Keittiösuunnittelija sanoi, että voin saada jätekaappiin korkeintaan kolme sankoa – minä laitoin kuusi!
Miksei koteihin suunnitella kunnon kierrätyspisteitä? Kierrätys vaikuttaa olevan asuntosuunnittelussa yhtä maton alle lakaistu asia kuin pyykkihuolto ja ulkovaatteiden säilytys, kirjoittaa päätoimittaja Jenny Brandt.
Onko mitään ihanampaa kuin kesä! Lämmin ilma tuo mukanaan monenlaista hyvää. Voi olla ulkona ilman takkia ja siirtää olohuoneen terassille. Parasta on kuitenkin kesän ja lämmön luoma hyvä pöhinä, nimittäin kompostissa. Tänä kesänä sitä on riittänyt!
Olen intohimoinen kierrättäjä, kotona ja mökillä. Huolellinen jätteiden lajittelu on minulle kunnia-asia. Se on helppoa, kun prosessi on mietitty – ja helvettiä, jos purkeille, pahveille ja pulloille ei ole kunnollista tilaa. Kiitän ylpeästi itseäni, että meillä homma toimii. Kaikelle on paikkansa. Lisäksi mökillä on apuna lämpökompostori, jonka kunnollinen käynnistyminen on kevään kohokohta.
Kun suunnittelimme nykyisen keittiömme remonttia, en saanut toivomaani leveää, saati tupla-altaallista ratkaisua. Keittiömyyjä sanoi, että voin saada 60 senttiä leveään kaappiin korkeintaan kolme sankoa. Tuijotin takaisin ja sanoin, että aion laittaa kuusi. Mukana oli myös vähän tuuria. Pienen virittelyn jälkeen kävi nimittäin ilmi, että olemassa olevat sankomme asettuivat tuunattuun jätevaunuun täydellisesti.
”Paristot pyörivät morttelissa, eikä rieputekstiileille ollut kunnon paikkaa. Järki meinasi lähteä.”
Alku meni oikein mukavasti. Allaskaapin kuudessa astiassa oli paikat pahveille, muoveille, biojätteelle, sekajätteelle ja metalleille. Yksi sangoista jäi jätekasseille ja pesuaineille. Pian huomasin, että tiskipöydällä oli jatkuvasti tavaraa. Pulloja, tölkkejä ja lasipurkkeja. Paristot pyörivät morttelissa, eikä rieputekstiileille ollut kunnon paikkaa. Järki meinasi lähteä. Onneksi ratkaisu oli lähempänä kuin aluksi ymmärsin.
Allaskaapin vieressä on osin toisen kaapin kanssa limittäin 80-senttinen kaappi, jossa on 50 senttiä leveä ovi. Joko kerroin, että keittiömyyjä ehdotti siihen laatikoita ja 30 senttiä leveän tilan jättämistä tyhjäksi, koska tuollaiset tilat jäävät kuulemma aina käyttämättä. Onneksi en taipunut.
Olen nyt ottanut tilan haltuun neljällä ruoan verkkokaupan pahvilaatikolla. Syvyyksissä olevissa laatikoissa säilytämme kakkutarjottimia ja muita harvemmin tarvittavia keittiötavaroita. Kahteen kätevästi ulos vedettävään pahvilaatikkoon sain paikan panttipulloille, tölkeille sekä lasipurkeille. Samalla järjestin paristoille ja vanhentuneille lääkkeille paikan siivouskomeron vierestä, minne myös poistotekstiilit kerätään.
”Missä ovat asuntojen todelliset valtit, kymmenlokeroinen kierrätyspiste tai koko seinän levyinen kenkäkaappi?”
Suunnittelemme jälleen muuttoa ja keittiöremonttia. Jaksan hämmästellä myynnissä olevien kotien (olemattomia) kierrätysratkaisuja. Jopa meidän muutaman kymmenen neliön mökillä on paremmat systeemit kuin yli sataneliöisissä rivitaloissa.
Kierrätys vaikuttaa olevan asuntosuunnittelussa yhtä maton alle lakaistu asia kuin pyykkihuolto ja ulkovaatteiden säilytys. Kaikki tuottavat roskaa ja pyykkiä, mutta kuvissa esitellään vain avaria olohuoneita ja keittiön marmoripintoja. Missä ovat asuntojen todelliset valtit, kymmenlokeroinen kierrätyspiste tai koko seinän levyinen kenkäkaappi? Kuka uskaltaisi avata myynnin esittelemällä jätevaunua?
Toimiva kierrätyssysteemini tuottaa minulle iloa joka päivä. Olen suorastaan naurettavan onnellinen, kun saan yhdellä käden heilautuksella maito- ja jugurttipurkit omiin sankoihinsa.
Mutta kaikkein eniten iloa tuottaa kuitenkin talouskompostori. Onko mitään palkitsevampaa kuin nähdä ”roskan” katoavan silmissä? Ja kaupan päälle saa vielä katetta kasvimaalle.
Jenny Brandt on Viherpiha- ja Maku-lehtien päätoimittaja, jonka mielestä hyvät säilytystilat ovat järjestyksen perusta.
