Jani keräilee astioita ja designlasia − koko perhe saa käyttää isän aarteita

Millaisia Kaj Franckin esineitä teillä on? Kepeästi heitetty kysymys saa Jani Käsmään liikettä. Hän alkaa availla keittiön yläkaappeja, joista paljastuu Franckin käyttölasia ja maljakoita lukuisissa väreissä. Kilta-sarjaan ja sen myöhempään versioon Teemaan kuuluvia astioita on erityisen paljon.

− Sarjasta puuttuu vielä monia osia, mutta en edes halua kerätä kaikkia. Keskeneräisyys kuuluu keräilyyn ja pitää harrastuksen mielenkiintoisena, hän sanoo.

Kodin eri puolilla on myös paljon muuta kaunista Franckin tuotantoa, kuten lokerovateja seinälle upeaksi reliefiksi koottuna. Graafisena suunnittelija työskentelevällä Janilla on oma designblogi.

− Minua ovat aina kiinnostaneet Franckin suosimat geometriset perusmuodot: kartio, ympyrä ja kuutio.

Ja siinä se onkin, yksi Janin ensimmäisistä Franck-esineistä, tummansininen Kartio-kaadin. Sen rinnalle on tullut kaatimia neljässätoista eri värissä.

Kaatimissa on monia samoja värejä kuin leikkokukissa, joita on, missä muualla kuin Franckin maljakoissa. Niitä perhe hakee luottopaikastaan, Kukkakauppa Piia Jaalasta Turun keskustasta.

Jani ja Laura Käsmä muuttivat nykyiseen kotiinsa kymmenen vuotta sitten. He pitivät 1920-luvun kerrostalon klassistisesta arkkitehtuurista ja halusivat palauttaa sen myös omaan asuntoonsa, jonne 1960-luku oli tuonut alas lasketut katot ja laakaovet. Puolisen vuotta kestäneen remontin aikana pohja muutettiin vastaamaan pitkälti alkuperäistä huonejärjestystä – sillä erotuksella, että keittiö siirrettiin pihan puolelta kadun puolelle osaksi oleskelu- ja ruokailutilaa. Myös lattiat kunnostettiin perusteellisesti. Kun Jani oli poistamassa lautojen alta paljastunutta turvekerrosta, Laura soitti sairaalasta, että synnytys alkaa. Tuleva isä lähti siltä seisomalta, huomaamatta, että naama on ruskean pölyn peittämä.

Kodin avarimman tilan, olokeittiön, seinät on maalattu täyshimmeällä vihreällä sävyllä. Se näyttää hyvältä kodissa, jossa on paljon muutakin vintagea kuin takavuosikymmenten kotimaista värilasia.

− Epäröimme aluksi huoneen maalaamista muulla kuin valkoisella ja tyydyimme kokeilemaan keittiön puoleisella seinällä monia vaihtoehtoja. Vasta kun kaikki seinät oli maalattu vihreäksi, jokin loksahti kohdalleen ja huoneesta tuli kodikas, Laura kertoo.

Vintagen puoleen Jani kääntyi jo opiskeluvuosinaan, koska hän halusi silloiseen kotiinsa kestäviä ja ekologisia huonekaluja. Suurimman osan niin lasiesineistä kuin huonekaluista hän on hankkinut Turun seudun osto- ja myyntiliikkeistä tai huutokaupoista. Jos jonkun liikkeen näyteikkunaan on asetettu jotakin mielenkiintoista, Jani on saattanut napata sen matkaansa saman tien.

Kerran, kun Laura oli työmatkalla, hän osti hetken mielijohteesta uuden sohvan. Mutta se oli aarre, Börge Mogensenin suunnittelema musta nahkasohva, joka komistaa yhä olohuonetta.

Jani onkin Kaj Franckin lisäksi suuri tanskalaisen muotoilun ihailija. Viimeisimpiä kalustelisäyksiä on Poul Henningsenin kuparinhohtoinen Käpy-valaisin, joka on alun perin vuodelta 1957. Omansa hän onnistui saamaan pitkän väijymisen jälkeen sopuhintaan ulkomaisesta nettihuutokaupasta. Toisen merkittävän tanskalaisen, Arne Jacobsenin, tuotantoa edustaa sorja Swan-tuoli, jonka nahka on mukavasti patinoitunut. Kun Janin poika Olavi istahtaa tuoliin ja pyöräyttää itsensä hurjaan vauhtiin, käy viimeistään selväksi, että Käsmän perheessä kaikki esineet ovat käyttötavaraa.

Kuinka näitä ihanuuksia uskaltaa käyttää?

− Tavarat ovat vain tavaroita ja useista alkaa olla kaksoiskappale, Jani sanoo.

Vaikka hän onkin perheensä ainoa keräilijä, kaikki nauttivat isän kyltymättömästä innosta koota kotiin silmää hiveleviä esineitä, joiden värit, sävyt ja henki ovat täysin jäljittelemättömiä.