Avotakka

Jani keräilee astioita ja designlasia − koko perhe saa käyttää isän aarteita

1


Jani keräilee astioita ja designlasia − koko perhe saa käyttää isän aarteita

Jani Käsmä ihailee Kaj Franckin muotoilua. Siksi turkulaiskodin kaapit ovat täynnä etenkin Kilta-sarjan astioita.
Teksti Kari-Otso Nevaluoma
Kuvat Satu Nyström
Kaj Franck oli käyttölasin mestari. Lasit vasemmalta oikealle: juomalasi 1725, kaadin 1609, mehukarahvi 1500 Kremlin kellot, viinalasi 1153, kimarasekoittaja 1610, viinalasi 1153, mehukarahvi 1500 Kremlin kellot, mehukaadin 1621 ja kimaralasi 2744. Kaikki kuuluvat Jani Käsmän kokoelmaan. Keittiö on täynnä Janin keräilemiä astioita ja lasiesineitä. Se on Lauran piirtämä ja puusepän mittojen mukaan tekemä. Takaseinän maalaus on Eliisa Tuiskun.

Millaisia Kaj Franckin esineitä teillä on? Kepeästi heitetty kysymys saa Jani Käsmään liikettä. Hän alkaa availla keittiön yläkaappeja, joista paljastuu Franckin käyttölasia ja maljakoita lukuisissa väreissä. Kilta-sarjaan ja sen myöhempään versioon Teemaan kuuluvia astioita on erityisen paljon.

− Sarjasta puuttuu vielä monia osia, mutta en edes halua kerätä kaikkia. Keskeneräisyys kuuluu keräilyyn ja pitää harrastuksen mielenkiintoisena, hän sanoo.

Kodin eri puolilla on myös paljon muuta kaunista Franckin tuotantoa, kuten lokerovateja seinälle upeaksi reliefiksi koottuna. Graafisena suunnittelija työskentelevällä Janilla on oma designblogi.

− Minua ovat aina kiinnostaneet Franckin suosimat geometriset perusmuodot: kartio, ympyrä ja kuutio.

Ja siinä se onkin, yksi Janin ensimmäisistä Franck-esineistä, tummansininen Kartio-kaadin. Sen rinnalle on tullut kaatimia neljässätoista eri värissä.

Kaatimissa on monia samoja värejä kuin leikkokukissa, joita on, missä muualla kuin Franckin maljakoissa. Niitä perhe hakee luottopaikastaan, Kukkakauppa Piia Jaalasta Turun keskustasta.

Franckin lokerovadit on koottu seinälle. Ruokailutilan yllä ovat Valinten valaisimet, jotka ovat tiettävästi kuuluneet turkulaisen pesulan sisustukseen. Vihreäksi maalattujen seinien sävy on Tikkurilan B447. Perhe hankkii kukkansa turkulaisesta luottokukkakaupasta. Maljakkoja on! Kaksi vastakkain asetettua sohvaa on klassinen tapa kalustaa kodikas oleskelutila. Suurin osa huonekaluista on ostettu käytettyinä, paitsi upouusi GamFratesi-muotoilijaparin Gubille suunnittelema marmoripöytä. Kaj Franckin Ateenan aamu -sarjan kirkkaasta lasista puhalletut koriste-esineet ovat vuosilta 1968−75. Punaiset ovat ilmeisesti olleet esillä Nuutajärven Lasin näyttelyssä jo 1950-luvulla.

Jani ja Laura Käsmä muuttivat nykyiseen kotiinsa kymmenen vuotta sitten. He pitivät 1920-luvun kerrostalon klassistisesta arkkitehtuurista ja halusivat palauttaa sen myös omaan asuntoonsa, jonne 1960-luku oli tuonut alas lasketut katot ja laakaovet. Puolisen vuotta kestäneen remontin aikana pohja muutettiin vastaamaan pitkälti alkuperäistä huonejärjestystä – sillä erotuksella, että keittiö siirrettiin pihan puolelta kadun puolelle osaksi oleskelu- ja ruokailutilaa. Myös lattiat kunnostettiin perusteellisesti. Kun Jani oli poistamassa lautojen alta paljastunutta turvekerrosta, Laura soitti sairaalasta, että synnytys alkaa. Tuleva isä lähti siltä seisomalta, huomaamatta, että naama on ruskean pölyn peittämä.

Kodin avarimman tilan, olokeittiön, seinät on maalattu täyshimmeällä vihreällä sävyllä. Se näyttää hyvältä kodissa, jossa on paljon muutakin vintagea kuin takavuosikymmenten kotimaista värilasia.

− Epäröimme aluksi huoneen maalaamista muulla kuin valkoisella ja tyydyimme kokeilemaan keittiön puoleisella seinällä monia vaihtoehtoja. Vasta kun kaikki seinät oli maalattu vihreäksi, jokin loksahti kohdalleen ja huoneesta tuli kodikas, Laura kertoo.

Olohuoneen nurkassa, senkin päällä on Juhana Blomstedtin grafiikkaa. Jalkavalaisin on Lightyearsin Radon. Franckin maljakko 1405:n vieressä on maljakko KF245, lempinimeltään Rulla. Vihreät seinät tuovat oleskelutilaan kodikasta hehkua. Sama efekti on puusepän tekemällä paneloinnilla. Gubin pöydän yllä on taiteilija Eliisa Tuiskun maalaus.

