
Jennie sisusti yli 100-vuotiaan Villa Engelin tunteella trendeistä piittaamatta – ”Jokainen huone on kertonut minulle toiveensa"
Pikkutyttönä Jennie Engeldahl kulki usein kauniin jugendtalon ohi. Hän leikitteli ajatuksella, millaista talossa olisi asua. Meni muutama vuosikymmen, ja nyt lapsuuden unelma on toteutunut. 1912 valmistunut, Villa Engeliksi kutsuttu puutalo Loviisassa on Jennien, hänen puolisonsa Janne Koivulahden ja heidän poikansa Jeanin koti.
Aurinkoa ei ole näkynyt päiväkausiin. Tuuli humisee korvissa ja tunkeutuu takin alle. Kun saavumme määränpäähämme harjun laelle, merenlahdelle avautuvan näköalan kauneus hengästyttää. Olemme tulleet Jennie Engeldahlin ja Janne Koivulahden jugendtaloon.
– Ei haittaa, että ulkona on harmaata, kun sydämessä asuu ilo, Jennie vastaa sääpäivittelyyn.





Palvelemme taloa ja pidämme siitä huolta. Nyt tämä on meidän, mutta joskus aikanaan jonkun toisen.
Kolmikerroksinen talo on värikäs mutta ei liian räiskyvä. Tunnelma on rauhallinen ja lempeä. Asukkaat ovat kunnostaneet kotiaan rakkaudella.
– Olen sisustanut kodin tunteella, en trendejä seuraten. Jokainen huone on kertonut minulle toiveensa. Aistin ne, ja siitä on helppo jatkaa.




Jennielle koti on ikkuna maailman kauneudelle. ”Kotimme on kuin suuri syli, jonka turviin voi aina palata.”

Kahdeksan vuotta sitten valkoinen sulka sinetöi parin ostopäätöksen. Jennie ja Janne olivat tulleet myynti-ilmoituksen perusteella katsomaan mahdollista uutta kotiaan. He olivat etsineet Loviisasta taloa jo kolmisen vuotta.
– Kiertelimme huoneissa, ja tunsin, että talossa oli hyvä olla. Rakennus tarjosi valtavasti mahdollisuuksia. Seisoin tuulikaapissa ja katselin tulevaa ruokasalia. Pyysin mielessäni enkeleitä kertomaan, onko tämä meidän uusi kotimme. Hento ääni kehotti minua kääntymään. Tein niin ja näin edessäni ison valkoisen sulan, joka oli kiinnitetty ovenkarmiin. Huudahdin Jannelle, että meidän pitää ostaa tämä talo.





Kuiskauksen ansiosta rakennus sai nimekseen Villa Engel, enkelten talo. Jennie ymmärtää tämän kohtalon johdatuksena, sillä hän on lapsesta asti ollut selvänäkijä. Hän työskentelee terapeuttisena kuuntelijana, parantajana ja kouluttajana.
1970-luvun energiansäästövimman madaltamat huoneet on nyt palautettu alkuperäiseen juhlavaan korkeuteensa.




Viihdymme yhdessä, mutta on meillä omatkin jutut: Jannella kitaran rakentaminen, Jeanilla legot ja minulla leipomukset ja käsityöt.

Talokaupat tehtyään pariskunta ajatteli selviävänsä pelkällä pintaremontilla. Toisin kävi.
– Pintoja tutkiessamme avasimme olohuoneen levytetystä katosta nurkan, ja sieltä löytyivät alkuperäiset helmipaneelit. Kun kuntotarkastaja porasi reiän olohuoneesta kellariin, parketin alta paljastui alkuperäinen lankkulattia. Silloin päätimme tehdä vähän isomman rempan.



Kuuntelin ensin jokaista huonetta erikseen. Vasta sitten aloin suunnitella ja toteuttaa.


Koko talo kävi läpi hurjan muutosprosessin. Välikattoja nostettiin, seiniä purettiin ja uusia rakennettiin. Jennie maalasi yksikseen talon ulkoseinät. Pari teki paljon itse mutta käytti myös ammattilaisia apunaan.
Huone kerrallaan 1970-luvun tyyli väistyi lempeän, talolle ominaisemman tyylin tieltä.