Sehän on pala vanhaa yöpaitaa! Janni Hälinen tekee upeita valaisimia kierrätyskankaista: ”Voin ostaa kirpparivaatteen hienon yksityiskohdan takia”

Janni Hälisen koti muistuttaa teatterin tarvikevarastoa. Joka puolella on laatikkopinoja, joiden sisältä pursuilee aarteita – vanhoja vintagekankaita, pitsejä, reunahapsuja, tupsuja, erilaisia koruja ja vanhoja vaatteita. Vertaus teatterimaailmaan on osuva, sillä Janni työskentelee Mikkelin teatterissa tarpeistonhoitajana. Kotonaan hän valmistaa kierrätysmateriaaleista ja vanhojen lampunraatojen rungoista valaisimia. Kirppiksiä kolutessaan hän hamstraa talteen kaiken, josta voi olla iloa harrastuksessa.

Miten innostuit valaisinten tuunauksesta?

Parisen vuotta sitten tarvitsimme kesäpaikkamme vierasmökkiin uuden valaisimen. Aloin etsiä sitä varten kirppiksiltä materiaaleja, joita voisin hyödyntää valkoisen varjostimen tuunaamisessa. Vastaan tuli pari kolmen euron hintaista vanhaa valaisinta, jotka nappasin mukaani. Aloin treenata niiden kanssa ja hurahdin heti tekemiseen. Mökkivalaisin ei valmistunut koskaan, mutta innostus valaisimiin vei mennessään. Kun olin treenannut vuoden verran, perustin harrastukselleni viime lokakuussa oman Instagram-tilin.

Janni Hälinen nautti käsitöiden tekemisestä jo lapsena. Hänen tätinsä on lahjakas piirtäjä, samoin mummon sisko. Täti on aina kannustanut Jannia jatkamaan harrastustaan.

Yhden varjostimen valmistamiseen menee 8–24 tuntia koosta ja yksityiskohdista riippuen. Janni julkaisee kuvia valaisimistaan Instagramissa @thedomusumbrarum.

Janni tekee valaisimia myös myyntiin. Hänestä on hauska nähdä valokuvista ja videoista, millaiseen ympäristöön valaisin on päätynyt.

Mistä saat ideoita valaisimiin?

Saan inspiraatiota töihin omasta päästäni. Yritän olla seuraamatta muita tekijöitä, jotta pysyisin mahdollisimman originellina. Innostun esimerkiksi kaupungilla nähdyistä hienoista väriyhdistelmistä. Kun kirppiksellä tulee vastaan ihania materiaaleja, alan heti miettiä, miten voisin hyödyntää niitä töissäni. Tallennan puhelimen muistioon ylös sanoja ja ajatuksia.

Ihaninta on, että saan käyttää kankaita luovasti ilman sääntöjä. Olen käyttänyt valaisimissa muun muassa silkkistä yöpaitaa, vanhoja housuja ja takkeja sekä jämäkankaita. Jos löydän upeita, laadukkaista kankaista tehtyjä vintagevaatteita, puran ne osiin ja hyödynnän niitä töissäni. Jos näen vaatteessa jonkun hienon yksityiskohdan, saatan ostaa sen vain sen takia.

Miten paljon käytät aikaa valaisinten tekemiseen?

Teen teatterilla usein kaksiosaista työpäivää. Tuunaan valaisimia aamuisin ennen töiden alkua ja iltapäivisin töiden välissä. Jos olen kotona ja saan aikaa tekemiselle, työskentelen valaisinten parissa heräämisestä nukkumaan menoon asti.

Mieheni hillitsee minua hyvin hullutuksissani. Kun näen esimerkiksi Torissa upean valaisimen, haluan heti päästä hakemaan sen. Mieheni muistuttaa silloin, ettei ole järkeä lähteä hakemaan varjostinta monen sadan kilometrin päästä. Saatan silti noutaa materiaaleja kaukaakin, jos paikka osuu esimerkiksi mökkimatkan varrelle.

Välillä Janni tekee valmiiksi monta valaisinta viikon aikana. Tänä vuonna hän on luvannut itselleen rauhoittaa tahtia, jotta harrastuksesta ei mene ilo. Vanhan valaisimen purkaminen on aikaavievä työvaihe.

Janni ompelee kaiken enimmäkseen käsin. Hän oppi valaisinten tekemisen itse harjoittelemalla.

Huolellisuus ja siisti työnjälki on Jannille tärkeää. Viimeistely- ja koristenauhat voi lopuksi joko ommella tai kiinnittää kuumaliimalla päällikankaisiin.

Mitä harrastus antaa sinulle?

Käsillä tekeminen on minulle ensisijaisesti rentoutumiskeino, jolla saan purettua ylimääräistä energiaa. On ihanaa, ettei tehdessä tarvitse miettiä mitään muuta. Harrastus antaa onnistumisen tunnetta ja iloa. Kun aloitan tekemisen, syvennyn siihen täysillä enkä huomioi asioita ympärilläni. Purkamisvaiheessa saatan katsella samalla sarjoja ja dokumentteja.

Mikä on tärkeintä valaisinten valmistuksessa?

Jokainen työvaihe pitää tehdä alusta asti huolellisesti. Oikoa ei saa, sillä se näkyy heti lopputuloksessa. Työskentely kannattaa tehdä pidemmän kaavan kautta, jotta tulos on kestävä ja siisti. Helpommalla pääsisi, jos materiaalit kiinnittäisi toisiinsa liimalla, mutta haluan ommella lähes kaiken käsin. Olen ymmärtänyt, että työskentelen vanhanaikaisella, perinteisellä tyylillä.

Jannilla on Torissa päällä hakuvahti, ja hän selaa ilmoitukset läpi monta kertaa päivässä. Töpselit ja johdot pitää ostaa uutena, jotta vintagevalaisimet ovat turvallisia ja toimivat.

Kirppiksillä Janni kiinnittää huomiota vanhoihin laadukkaisiin vintagevaatteisiin ja -kankaisiin. Mitä enemmän väriä ja kuoseja, sen parempi.

Kirppiksiltä löytyy vanhoja koruja, joista saa näyttäviä yksityiskohtia koristeluun. Tupsuja Janni ostaa uutenakin, koska ne saattavat käytettynä olla liian epäsiistissä kunnossa.

Entä mikä on tylsintä?

Vanhan upean varjostimen löytäminen on ihanaa, mutta tylsin työvaihe on sen purkaminen. Siinä vaiheessa haluaisi jo päästä aloittamaan oman idean toteuttamista. Aloitan työskentelyn riipimällä kaikki vanhat materiaalit pois saksilla ja askarteluveitsellä. Minulla on käytössä myös kirurginveitsiä ja ratkojia. Metallikehikon ympärille kiepautetaan aina kangasnauha, johon ommellaan kiinni varjostinkankaat. Vanhat kangasnauhat ovat usein tiukasti kiinni liimalla, ja niiden nypertäminen auki saattaa viedä paljon aikaa.

Mistä harrastukseen liittyvästä unelmoit?

Harrastus on vallannut kodistamme ison osan. Siksi olisi hienoa, jos saisin joskus oman ateljeen työtilaksi. Kesäpaikassamme Kangasniemellä on vierastalona pieni mummonmökki, ja haaveilen siitä, että saisin sinne esille kaikki tekemäni työt. Ainoa ongelma on, ettei paikalle pääse talvella. Ehkä unelmani onkin, että muuttaisimme pysyvästi mökille ja voisin keskittyä käsitöihin.