Halusimme talon maalta. Asuimme ennen Paraisten keskustassa, mutta Michael on innokas metsästäjä, joten etsimme taloa luonnon läheltä. Toinen tärkeä kriteeri oli, että jokaiselle lapselle olisi oma huone.

Täällä on oma rauha, mutta kuitenkin esimerkiksi kouluihin on matkaa vain reilut viisi kilometriä. Ihastuimme talossa myös tilavaan keittiöön ja suureen olohuoneeseen, jotka tulivat tarpeeseen viisihenkisessä perheessämme. Myös iso tontti antoi tilaa suunnitelmille.

Ikkunoista näkyy lähestulkoon pelkästään luontoa. Naapurit ovat silti sen verran lähellä, että talven pimeimpään aikaan heidän ikkunoistaan näkyy meille valonkajetta. Se tuntuu lohdulliselta. Kun muutimme tänne, talon ympärillä kasvoi sankkaa metsää ja sisälle pääsi vain vähän valoa. Sittemmin metsään on tehty avohakkuu, ja maisemamme muuttui täysin. Olemme siitä iloisia, koska nyt meillä on valoisampaa.

Remontoimme kodissa lähes kaiken: ulkovuorauksen, katon, pinnat, kaivon, lämmityksen, sähköt… Mieheni vitsaileekin usein, että talo on työleiri. Suuri osa remonttitarpeista tuli esille vasta asuessamme, mutta toki halusimme uudistaa 1960-luvun talon omannäköiseksemme.

Remonttiaika oli rankkaa. Se oli itse asiassa niin rankkaa, että välillä erosimme. Palasimme kuitenkin uudelleen yhteen, kun ymmärsimme, kuinka pahalta tuntui katsella vieraita ihmisiä myyntinäytöillä omassa kodissa. Tajusimme myös, että yhdessä tekeminen on juuri se asia, joka meitä yhdistää.

Vaikka olimme tehneet remonttia jo edellisessä asunnossamme, meillä oli täällä liian kiireinen aikataulu. Nyt olemme oppineet ottamaan rennommin. Jos jokin asia ei valmistu heti, siitä ei oteta stressiä.

Yksi lempipaikoistamme on olohuone, koska siellä sijaitsee takka, joka rakennettiin aiemmin poistetun Porin Matti -tulisijan tilalle. Michaelille oli ehdotonta, että kodissa pitää olla mahdollisuus nauttia elävästä tulesta.

Toinen lempipaikkamme on keittiö. Michael tykkää kokata hirvenlihasta ja hauduttaa sitä pitkään. Pojat käyvät isänsä kanssa usein myös kalastamassa. Olemme lihan suhteen omavaraisia. Yritän kasvattaa myös vihanneksia kasvihuoneessa, mutta menestys vaihtelee.

Meillä on lähellä asuvan ystäväni kanssa perinne, että käymme toistemme luona aamupaloilla. Olemme molemmat päiväsaikaan kotona, joten tämä on mahdollista arkenakin. Kokeilemme uusia reseptejä ja juttelemme tuntikausia. Aamupalan päälle nautimme vielä jälkiruoan.

Sisustusmottoni on, että maltti on valttia. Ei pidä suin päin valita ensimmäistä tai edes halvinta vaihtoehtoa, koska sellaiset valinnat alkavat jälkikäteen harmittaa. Meillä on esimerkiksi vaihdettu tapetteja toisiin liian hätäisten valintojen jälkeen. Sisustaminen oli pitkään vain minun juttuni, mutta pikkuhiljaa Michaelkin on innostunut. Hänelle ovat tärkeitä esimerkiksi metsästysreissuilta kertyneet sarvet, joiden hän haluaa olevan esillä. Aiemmin sisustukseni oli paljon romanttisempi, mutta nyt ylihempeä ei ole enää minun juttuni.

Tykkään vanhoista tavaroista, ja minulle ovat tärkeitä monet suvusta kertyneet huonekalut. Viime aikoina olen pyrkinyt hankkiutumaan eroon viimeisistäkin lastulevyhuonekaluista. Poikien kohdalla en ala jyrätä, että heillä on pakko olla pelkkää antiikkia.

Yleisin sisustusmokani on se, että saan vision huonekalujen uudesta järjestyksestä ja roudaan niitä yksinäni ympäri taloa. Lopulta kaikki onkin pielessä, ja sitten niitä hinataan takaisin. Michael sanoi kerran, että koskaan ei voi tietää, mikä täällä odottaa, kun tulee töistä kotiin.

Ennen seurasin liikaa trendejä enkä kuunnellut itseäni niin paljon kuin pitäisi. Kannattaa oikeasti miettiä, mikä on omaa sydäntä lähellä ja toimia sen mukaan – ei vain tehdä sitä, mitä muutkin.

Seuraava remonttikohteemme on kylpyhuone-saunaosasto. Jo taloa ostaessamme meillä oli selvä visio rakentaa pihalle oma puusauna, johon ei vedetä sähköjä vaan siellä istutaan kynttilän valossa. Vesikin lämmitetään tulen avulla padassa. Samalla hankkiudumme eroon sisäsaunasta ja remontoimme sen tilalle isomman kylpyhuoneen.

Meillä on koko ajan jokin projekti meneillään, mutta nyt, kun välttämättömät remontit on saatu valmiiksi, voimme keskittyä nautiskelemaan mieluisten asioiden tekemisestä. Silloin projektit ovat stressinpurkua.