”Pienellä budjetilla mutta sitäkin suuremmalla sydämellä” – Jaana ja Mika löysivät talonsa päiväkävelyllä ja sisustivat sen kierrätystavaroilla

Jaana ja Mika Eriksson asuivat vielä 20 vuotta sitten nykyisen kotinsa lähellä olevassa rivitalossa, kun heidän asumiskuvionsa muuttuivat yhtäkkiä. Syynä oli uniikki, edellisten asukkaiden itselleen suunnittelema ja rakentama, vuonna 2000 valmistunut kivitalo.

Jaana työskentelee kotimaisen lasi- ja designmuseon markkinoinnin parissa, joten hän saa toteuttaa visuaalisuuttaan myös työssään.

Jaana asui perheineen rivitalossa vain puolen kilometrin päässä tästä talosta, kunnes lenkillä ollessaan he bongasivat tutun talon tulleen myyntiin.

Jaana, te löysitte kotinne aikoinaan yllättäen. Kerro siitä!

Lähdimme päiväkävelylle ja olimmekin jo kohta tässä suuressa kivitalossa asuntonäyttelyssä. Lapset olivat vielä pieniä, ja muistan, kuinka Timi nukkui rattaissa ja Mika soitteli jo paluumatkalla talon ostoon liittyviä puheluita. Sen jälkeiset viikot meidän päiväkävelymme kulkivat aina tämän talon ohi ja toivoimme, että saisimme tämän. Onneksi tarjous meni läpi.

Eteisen patakaappi löytyi Torista. Jaana on saanut paljon kauniita käytettyjä esineitä kirppareiden lisäksi sukulaisiltaan ja tutuilta. Pieni peili on saatu Mikan äidiltä. Vaaleanvihreä lasikurpitsa on erään lasinpuhaltajan vapaa-ajallaan tekemä työ.

Torista ostettu ”miljoonakaappi” syö loputtomasti tavaraa. Kaapin päällä olevat suuret pullot ovat Jaanan kummisedältä ja Mikan isän lapsuudenkodista. Sohva on yksi harvoista uutena ostetuista huonekaluista.

Vanha shakkilauta löytyi Suomen kasarmin aarteet -kirpparilta Hämeenlinnasta. Pullot Jaana sai lapsuudenkodistaan.

Mitä tiedätte talon historiasta?

Edellinen omistaja oli rakentanut talon. Hän on latonut jokaisen tiilen tähän itse, ja olen kuullut, että taloa rakennettiin pieteetillä.

Sohvapöytä on tehty ovesta, jonka Jaana osti erään lounastauon aikana. Seinävalaisimen hän bongasi metallinkeräyslavalta. Valaisin sai uudet sähköt ja toimii moitteettomasti. Pitsipeitto oli alkujaan okran sävyinen, mutta Jaana värjäsi sen itse vaaleammaksi.

Sängyn päätynä oleva ovi oli aikoinaan Jaanan huoneen ovi hänen lapsuudenkodissaan. Penkki on tehty Hämeenlinnan kasarmien vanhoista lattialankuista, jotka Jaana sai veljeltään.

Työhuoneen seinät olivat alun perin keltaiset, katon rajaan maalattu boordi, jossa oli liskoja, ja katto oli maalattu taivaaksi. Jaana maalasi seinät paremmin työhuoneeseen sopiviksi.

Mitä kuuluu sisustusfilosofiaasi?

Kierrätys, kierrätys ja kierrätys. Vanhoissa esineissä ja huonekaluissa kiehtoo niiden rosoisuus. Vaikka ostan suurimman osan huonekaluista ja esineistä käytettynä nettikirppareilta, en loppujen lopuksi käytä siihen paljon aikaa. Juuri oikeat jutut ovat vain osuneet kohdalleni sopivasti. Meiltä on kannettu ennemmin ulos myyntiin uutta kuin vanhaa. Rajani kierrätyslöydöissä menee yleensä siinä, jos jokin esine ei pysy enää omin voimin kasassa.

Vanhan pöydän myyjä halusi vain kahvipaketin vaihdossa, kun Jaana osti pöydän Torista. Ruokapöydän kansi oli ostohetkellä punaisen maalin peittämä, mutta Jaana rapsutti maalin pois voiveitsellä ja suti pinnalle petsipurkin loput. Kattolamppu on Napialan vanhan kyläkoulun peruja.

Kaj Franck suunnitteli pastellisävyisen Sointu-astiasarjan 1960-luvulla, ja se on yhä keräilijöiden mieleen. ”Yleensä juon kahvini yhdestä ja samasta vaaleanpunaisesta kupista”, Jaana kertoo.

Kullanvärinen kehys on roskalavaryhmästä, musta kehys kirpparilta ja skorpioni ja tekstitaulu ovat itse tuunattuja ja tulostettuja. Pääkallotaulu ja vapaa-kyltti on tilattu Diagnoosi Sisustusmaniasta. Pääkallo on halloweenkoriste, jonka Jaana maalasi.

Työskentelet kotimaisen sisustusmuotoilun ja designlasin parissa. Näkyykö tämä teillä astiakaapissa tai muuten kotona?

Meiltä löytyy kotimaista designia, kuten Iittalaa ja Arabiaa, mutta niin löytyy muidenkin brändien tuotteita. Arvostan kestävää kehitystä, ja olenkin ostanut uusia tuotteita enemmän vintageosastojen tai kirpputorien aarteita. Huomaan myös, että makuni on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Aikoinaan saatoin ajatella jostakin 1990-luvun krumeluurista kiposta, että se oli aivan liikaa, mutta nyt osaan arvostaa sen koristeellisuutta. Aikansa kutakin siis.

Keittiö oli ennen pintaremontteja hyvin värikylläinen, mutta Mika ja Jaana tekivät pienellä pintaremontilla siitä omaa silmää miellyttävän. Punertavat välitilan laatat saivat valkoista maalia. Patakaappi oli ostohetkellä kirkkaanvihreä, mutta Jaana on poistellut maalia pikku hiljaa.

Mikä on ollut mielenkiintoisin kierrätyshuonekalun tarina?

Keittiön penkin löysin Torista, ja paikalle päästyäni se piti kirjaimellisesti penkoa esiin navetan vintiltä.

Millaisen tunnelman toivot kodista välittyvän vieraille?

Tietynlaisen rennon kodikkuuden. Haluan, että kotimme näyttää siltä, että tämä on itselle tehty kokonaisuus – pikku hiljaa, pienellä budjetilla mutta sitäkin suuremmalla sydämellä rakentunut. Sisustaminen ja löytöjen tekeminen ovat minulle jonkin sortin harrastus, eikä huonekaluja tai esineitä ole juurikaan etsitty, vaan kokonaisuus on kursittu kokoon sieltä täältä löytyneistä osista. Toivon, että vieraat kokevat meille astuessaan tietynlaista rauhallisuutta.

Ties missä aikoinaan reissanneet matkalaukut ovat saapuneet päätepysäkille Janakkalaan eri kirppareiden kautta. Laukut pitävät sisällään niin poikien vanhoja koulutodistuksia kuin piirustuksia sekä lehtiä ja valokuvia. ”Näitä on vaikea vastustaa kirppareilla”, Jaana myöntää.

Mitkä ovat lempiasianne kotona?

Kotona on parasta palautuminen ja ihan vain oleminen, sillä töissä on niin paljon tekemistä ja suuria määriä ihmisiä. Vietän kotona eniten aikaa olohuoneessa, jossa uppoudun hyvän sarjan maailmaan. Mika tykkää lukea työ-kirjastohuoneessa. Useimmiten pelkkä oleminen riittää.