Jaana vaihtoi kerrostaloelämän Helsingissä rintamamiestaloon pikkukaupungissa: ”Tiesin heti, että haluan tämän”
Jaana Kapari muutti Helsingistä Loviisaan löydettyään voikukkapeltojen keskeltä rintamamiestalon, jonka huoneissa on ikuinen päivänpaiste. Pikkukaupunkielämä tarjoaa sopivasti rauhaa.
Kaikki pois! Jaana Kaparin muuttokuorma Helsingistä oli karsittu minimiinsä. Jaana toi uuteen Loviisan-kotiinsa mukanaan rakkaat kirjansa, äidinisälle kuuluneen vihreän pöydän ja vaatteensa.
Muutto oli Jaanalle iso muutos entiseen. Helppo kerrostalokoti vaihtui elämään vanhassa omakotitalossa. Hän eli aluksi monta vuotta ilman telkkaria ja mikroa. Nyt hänellä on jälleen ne molemmat.
Koti: 1950-luvulla rakennettu puutalo Loviisassa, 6 + k + wc + et + kuisti, 160 m².
Täällä asuu: Jaana Kapari Kelefa-kissansa kanssa.
”Asun sopivasti kaupungin laidalla. Tästä on matkaa Loviisan keskustaan vain muutama kilometri, mutta ikkunoistani näkyy maalaismaisema.
Muutin Loviisaan 2000-luvun alussa. Vanhempani olivat jääneet eläkkeelle ja asettuneet tänne. Samaan aikaan oma kotini oli tyhjentynyt lapsista, ja olin valmis muutokseen. Olin uupunut elämään pääkaupunkiseudulla. Tunsin tarvitsevani rauhaa, jota pikkukaupungin elämä voisi tarjota. Aloin miettiä Loviisaan muuttamista. Halusin asua lähempänä vanhempiani. Halusin myös löytää itselleni uuden kodin, joka olisi niin iso, että siellä olisi tilaa koko perheen kokoontua.
Uuden kodin etsiminen alkoi kävelyretkillä yhdessä äitini kanssa. Katselimme taloja eri puolilla Loviisaa. Nykyisen kotini näin ensimmäisen kerran äitini lähettämässä kuvassa. Voikukkapellon keskellä oli 1950-luvun omakotitalo, jonka vieressä kasvoi jättimäinen kuusiaita. Tämä talo oli ainoa, jota kävin katsomassa sisältä. Tiesin heti, että haluan tämän.
Pidin talon tunnelmasta. Tätä ei oltu modernisoitu. Alakerran keittiössä oli edelleen alkuperäiset kaapistot. Pidän kaapistoista, sillä niissä on kivaa pehmeää ja ystävällistä henkeä.
Purin keittiöstä huonokuntoisen puulieden. Sen tilalle sain lisää kaappeja ja työtasoja. Uusi yhdistyy vanhaan Porvoon Wanhasta rautakaupasta löytämilläni vetimillä, jotka ovat samanlaiset kuin alkuperäiset.
”Nykyisen kotini näin ensimmäisen kerran äitini lähettämässä kuvassa.”
Talon tunnelma muuttui radikaalisti pari vuotta sitten, kun talon edessä ollut ylikasvanut kuusiaita kaadettiin. Yhtäkkiä täällä oli valtavasti valoa, ja näkymissä kaipaamaani avaruutta. Samalla kotiin valoisuutta tuoneet valkoiset seinät alkoivat näyttää ikäviltä. Huomasin nopeasti, että tarvitsin sisustamiseen ammattilaisen osaamista. Pyysin avukseni sisustussuunnittelija Anni Möllerin, jolla on Loviisan alakaupungissa sisustus- ja vanhantavaranliike Krinti. Puhuimme ensimmäisellä tapaamisella tuntikausia.
Anni toi mukanaan värit, jotka toivat mukanaan valon. Koko koti käytiin läpi. Suurimman muutoksen koki eteisaula, makuuhuoneeni sekä olohuone. Kun Anni ehdotti makuuhuoneeseen Studio Lisa Bengtssonin keltaista eläinkuosista tapettia, olin heti myyty. Keltainen on minulle yhtä kuin aurinko.”
