Järviruoko pois rannasta! Ammattilainen ohjeistaa, kuinka pääset kasvustosta eroon

Järviruoko on mökkeilijöille tuttu kasvi, eikä se liene ihme tuhansien järvien maassa. Tämä rehevöitymisen myötä yleistynyt korkeaksi kasvava kasvi viihtyy hyvin rannoilla ja matalassa vedessä. Pahimmillaan se valtaa ranta-alueet leveinä kasvustoina. Koska järviruo’on lehdet ovat sahalaitaisia, niiden lomassa on kurja uida.

Kun järvestä alkaa työntyä jotain vihreää, puhutaan usein heinästä tai kaislasta. Järvikaisla on kuitenkin eri kasvi, joka kasvaa saarekkeina eikä yleensä aiheuta haittaa mökkirannoilla.

Järviruoko voi ilmastonmuutoksen vuoksi yhä paremmin, mutta moni haluaisi siitä pysyvästi eroon. Miten se onnistuu – vai onnistuuko ollenkaan?

– Ainoa tehokas tapa on niittää kasvusto heinä-elokuussa vähintään kolme kertaa, kiteyttää niittourakoihin keskittyneen Kaislapoikien yrittäjä Asmo Paloniitty.

Homma kannattaakin aloittaa jo alkukesästä tai viimeistään kesäkuun lopussa ennen kasvien kukkimista. Kesän alussa kasvi käyttää erityisen paljon kasvuunsa juurien energiaa. Seuraava niitto kannattaa tehdä kolmen neljän viikon päästä. Toista puuha siis heinä-elokuussa ainakin kerran uudestaan – joidenkin näkemysten mukaan kolmekin niittokertaa on tarpeen, jotta ravinteet eivät ehdi varastoitua juuristoon.

Niitä järviruoko veden alta

Järviruokokasvusto tukehtuu parhaiten, kun niität varret veden alla. Jos niität varret viikatteella itse, käytä kahluusaappaita.

Jos alue on suuri tai omat voimat eivät riitä, työn voi tilata palveluna. Kovapohjaiset ja vähäkiviset rannat voivat soveltua niitettäväksi traktorilla. Koneellisessa niitossa muutaman aarin alue hoituu puolessa tunnissa. Ammattikoneilla niittoleveys on 2–4 metriä. Päivässä ehtii niittää noin hehtaarin alueen.

– Pyrimme siihen, että yhdellä järvellä tai merialueella olisi niitettävää koko päiväksi. Niittolaitteilla varret kasataan ja nostetaan rannalle.

– Ruo’on varret maatuvat todella hitaasti, Paloniitty kertoo.

Yksi niittokerta ei ole järviruo'olle tarpeeksi

Järviruoko nitistetään näännyttämällä. Taktiikka puree, jos kasvustot niitetään veden alta pari kertaa kesässä. Juuri kun aiot skoolata loppukesällä urakan päätteeksi, kannattaa muistaa, että yhden kesän aikaansaannokset eivät vielä välttämättä riitä. Ensi vuonna sama pitää toistaa uudestaan.

– Alkukesällä kasvuun käytetään juurien energiaa. Kun kasvusto niitetään useasti, ravinteet eivät ehdi varastoitua juuristoon. Toisin sanoen ne näännytetään nälkään, Paloniitty kertoo.

Idea on hieman sama kuin kukkakedon tai -niityn perustamisessa. Heinäkasvit ja ylimääräinen typpi saadaan pois niittämällä. Paloniitty muistuttaa, että näännytys ei pure uposkasveihin eikä kelluviin kasveihin, kuten ulpukkaan ja lumpeeseen.

Talviniittoakin voidaan tehdä routaantuneella maalla ja jään päältä, mutta sen hyödyt eivät ole yhtä suuret kuin kesäleikkuiden. Järviruokokasvusto tukehtuu parhaiten, kun niität varret veden alta.

Koneella tehtävästä työstä on ilmoitettava vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloittamista paikalliselle Ely-keskukselle ja vesialueen omistajalle. Vain käsivoimin hoituvat pienet, esimerkiksi viikatteella tehtävät niitot saa tehdä ilman ilmoitusta.

Vedessä olevien kasvustojen lisäksi ongelma ulottuu pitkälle maalle asti. Umpeen kasvaneilla rantaniityillä voidaan tehdä toistuvia niittoja, joilla tavoitellaan ruovikon taantumista ja kasvillisuuden mataloitumista.

Käytä aina suodatinkangasta

Kun varret on niitetty ja läjitetty, vielä silloinkaan ei välttämättä ole nautinto kahlata saunasta veteen. Varrentyngät voivat jäädä riesaksi veden alle useaksi kesäksi. Järviruoko ei palaa uimarannalle, jos sen perustaa suodatinkankaan päälle. Pohjalle, järeän suodatinkankaan päälle on hyvä levittää soraa tai hiekkaa, jotta juuret ja ruoko eivät pääse enää kasvamaan kankaan läpi.

Sora tai hiekka levitetään jään päälle. Paloniitty suosittelee 3–8 millin seulottua soraa. Arviolta parinkymmenen sentin sorakerros riittää.

Jos uimarannan haluaa ruopata ja ruoppausmassoja kertyy yli 500 kuutiota, lupa on haettava aluehallintovirastolta.

Hyödynnä järviruo'on niittomassa

Muistathan, että leikattu kasvimassa pitää aina kerätä pois vedestä. Veteen jätettyinä jätteet kuluttavat hajotessaan happea ja niistä vapautuu myös ravinteita, mikä voi lisätä levien määrää. Myös talvella leikatut korret pitää siirtää jäältä maalle. Jos teet työn itse, mieti etukäteen, mihin läjität ruokomassan. Jos työn teettää urakoitsijalla, on ennalta sovittava, mihin leikkuujätteet viedään ja kuka sen tekee. Jos muuta käyttöä ei ole, kasvimassan voi kompostoida.

Kuivaa ruokoa voi murskata tai silputa puutarhasilppurilla. Silppu sopii katteeksi, kompostin kuivikkeeksi tai vaikka pellonparannukseen.

Niittomassa sopii myös rehuksi tai kuivikkeeksi maatiloilla. Kannattaa siis kysyä, olisiko mökin lähellä olevalla maatilalla sille käyttöä. Hehtaarin alalta syntyy jopa 5 000–10 000 kiloa kuivamassaa.

Talvella leikattua järviruokoa voi hyödyntää käsitöissä tai käyttää materiaalina erilaisissa mökkipihan rakenteissa.

Niittomassan voi muuntaa myös niin sanotuksi biohiileksi. Biohiili on todellinen ilmastoteko. Maanparannusaineena kilo biohiiltä saattaa sitoa jopa kolme kiloa hiilidioksidia. Järviruo’on hyödyntämistä ja jatkojalostusta on testattu myös lämmityskäytössä.

Muista lopuksi, että kaikkea ruovikkoa ei pidä poistaa. Luonnon monimuotoisuuden etu on, että järviruokoa kasvaa siellä täällä laikkuina, jotka tarjoavat suojaa kaloille, linnuille ja hyönteisille.

Järviruoko: 8 pikafaktaa

Lähteinä käytetty myös: Tanja Myllyviita, Suomen ympäristökeskus, vesi.fi, järviruo'on tietopankki / ely-keskus.fi

Muokattu 28.6.24 klo 13.30: Lisätty uutta tietoa.