Vintagen puoleen Jani kääntyi jo opiskeluvuosinaan, koska hän halusi silloiseen kotiinsa kestäviä ja ekologisia huonekaluja. Suurimman osan niin lasiesineistä kuin huonekaluista hän on hankkinut Turun seudun osto- ja myyntiliikkeistä tai huutokaupoista. Jos jonkun liikkeen näyteikkunaan on asetettu jotakin mielenkiintoista, Jani on saattanut napata sen matkaansa saman tien.

Kerran, kun Laura oli työmatkalla, hän osti hetken mielijohteesta uuden sohvan. Mutta se oli aarre, Börge Mogensenin suunnittelema musta nahkasohva, joka komistaa yhä olohuonetta.

Jani onkin Kaj Franckin lisäksi suuri tanskalaisen muotoilun ihailija. Viimeisimpiä kalustelisäyksiä on Poul Henningsenin kuparinhohtoinen Käpy-valaisin, joka on alun perin vuodelta 1957. Omansa hän onnistui saamaan pitkän väijymisen jälkeen sopuhintaan ulkomaisesta nettihuutokaupasta. Toisen merkittävän tanskalaisen, Arne Jacobsenin, tuotantoa edustaa sorja Swan-tuoli, jonka nahka on mukavasti patinoitunut. Kun Janin poika Olavi istahtaa tuoliin ja pyöräyttää itsensä hurjaan vauhtiin, käy viimeistään selväksi, että Käsmän perheessä kaikki esineet ovat käyttötavaraa.

Kuinka näitä ihanuuksia uskaltaa käyttää?

− Tavarat ovat vain tavaroita ja useista alkaa olla kaksoiskappale, Jani sanoo.

Vaikka hän onkin perheensä ainoa keräilijä, kaikki nauttivat isän kyltymättömästä innosta koota kotiin silmää hiveleviä esineitä, joiden värit, sävyt ja henki ovat täysin jäljittelemättömiä.

Poul Henningsenin kuparinhohtoinen Käpy-valaisin löytyi nettihuutokaupasta. Vanhempien makuuhuoneen paikalla oli alun perin keittiö. Ikkunalaudalla on Nanny Stillin Neptuna-sarjaa ja yöpöydällä Paavo Tynellin pöytävalaisin. Sen menneisyydestä kielii pohjaan liimattu lappu, jossa lukee ”Helsingin sairaanhoito-opisto”. Lastenhuoneen kalustus on raikas yhdistelmä moderneja huonekaluja ja kestosuosikkeja. Seiska-tuoli on saanut mukavaa patinaa pintaansa, mikä tekee siitä entistä sympaattisemman. Perheen tytär Lilja viihtyy lastenhuoneessa.

7+1 vinkkiä aarteenetsintään

Jani kertoo, mitä kaikkea keräilijän kannattaa ottaa huomioon, kun etsii aarteita omaan kokoelmaan:

1. Osta sitä, mistä tykkäät

Lue kirjallisuutta ja lehtiä, vieraile somessa. Mieti, mistä pidät oikeasti? Onko jokin suunnittelija tai tyylisuunta mieleesi? Yritä rajata ja keskittyä johonkin.

2. Etsi tietoa ja verkostoidu

Tutustu ja kysele alan ammattilaisilta. Myös somessa on paljon tietoa. Valitettavasti kaikki tarinat eivät ole totta. Yritä siksi selvittää tuotteen alkuperää kyselemällä: mistä tuote on peräisin, onko tuotteessa alkuperäiset osat, mitä mahdollisia muutoksia on tehty? Voit kysyä myös alan ammattilaisten mielipidettä asiasta.

3. Tee omat laatuvaatimuksesi selväksi

Mikä on laatuvaatimuksesi? Häiritsevätkö lasissa naarmut, kuplat entä esineiden patina? Älä osta tuotetta, jos jokin asia häiritsee siinä sinua, koska ostamisen jälkeen kiinnität aina vain vikaan huomiota.

4. Ole tarkkana netissä

Myyjä voi joskus nähdä tuotteen parempana kuin se sinun mielestäsi on. Vanhoille esineille ei ole yksiselitteisiä laatukriteereitä, vaan kyseessä on aina myyjän arvio. Kannattaa kysyä tuotteesta lisätietoja, mutta lukea myös myyjälle annetut palautteet. Arvokkaimmissa tuotteissa kaupat kannattaa tehdä kasvotusten.

5. Ota huomioon lisämaksut

Huomioi, että huutokauppasivustoilta tuotteen vasarahinnan päälle on varauduttava maksamaan huutomaksu sekä ostoprovisio. Mikäli huudettava kohde ei ole Suomessa, tulee kuluja myös kuljetuksista. Tämän olen saanut itsekin karvaasti kokea.

6. Kysele myyjältä

Kaikki tavara ei ole aina liikkeissä esillä. Kysele ja kerro, mistä olet kiinnostunut. Hyvät myyjät kirjoittavat toiveesi ylös ja laittavat sinulle viestiä, kun jotain kiinnostavaa on luvassa. Kaupanteossa yleensä tinkiminen kuuluu asiaan, ja tehdystä kaupasta pitäisi jäädä molemmille hyvä mieli.

7. Ole kärsivällinen

Ole kärsivällinen, sillä joudut usein odottamaan. Kaikkea ei ole saatavilla. Se on osa keräilyn viehätystä. Muista myös, että maku voi myös muuttua, ja että joskus jostain tavarasta voi myös luopua.

+ 8. Muun perheen vinkki:

Kaikkea ei tarvitse omistaa. Joskus voi vain käydä museoissa ihailemassa asioita.

Julkaistu: 12.12.2017