä keittiön ja makuuhuoneen käsittävä asunto. Urakointi aloitettiin piharakennuksen asuintilojen pintaremontilla.
– Muutimme 2019 asumaan piharakennukseen, jossa meidän oli aikomus asua koko remontin ajan, Jenny muistelee.
Juuri kunnostettu piharakennus joutui kuitenkin puolen vuoden asumisen jälkeen uudelleen remonttiin vesivahingon vuoksi.
– Vahinko oli piilevä, ja se oli syntynyt jo aiemmin. Kaikki purettiin pois, Patrik kertoo.
Edessä oli muutto vuokra-asuntoon.
Taloremontti pääsi toden teolla käyntiiin vuonna 2020, kun sisätilojen levypinnat poistettiin. Alta paljastui hyviä ja huonoja uutisia.
– Talon hirsirunko oli hyvässä kunnossa, eikä hirsikorjauksille ollut tarvetta, Patrik kertoo.
Vaikka hirret olivat teknisesti kunnossa, ne eivät hivelleet Jennyn silmää. Aikanaan siirretyn talon hirret olivat laikukkaita ja erivärisiä. Sen sijaan iloinen yllätys tuli vastaan seinän sisältä.
– Yläkertaan menevien portaiden kohdalla oli piirustusten mukaan ikkuna, mutta julkisivussa sitä ei näkynyt. Karmit löytyivät seinän sisästä, ja uusi ikkuna sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen.
Talon pohjaratkaisu oli alusta pitäen tuntunut sekavalta. Rakennusta oli modernisoitu sen historian aikana ainakin 1970- ja 90-luvuilla. Ahtaan eteisen jatkona oli pieni käytävämäinen tila, jonka kautta kuljettiin keittiöön.
– Olohuoneeseen päästäkseen piti kiertää koko alakerta, Jenny naurahtaa.
Pohjasta tehtiin käytännöllisempi avaamalla uusi ovi suoraan eteisestä olohuoneeseen. Myös kulkua keittiöön muutettiin.
Tilallisesti isoin muutos oli keittiön ja viereisen ruokasalin välisen seinän avaaminen. Näin saatiin tila suurelle saarekkeelle ja ruokapöydälle.
– Teimme pääosan remontista itse, mutta esimerkiksi oviaukon suurentaminen tilattiin urakoitsijalta, Patrik kertaa.
Myös eteistä suurennettiin poistamalla seinä sen ja kodinhoitohuoneen välistä. Näin eteiseen saatiin lisää tilaa vaatesäilytykselle.
– Kodinhoitohuoneen ja nykyisen kylpyhuoneen välisestä seinästä löytyi vanha ikkunan paikka. Se jätettiin piiloon rakenteiden sisään seuraavien korjaajien löydettäväksi, Patrik kertoo.
Talon tunnelmaan vaikutti ratkaisevasti uuden ulko-oven avaaminen, kun olohuoneen päädyssä ollut ikkuna korvattiin lasipariovilla.
– Olohuoneesta pääsee nyt suoraan pihalle ja suurelle terassille, Jenny sanoo.
Julkisivua tehtiin loppusyksystä 2020, jolloin talon lämpöeristystä parannettiin. Hirren päälle tuli 50 millimetriä paksu puukuitueriste ja tuulensuojalevy. Julkisivulaudoituksen alle jätetiin kaksi senttimetriä leveä tuuletusrako. Syksyistä julkisivuremonttia tehtiin ulkona pressun suojassa, ja julkisivun uudet laudat maalattiin säältä suojassa olohuoneessa.
Sisäseiniin nakutettiin kipsilevyä ja osb-levyä.
– Hirttä jäi lopulta näkyviin vain meidän makuuhuoneeseemme, Jenny kertoo.
Yläkerran asumismukavuus parani, kun vintin sisäkatot nostetiin ylemmäs.
– Kattoparrut jätettiin nyt esille. Muutoksella saimme noin puoli metriä lisää korkeutta vinttihuoneisiin, Patrik avaa.
Remontti valmistui lopulta vuoden 2022 marraskuussa ja oli kaiken vaivan väärti.
– Saimme remontilla kodin, joka palvelee meitä vuosikymmeniä, Jenny iloitsee.
